Kuka haluaa kahdet hautajaiset? Luterilaisessa kirkossa arkkua seuraa uurna

Luterilaisessa kirkossa on tapana, että siunauksen aikana vainaja on arkussa. Vasta sen jälkeen on krematorion vuoro ja tuhkan hautaaminen.

hautaus
Arkku hautajaisissa
Vainajan siunaustoimitus on siirtymäriitti, jossa läheisestä luovutaan ja hänet siirretään lopullisesti maan alle. Siihen katsotaan yleensä kuuluvan, että vainaja on arkussa.Yle

Kulttuuriimme on iät ja ajat kuulunut, että hautajaisissa vainaja on arkussa ja pappi siunaa hänet haudan lepoon, kuului vainaja kirkkoon tai ei. Vaikka tuhkauurnankin voisi siunata aivan samoin menetelmin kuin arkun, pidämme edelleen kiinni arkkuhautajaisista. Näin omaisilla on yleensä parin viikon aikana kahdet hautajaiset.

Hautajaiset ja maahan kätkeminen

Kun henkilö kuolee, omaiset alkavat surun ja ehkä järkytyksenkin keskellä järjestää hautajaisia. Helpoin ja usein ainoaksi koettu tapa on ottaa yhteyttä hautaustoimistoon. Jos vainaja tuhkataan, arkku viedään hautajaisten jälkeen krematorioon, josta uurna luovutetaan omaisille sovittuna päivänä. Yleensä tämä tapahtuu yhdestä kolmeen viikon kuluessa hautajaisista.

Yleinen tapa on, että uurnan ottavat vastaan enää lähiomaiset ja pappi on paikalla vain halutessa. Kirkon näkökulmasta tilaisuus ei ole enää hautaaminen vaan tuhkan maahan kätkeminen. Omaisille uurnan lasku tai tuhkan sirottelu voi kuitenkin olla yhtä raskas tilaisuus kuin jo aiemmin koetut hautajaiset.

Tuhkaus yleistyy vuosi vuodelta

Hautaamisen osalta yhteiskuntamme on muuttunut paljon. Tuhkaus on erittäin yleistä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tuhkataan jo yli 80 prosenttia vainajista. Muut kaupungit tulevat kovaa vauhtia perässä. Niillä paikkakunnilla, joilla on krematorio, tuhkaus on yleisempää kuin muualla, vaikka seurakunnan maata riittäisi vielä arkuillekin.

Tuhkaus on siis tuonut toisen hautaamistavan arkkuhautaamisen rinnalle, mutta luterilaiset pitävät edelleen kiinni myös arkkuhautajaisista. Esimerkiksi ortodoksit pyrkivät hautaamaan vainajan kolmessa päivässä eivätkä he salli tuhkausta. Samoin esimerkiksi juutalaiset ja muslimit haudataan muutaman päivän kuluessa.

Omaisille ei ehdoteta uurnahautajaisia

Kun entisaikaan omaiset tunsivat seurakuntansa pastoreita, heihin oltiin yhteydessä suoraan. Näin ei ole enää, vaan asia on ulkoistettu hautaustoimistoille. Niille annetaan valta, vastuu ja rahat.

Hautaustoimistoilta eivät asiakkaat lopu, mutta bisneksen on luonnollisesti oltava kannattavaa. Omaisille ei siis välttämättä ensisijaisesti tarjota halvinta mahdollista arkkua. Hautaustoimisto voi lisäksi hoitaa vainajan pukemisen, hankkia kukkalaitteet ja järjestää kahvitilaisuuden. Ilman minkäänlaista arkkua maan poveen ei kuitenkaan pääse, sillä tuhkausuunia varten vaaditaan normit täyttävä arkku.

tuhkauurna
Tuhkauurna.Yle

Hautaustoimisto Biederin omistaja Jussi Rasa kuitenkin myöntää, että omaisille olisi usein helpompaa, jos ensin olisi tuhkaus ja vasta sitten siunaus.

