Suomen viimeisen Euromarketin sulkeminen päättää yhden aikakauden – "Tämä oli minun valtakuntani"

Vaikeudet hitsasivat kaupan viimeiset työntekijät niin tiiviisti yhteen, että heistä tuli perhe.

Euromarket
Kotkan Euromarketissa työskentelevä Marjatta Kivijärvi.
Kotkan Euromarketissa työskentelevä Marjatta Kivijärvi.Antti Ojala / Yle

Nuori, raskaana oleva nainen seisoo kaupan pihalla ja katselee epäuskoisena ympärilleen. On vuosi 1981, ja valtava, ison kuution muotoinen kauppa – Eka-market – on juuri avattu Kotkan keskustaan.

– Jonot olivat ihan järjettömät. Vanhemmat ja heikkokuntoiset pyörtyilivät. Iso kauppa keskustassa oli uusi juttu, se kiinnosti ihmisiä. Minulla oli vauva vatsassani enkä siksi jaksanut jäädä sinne pitkäksi aikaa, Jaana Pekkanen kertoo.

Sinä päivänä hän ei vielä tiennyt, että kaupasta tulisi hänen työpaikkansa kymmeniksi vuosiksi.

Lähes päivälleen 36 vuotta myöhemmin aamuinen kevätaurinko paistaa, kun Pekkanen ajaa viimeistä kertaa punaiseen tiilirakennukseen töihin.

– Jouduin pysähtymään liikennevaloihin ja jäin tuijottamaan tätä taloa. Vedet tulivat silmiin. Olo on haikea, Pekkanen toteaa.

Jäin tuijottamaan tätä taloa. Vedet tulivat silmiin.

Jaana Pekkanen

Tänään kauppa sulkee lopullisesti ovensa. Se on Suomen viimeinen Euromarket, joka vie mukanaan kokonaisen aikakauden – ja pitkän luvun suomalaisten ruokakauppojen historiaa. Lähipäivinä Suomen kartalta katoaa myös yli 40 Valintataloa ja Siwaa.

Viimeisenä päivänä Kotkan Euromarketissa on jäljellä 19 työntekijää – kaikkein uskollisimmat.

Pieni perhe

Tänään kukaan ei pyörry, mutta kyyneliä saattaa vierähtää.

– Meistä nuorimmillakin on 20 vuotta takana tässä talossa. Olemme sitkeimmät sissit. Nämä vaikeudet ovat varmasti hitsanneet meidät yhteen niin, että meistä on tullut pieni perhe. Eniten surettaa, että se loppuu.

Jaana Pekkanen on nähnyt kaupan koko tarinan. Hän aloitti työuransa Centrumissa, joka edelsi Eka-marketia. Centrum oli 1960–80-luvuilla tuttu näky monen muunkin suomalaisen kaupungin keskustassa. Kotkan Centrum sijaitsi parinsadan metrin päässä Eka-marketin rakennustyömaasta.

– Olin Centrumin lopetusmyynnissä, kun Eka-marketia rakennettiin ja kauppaa alettiin täyttää uudella tavaralla.

90 prosentin alennus -kyltti
Satu Krautsuk / Yle

Nuori äiti tutustui uuteen Eka-marketiin aluksi asiakkaana. Kauppamatka oli lyhyt, sillä perhe asui kaupungin keskustassa. Kun äitiysloma lähestyi loppuaan, Pekkasesta tuntui luontevalta kysyä uudesta kaupasta töitä.

– Oli helppo tulla kysymään tutulta esimieheltä töitä. Siihen aikaan työllistyminen oli helpompaa. Sovimme aloituspäivän samalla visiitillä. Aloitin myyjänä vaate- ja kenkäpuolella.

Vaate- ja kenkäosasto sijaitsi aluksi ruokaosaston kupeessa alakerrassa. Kakkoskerroksessa oli urheiluosasto ja kodinkoneita sekä rautakauppa ja huonekaluliike.

– Asiakkaat muistelevat vieläkin niitä aikoja, kun täältä sai kaiken.

Kaksikerroksinen kauppa työllisti loiston päivinään sata henkilöä. Yläkerta tyhjennettiin jo vuosia sitten. Nyt koko kauppa on hiljainen, hyllyt tyhjät. Viimeisenä päivänä kaikki tavara lähti melkein ilmaiseksi.

Asiakkaat kaipasivat tuttua myyjää

Hedelmä- ja vihannesosasto tyhjine laareineen näyttää kolkolta. Herkullinen värimeri – tomaatit, banaanit, appelsiinit – on poissa. Osaston hoitaja Marjatta Kivijärvi poistaa hyllyjen muovitaskuista viimeisiä hintalappuja.

