Analyysi: Donald Trumpin sata päivää – harjoittelua vai viranhoitoa?

Donald Trumpin sata päivää presidenttinä on tuntunut kestoansa pitemmältä ajalta, arvioi Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen.

Donald Trump
Donald Trump
Donald TrumpTannen Maury / EPA

Washington*Washington Donald *Trumpin ympärillä jatkuva pyöritys on kestänyt pian kaksi vuotta. Alkaen kesäkuun puolivälistä vuonna 2015, jolloin hän New Yorkissa laskeutui Trump Towerin liukuportaita yhdessä vaimonsa Melanian kanssa, ja ilmoittautui republikaanien presidenttiehdokaskisaan.

– Sadan virkapäivän jälkeen tuntuu ajoittain edelleenkin siltä, että kampanjointi ei ole loppunut eikä presidenttiys alkanut.

Trumpille kampanjan ja virkakauden alun suurin tavoite ja paine on ollut olla erilainen kuin edeltäjänsä Barack Obama.

Kun tähän lisää Trumpin itsekeskeisyyden, ailahtelevaisuuden ja ainakin alkuvaiheen lähes täydellisen tietämättömyyden viranhoidon vaatimuksista, olemme suunnilleen samassa pisteessä kuin vajaat kaksi vuotta sitten.

Trumpin lupaukset ja päätöksenteko ovat kulkeneet milloin mihinkin suuntaan, usein ristiriitaisiin lyhyen kantaman ratkaisuihin. Tämä on näkynyt etenkin ulkopolitiikassa.

Esimerkiksi Trumpin suhtautuminen Taiwaniin, sotilasliitto Natoon, sitten paluu takaisin yhden Kiinan -politiikkaan, ja ennen kaikkea täyskäännös Venäjä-suhteissa, sekoittavat kompassia kaikkialla.

Ennalta-arvaamattomuus on aika ajoin etu päätöksenteossa, mutta Trump on ehtinyt viedä sen jo niin pitkälle, että supervallan uskottavuus on kärsinyt. Myös amerikkalaiset kärsivät tästä, molemmissa puolueissa.

Brookings Instituutin tilaisuudessa Washingtonissa alkuviikosta moni asiantuntija muistutti, että on vaarallista, kun presidentin puheisiin ei voi luottaa. Kaksi vuotta twiittimyrskyä lisättyinä kymmenillä presidentin määräyksillä ja julistuksilla, ovat turruttaneet kuulijoiden aivot.

Ulkoasiainhallinnossa on Trumpin lisäksi monta muuta ääntä – kuten ulkoministerin ja YK-suurlähettilään. Neljäntenä kuiskii hiljainen hymypoika, vävy Jared Kushner, jonka kokemattomilla hartioilla on raskas taakka hoitaa rauha Lähi-itään ja bisnekset Kiinaan. Tai näin ainakin yhdysvaltalaismedia kirjoittaa. Kukaan ei tiedä, mitä Kushnerin rooli (siirryt toiseen palveluun) Valkoisessa talossa käytännössä tarkoittaa.

*Presidentti Trumpin sotilaallisista iskuista *saa hyviä otsikoita, mutta syntyykö niistä kokonaisia kappaleita, strategioita? Ei vielä.

Ohjusiskujen sarja Syyrian hallinnon yhteen tukikohtaan,jättipommin pudotus Afganistaniin ja lentotukialuksen seikkailut Tyynellä merellä ilman presidentin tietämää päämäärää ovat saaneet jopa Korean niemimaan lähivaltiot varautumaan uuteen sotaan. Mutta kyse onkin ilmeisesti ollut kertapaukuista ja kurjasta tiedonkulusta.

New York Timesin (siirryt toiseen palveluun) mukaan päätöksen Afganistanin suurpommin pudotuksesta teki paikallinen komentaja, eikä asiasta edes neuvoteltu presidentti Trumpin kanssa. Lehden mukaan presidentti Obama edellytti ennakkotietoa merkittävistä sotilaallisista ratkaisuista, jotta kokonaiskuva pysyisi hallussa eivätkä eri taistelutantereillla tehdyt ratkaisut antaisi väärää ja jopa ristiriitaista vaikutelmaa Yhdysvaltan politiikasta.

Painostuksen edessä Trump on korjannut kansallisen turvallisuusneuvostonsa kokoonpanoa. Jos luottamus hänen ja neuvonantajien välille syntyy, voinee muu maailma hengittää hieman rauhallisemmin.

Ulkopolitiikan suunnittellun uskotaan tasoittuvan, jos presidentti antaa arvon ammattilaisille. Tästä on hyvänä näyttönä senaatin tiistaina saama selvitys Pohjois-Korean tilanteesta. Heti kun tapaaminen oli päättynyt, ulko- ja puolustusministeri julkaisivat rauhoittavan lausunnon, jossa Yhdysvaltain linjanveto tehtiin selväksi. Paperissa ei puhuttu Tyynellämerellä seilaavista armadoista.

Omasta mielestään Trump on ollut Yhdysvaltain lähihistorian tehokkain presidentti. Kun Trump oli hoitanut virkaa 90 vrk, hän julisti Wisconsinissa, että ’kukaan ennen häntä ei ole tehnyt näin paljon’.

Puheensa mukaan Trump on laittanut ennennäkemättömät muutokset vauhtiin niin puolustusvoimissa, rajaturvallisuudessa, taloudessa kuin sääntöjen purkamisessa.

Pari päivää aiemmin Trump väitti luoneensa päätöksillään tänä vuonna jo 600 000 (siirryt toiseen palveluun) työpaikkaa Yhdysvaltoihin.

Edeltäjän, presidentti Barcak Obaman jäljiltä Yhdysvaltain talous on hyvässä vauhdissa, joten Trumpin omat saavutukset ovat vielä vaikeita mitattavia.

*Sadan päivän totuus *kuitenkin on, että Trumpin esityksistä vain yksi on edennyt kongressiin ja lakiesitysvaiheeseen. Se oli yritys kaataa Obaman terveydenhuoltouudistus. Ei onnistunut.

Trumpin kannattajamäärä on pysynyt entisen suuruisena, noin 42 prosentissa. Se on ennätyksellisen alhainen edeltäjiin ja ajankohtaan verrattuna.

Kannattajat ovat tyytyväisiä konservatiivisen Neil Gorsuchin nimitykseen Korkeimpaan oikeuteen. Periaatteessa Trumpia pidetään myös vahvana johtajana ja hänen yrityksensä pitää työpaikat Yhdysvalloissa on ihan hyvä asia.

Menneellä viikolla Trump purki ärtymystään presidentin sadan päivän aikarajasta toteamalla, että se on täysin kuvitteellinen aikaraja eikä mittaa todellisia saavutuksia. Niinhän se onkin.

Sadan päivän käsite syntyi 1933 Franklin D.Rooseveltin radiopuheessa, kun hän aloitti presidenttinä keskellä lamakautta.

Trump kuitenkin itse loi odotukset suurista saavutuksista sadassa päivässä. Moni uskoi siihen ja äänesti hänet presidentiksi, vaikka Trump jäikin koko maan äänimäärässä kolme miljoonaa alle Hillary Clintonin kannatuksen.

Tulos, jota Trump itse ei usko vieläkään, edes sadan päivän harjoittelujakson jälkeen.

Lue tästä Ylen juttu Trumpin virkaanastujaisten tienoilla vihitystä amerikkalaispariskunnasta, jonka liittoa Trumpin presidenttikausi on koetellut.