– Käytäntö on vähitellen muuttumassa ja yhä enemmän halutaan maistraattimaisia hautajaisia.

Käytäntöä muuttaa esimerkiksi se, että toisin kuin ennen, monet lähiomaiset asuvat usein eri paikkakunnilla eikä kahden tilaisuuden järjestämistä pidetä enää järkevänä.

Rasa puolustelee hautaustoimistojen ehdottamaa hautajaiskäytäntöä sillä, että kirkko vaatii usein ruumiin siunaamisen ennen tuhkausta.

– Toki niissä on seurakunnittain eroa.

Vaatiiko kirkko arkkusiunaamisen?

Kirkollisten toimitusten oppaan mukaan hautaan siunaaminen tapahtuu ennen tuhkausta, mutta jos "painavat syyt puoltavat päinvastaista menettelyä, ei siihen ole estettä".

Kirkkohallituksen asiantuntijan Terhi Paanasen mukaan "painavat syyt" tarkoittavat esimerkiksi sitä, että vainaja on kuollut ulkomailla ja jouduttu tuhkaamaan jo siellä. Vainaja on voinut myös olla pahoin vaurioitunut, jolloin on täytynyt tehdä tuhkaus.

– Pelkän tuhkauurnan siunaamista ei suositella, sillä me katsomme, että vainaja pitää siunata ennen tuhkaamista, sanoo Paananen. Hänen mukaansa omaisten pyyntö pelkän uurnan siunaamisesta aiheuttaa edelleen lähinnä hämmästystä.

Milloin vainaja on vainaja?

Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori Jyrki Knuutila on eri mieltä Paanasen kanssa. Hänen mukaansa uurnahautajaisiin ei ole mitään estettä. Hän korostaa, että kristinuskon kannalta ei ole väliä, siunataanko vainaja arkussa vai tuhkana. Nykyinen tapa on vain juurtunut kulttuuriimme.

– Pidämme maallistuneinakin edelleen kiinni perinteisestä uskonnollisesta näkemyksestä, vaikka vainaja on vainaja myös tuhkana.

Knuutila sanoo, että siunaustoimitus on siirtymäriitti eli läheisestä luovutaan ja hänet siirretään lopullisesti maan alle. Siihen katsotaan kuuluvan, että vainaja on arkussa.

Knuutila on itsekin toiminut pastorina, mutta siunaa hautaan nykyisin vain lähiomaisiaan. Knuutilan mukaan uurna voi hyvin olla katafalkilla eli arkkukorokkeella kappelissa.

Näin katsotaan myös muun muassa Turussa, jossa kirkkoherra Jouni Lehikoisen mukaan uurnahautajaisiin suhtaudutaan myönteisesti. Hän uskookin, että tapa on pikkuhiljaa yleistymässä.

– Kun aiemmin pelkän uurnan hautajaispyyntöjä tuli yksi vuodessa, niin nyt niitä tulee jopa parikymmentä.

Oulun seurakuntiin uurnahautajaiskyselyjä tulee vielä erittäin harvoin. Tuiran seurakunnan kirkkoherra Niilo Pesonen pitää vainajan arkkusiunaamista pikemminkin psykologisena kuin teologisena.

Hautakivi enkelit enkeliveistos veistos figuuri
Nella Nuora / Yle

– Hyvästijättämisen kannalta arkussa oleva ihminen on parempi kuin tuhka, vaikka ei uurnan siunaamisessa suhteessa Jumalaan ole eroa, sanoo Pesonen.

Pesonen korostaa, että useat riitit edesauttavat surun käsittelyä.

– Ongelmana nopeassa hautaamisessa on pikemminkin se, että pakenemme surua, jonka kohtaamme.

Käytännön teologian professori Jyrki Knuutila uskoo, että elämme tällä hetkellä välivaiheessa ja käsitykset hautauksesta tulevat muuttumaan.

– Me ihmiset itse päätämme, miten haluamme tulla haudatuiksi. Nyt tätä asiaa voisi lähteä joku liike tai järjestö lobbaamaan.