Suomi sai kulttuuri-, urheilu- ja eurooppaministerin – ja hyppäsi kertaheitolla kummajaiseksi

EU-tutkijat pitävät salkkuyhdistelmää erikoisena ja kyseenalaistavat koko eurooppaministerin tarpeellisuuden.

EU-politiikka
Juha Sipilä ja Sampo Terho
Juha Sipilä ja Sampo Terho kuntavaalitentissä Lahden Konserttitalossa 4. maaliskuuta.Jarno Kuusinen / AOP

Sampo Terhosta (ps.) leivottiin tällä viikolla kulttuuri-, urheilu- ja eurooppaministeri.

Mitä ihmettä eurooppaministerin tehtävät tekevät täysin muihin asioihin keskittyvän kulttuuri- ja urheiluministerin hoteissa?

– Kieltämättä yhdistelmä kuulostaa hyvin erikoiselta, valtio-opin professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta sanoo.

Onko tämä oire tai ainakin merkki siitä, että EU-kysymykset katsotaan niin vähäpätöisiksi, että ne voidaan yhdistää mihin ministeripestiin tahansa?

– Ehkä oikeampi kysymys on, mitä virkaa on koko eurooppaministerillä, Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma vastaa.

Kollega Raunio antaa kysymykseen vastauksen.

– Sanoisin, että erityistä eurooppaministeriä ei edes tarvita.

Eurooppaministerin heittosalkku

Nimestään huolimatta eurooppaministerin salkkuun kuuluu vain vähän aidosti vastuullisia EU-tehtäviä.

Suomen EU-politiikkaa johtaa ja koordinoi pääministeri eli Juha Sipilä (kesk.). Eri alojen EU-politiikkaa johtaa taas kunkin alueen vastuuministeri. Esimerkiksi maatalouspolitiikasta EU:ssa neuvottelee tuore maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.).

Eurooppaministerin päätehtävä on osallistua EU:n yleisten asioiden neuvoston kokouksiin. Niissä valmistellaan pääministerien puolesta Eurooppa-neuvoston kokouksia.

Yleisten asioiden neuvoston kevyestä painoarvosta EU-hierarkiassa kertoo, että ulkoministeri Timo Soinin (ps.) puolesta kokouksissa on usein käynyt hänen valtiosihteerinsä Samuli Virtanen.

Myös muissa EU-maissa eurooppaministerin tehtäviä hoidetaan varsin eri tavoin. Vallalla on kaksi koulukuntaa: "salkkujakomalli" ja "kahden kerroksen väen" malli.

Eurooppaministerin salkussa on heittosalkun piirteitä.

Salkkumaita on Suomen lisäksi Ruotsi, jossa tehtävää hoitaa ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Ann Linde. Kahden kerroksen mallia taas edustaa esimerkiksi Saksa, jossa Eurooppa-asioista vastaava Michael Roth on apulaisministeri, ei varsinainen ministeri. Britanniasta on tullut kummajainen: David Davis on Theresa Mayn hallituksessa EU:sta eroamisen ministeri.

Mutta se, että kulttuuri- ja urheiluministeri hoitaa myös EU-asioita, on suomalainen innovaatio.

Eurooppaministerin salkussa on heittosalkun piirteitä: ennen ulkoministeri Soinia salkku oli eurooppa- ja ulkomaankauppaministerillä ja sitä ennen maahanmuutto- ja eurooppaministerillä. Jotain kertoo myös se, että Aunesluoma ja Rauniokin ovat ymmällään siitä, mitä kaikkia tehtäviä Terhon on edes määrä hoitaa.

Terho: Salkku on tarpeellinen

Mitä tehtäviä Terholle sitten sälytetään? Yle sai tähän vastauksen kokouskiireissä olleelta Terholta sähköpostitse.

– Eurooppaministerille kuuluu muun muassa osallistuminen yleisten asioiden neuvostoon, samoin muun muassa koheesiopolitiikka, rahoituskehykset [_toim.huom. koheesio- eli yhtenäisyyspolitiikka ja EU:n monivuotiset rahoituskehykset kuuluvat yleisten asioiden neuvoston tehtäviin_] ja erityisen ajankohtaisena kysymyksenä Brexit, Terho kirjoittaa.

Onko erillinen salkku ylipäätään tarpeellinen?

– On. Aktiivinen EU-politiikka vahvistuu erillisen ministerin kautta. Eurooppaministerit ehtivät myös käydä laajempaa keskustelua EU:n isoista linjoista.

Pidätkö tehtävän yhdistämistä kulttuuri- ja urheiluministerin salkkuun outona?

– En. Eri tehtäviä on joka tapauksessa pakko jonkin verran yhdistellä, ettei ministerimäärä entisestäänkin kasvaisi, Terho vastaa.

Suomen EU-linja: olla hiljaa ja toivoa, että mikään ei muutu

EU-tutkijat eivät näe Suomen EU-politiikassa mitään aktiivista.

Kun nykyhallitus on kautensa puolivälissä, Suomi ei Raunion ja Aunesluoman mukaan ole ollut mitenkään oma-aloitteinen Brysselin suuntaan. Suomesta on tullut passiivinen jäsen, joka käytännössä vain reagoi eteen tuleviin asioihin, kuten maahanmuuttoon ja talouskysymyksiin.

Tutkijat eivät näe Suomen EU-politiikassa mitään aktiivista.

– Meillä on hallituksessa nyt sellainen tilanne, että pääministeri ei tunne harrastuneisuutta EU-politiikkaa kohtaan, Raunio sanoo.

– EU-politiikka on ollut vähäeleistä. Hallituksen puolelta ei ole käyty aktiivista EU-keskustelua. Sipilän tie on ollut kultainen keskitie, jossa ollaan käytännönläheisiä ja toivotaan, ettei mihinkään tarvitse ottaa kantaa, Aunesluoma jatkaa.

Tutkijoiden mukaan tämä on sikäli ongelmallista, että isot kysymykset odottavat ratkaisua. Saksan ja Ranskan vaalien jälkeen keskustelun EU:n kehitysvauhdista odotetaan pulpahtavan pintaan.

Suomen kanta tähän asiaan on selvä: Suomi haluaa, että EU pysyy ennallaan.

Mutta jos kehitys muuttuu eritahtiseksi, kukaan ei tiedä missä vauhdissa Suomi haluaa EU:ssa edetä.