– Työni on ollut pitää hedelmät ja vihannekset esillä runsaina. Työ on ollut raskasta. Olen siirrellyt hedelmä- ja vihanneslaatikoita päivittäin tuhansia kiloja.

Nyt olen kaikki työni tehnyt. Tämä oli minun valtakuntani.

Marjatta Kivijärvi

Asiakkaille Kivijärvi on tullut 34 vuoden aikana tutuksi. Monet ovat tulleet varta vasten tervehtimään häntä, jotkut jopa päivittäin.

– Jos minua ei ole näkynyt, on kyselty että missä olen ollut. Ihania ihmisiä.

Kun työ hedelmä- ja vihannesosastolla loppuu, Kivijärvi jää eläkkeelle.

– Nyt olen kaikki työni tehnyt. Tämä oli minun valtakuntani.

Naiset tutkivat leikekirjaa tyhjässä kaupassa.
Euromarketin työntekijät ovat keränneet vuosikymmenten mittaan leikekirjaa kaupan historiasta. Kuvassa Jaana Pekkanen ja Marjatta Kivijärvi.Satu Krautsuk / Yle

Euromarketin myymäläpäällikkö Jouko Anttila on yhä kiireinen mies. Toimisto on yhä täynnä tavaraa – ihan kuin sen omistaja ei olisi lähdössä mihinkään.

– Olen vasta aloittamassa toimiston siivoamista. Minun täytyy tulla vielä ensi viikolla tekemään tänne viimeisiä hommia kuten tuhoamaan arkistoja, Anttila sanoo.

Hän on ollut myymäläpäällikkönä vuodesta 2005, mutta työskennellyt tässä samassa kaupassa melkein yhtä pitkään kuin Jaana Pekkanen ja Marjatta Kivijärvi.

– Olen viettänyt täällä puoli elämääni. Haikealta tuntuu, että tämä nyt loppuu.

Mies on katsellut aitiopaikalta, kuinka ruokakaupan arki on vuosikymmenten aikana muuttunut. Ennen oli paljon yleisötapahtumia, joulun- ja kesänavauksia. Ruuhkat olivat avajaisten tapaan kovat – ja niissäkin pyörtyiltiin.

– Oli valtakunnan tason muotinäytöksiä, taikuriesityksiä ja ilmapallojen jakoa. Järjestettiin kaikenlaisia maistajaisia. Ne kaikki ovat jääneet hiljalleen pois. Asiakkaiden kiinnostus suuntautuu muualle. Ennen kaupassakäynti oli paikallista puuhaa, nyt tavarat tilataan Kiinasta.

Oma mainososasto

Kaupan päivittäisissä töissäkin muutos on ollut iso. 1980–90-luvuilla työvuorot ja tilaukset raapustettiin lyijykynällä, ovet suljettiin lauantaina iltapäivällä ja sunnuntaina ne pidettiin kiinni. Kaupalla oli oma mainososasto, joka laati mainoksen jokaisen päivän lehteen. Milloin tarjouksessa olivat banaanit, milloin maito.

Ennen kaupassakäynti oli paikallista puuhaa, nyt tavarat tilataan Kiinasta.

Jouko Anttila

Nyt tilaukset on automatisoitu, ja ne hoituvat sähköisesti. Työvuoroja on tullut lisää sitä mukaa, kun kauppojen aukiolo vapautui. Tavarakuormia on purettu viime vuodet aamukuudesta lähtien jokaisena arkipäivänä. Mainososastosta luovuttiin kauan sitten.

Ensimmäinen suuri remontti tehtiin vuonna 1995, kun Eka-market muuttui Euromarketiksi. Toinen tehtiin iso kasvojenkohotus tehtiin vuonna 2003.

Asiakkaiden määrä hiipui silti vääjäämättä.

Eka-marketin ruuhkat Kotkassa v. 1981
Ihmiset pyörtyilivät ruuhkissa, kun Eka-market avattiin Kotkaan vuonna 1981.Jouko Laitinen

Eka-yhtymän Säästökassan lopettaminen vuonna 1994 oli ensimmäinen kova isku.

– Ihmiset alkoivat nostaa talletuksiaan pois. Se oli kova paikka, joka jäi mieleen. Mutta me nousimme sieltä, Jaana Pekkanen muistaa.

Tradeka muuttui Suomen Lähikaupaksi vuonna 2008 ja alkoi nimensä mukaan keskittyä lähikauppojen kehittämiseen. Se oli Euromarketeille lopun alku. Tappiollisia myymälöitä lopetetettiin, osa Euromarketeista myytiin kilpailijoille.

– Se, että kauppoja alettiin sulkea, tuntui tosi pahalta. Aina piti odottaa, milloin se osuu omalle kohdalle. Olemme Kotkassa roikkuneet löysässä hirressä vuosikaudet.

Ihmiset eivät enää muistaneet, että olemme olemassa.

Jaana Pekkanen

Vuodesta 2013 asti Kotkan Euromarket on ollut Suomen ainoa. Viime vuodet apulaismyymäläpäällikkönä toimineen Pekkasen työhön se tiesi muutosta.

– Tavaran ostaminen muuttui, koska oli eri asia ostaa 24 marketille kuin yhdelle. Vaikka katolla luki Euromarket, olimme viimeiset vuodet käytännössä Valintatalo.

Euromarketin mainokset katosivat lehdistä. Samalla koko kauppa alkoi kadota ihmisiltä.

– Ihmiset eivät enää muistaneet, että olemme olemassa. Se tuntui surulliselta. Silloin usko alkoi meillä työntekijöilläkin loppua. Olisimme saaneet tänne hyvän kaupan, jos meille olisi annettu mahdollisuus.

Kun Kesko osti Suomen Lähikaupan, kaikki Euromarketissa tajusivat, mihin se johtaa.

Viimeisen Euromarketin sulkemisesta kerrottiin pari viikkoa sitten. Vähän sen jälkeen Kesko ilmoitti sulkevansa huhtikuun loppuun mennessä myös Siwat ja Valintatalot, joita se ei saanut myytyä kilpailijoilleen.

Työt loppuvat näissä kaupoissa lähes 200 ihmiseltä.

Asiakas kävelee kaupan käytävällä.
Satu Krautsuk / Yle

Euromarketin työntekijät saivat tietää lopettamisesta vain vähän aikaisemmin kuin asiakkaat.

– Se oli shokkipäivä kaikille. Ei huonoihin uutisiin oikein voi varautua, vaikka niitä osaakin odottaa. Silti se sattuu, Pekkanen toteaa.

Asiakkaita kaupan kohtalo on kiinnostanut jo pitkään. Myyjiltä ja muilta kaupan työntekijöiltä on udeltu, milloin kauppa menee kiinni. Kaikenlaisia spekulaatioita on esitetty: tulisiko tähän Lidl? Vai lasten seikkailupuisto?

– Hirveästi on kyselty asioita, joihin meillä ei ole vastauksia. Ja vaikka olisikin, emme voisi niistä kertoa. Se ei ole työntekijöiden vaan Keskon tehtävä.

Joillekin asiakkaille kaupan väen vaitonaisuus on ollut kova pala. On sanottu rumasti.

– Asiakkaiden kommentit ovat tuntuneet joskus ikäviltä.

Hiljattain kaupan seinille ilmestyi lappu: Kaupan työntekijät eivät keskustele kaupan sisäisistä asioista asiakkaiden kanssa.

Hautakynttilät on ostettu

Loppurutistus on ollut nopea. Liha- ja kalatiski suljettiin kaksi viikkoa sitten. Kaupan tilaukset lopetettiin vaiheittain, viimeisenä leipä.

Pakastimet ovat olleet useita päiviä tyhjillään, verhonaan harmaa pressu.

Viimeiset asiakkaat maksavat ostoksiaan kassalla. Kaupan ovet suljetaan heti, kun viimeiset tavarat ovat kadonneet hyllyistä.

Tämä on ollut niin rankkaa, etten ole vielä pystynyt siirtämään ajatuksiani tulevaisuuteen

Jaana Pekkanen

Samalla päättyy työntekijöiden kymmenien vuosien mittainen yhteinen polku. Se haarautuu 19 eri suuntaan, kukin jatkaa omalle reitilleen.

– Osa on löytänyt töitä, osa miettii, mitä haluaa tehdä. Minulle tämä on ollut niin rankkaa, etten ole vielä pystynyt siirtämään ajatuksiani tulevaisuuteen, Pekkanen toteaa.

Ja ainakin osa eri suuntiin haarautuneista poluista saattaa kuitenkin vielä löytää yhteen.

– Meistä on tullut ystäviä. Kun työpaikalla on ollut vaikeaa, on tullut soiteltua työkavereille ja puitua asioita vapaa-aikanakin.

Lauantaina koko porukka kokoontuu viettämään viimeisen Euromarketin hautajaisia. Hautakynttilätkin on ostettu.