Elämälle ei ole enää tyypillistä käsikirjoitusta – ikäkin voidaan laskea eri tavoilla

Opinnot, ura, perhe, omakotitalo ja eläke. Enää elämän käsikirjoitus ei ole yksiselitteinen. Tänä päivänä ihmiset kysyvät enemmän itseltään, mitä he elämältään haluavat.

ikä
Lahjapaketti. Suomessa lukumääräisesti eniten ostetaan lasten syntymäpäivälahjoja.
Syntymäpäivänä juhlistetaan ihmisen vanhenemista muun muassa lahjoja antamalla.Arja Lento / Yle

KajaaniParikymppiseltä ei odoteta enää perheen perustamista, eikä eläkkeelle jäänyt esimerkisi ota kutimia käsiinsä tai vain oleskele. Ikänormit ovat siis hälvenemässä hurjaa vauhtia. Tutkija ja Jyväskylän yliopiston opettaja Minna Ylilahti sanoo, ettei ihmisten odoteta enää yhtä vahvasti noudattavan elämässään tiettyä kaavaa. Elämän "käsikirjoitus" on siis hyvin erilainen kuin ennen.

Pitääkö siis paikkansa, että ikä on todellakin modernissa yhteiskunnassa vain numero?

Yksistään ihmisen iälle on yli parikymmentä eri mittaria.

– Tähän on erilaisia näkökulmia. Meille tyypillisin tapa on ilmaista ikä numerona. Se on kronologinen ikä. Mutta sittenhän meillä on kokemuksellinen, psykologinen, kognitiivinen ja sosiaalinen ikä. Ja tässä on vain muutama esimerkki, Ylilahti kertoo.

Ikäkausien ja elämänvaiheiden rajat ovat tutkijan mukaan nykyään niin liukuvat, että määrittelyn tekeminen on hankalampaa kuin aiemmin.

– Aika tyypillistä on, että elämänvaiheliukuma sijoittuu nuoruuden ja aikuisuuden väliin. Nuoruudella on tänä päivänä taipumus pidentyä.

Milloin ihminen on aikuinen?

Kysymys, joka kuulostaa helpolta, mutta ei lopulta ole sitä. Milloin ihminen on aikuinen?

– Se on kyllä todella hyvä kysymys, kuten ikävaihemäärittelyt yleensäkin, eli milloin joku elämänvaihe alkaa ja milloin se loppu, Ylilahti sanoo.

– Tähän ei voi antaa yksiselitteistä vastausta, hän jatkaa.

Nuoruudella on tänä päivänä taipumus pidentyä.

Minna Ylilahti

Yhteiskunnan määrittelemä aikuisuuden rajapyykki, juridinen ikä, on 18 vuotta. Ylilahden mukaan on kuitenkin hankalaa sanoa tarkka ikä, jolloin ihminen on oikeasti kaikilta ominaisuuksiltaan aikuinen.

– Se vaihtelee yksilökohtaisesti. Ne asiat, jotka liitämme aikuisuuden syntymiseen muuntuvat ajassa ja ovat sidoksissa esimerkiksi erilaisiin yhteiskunnallisiin tilanteisiin. Jos esimerkiksi työelämään osallistumista pidetään yhtenä aikuisuuden osoittimena, niin voidaan miettiä vaikuttaako huono työllisyystilanne siihen, että ihmiset eivät pääse etenemään elämissään.

– Lisäksi kriittisesti tarkastellen aikuisuuden määritelmillä on taipumus kääntyä jonkinlaisiksi ihanteellisen kansalaisen ideoiksi, Ylilahti muistuttaa.

Perinteiset elämänvaiheet ovat lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus.

– Modernissa maailmassamme ne ovat vähän kuin pätkitty osiin. Meillä on paljon uusia määritelmiä, kuten esimerkiksi varhaisnuoruus tai teini-ikä, jotka ovat samaa elämänvaihetta, Ylilahti selventää.

Elämä ei mene enää käsikirjoituksen mukaan

Moni tietää sen tunteen, kun sukujuhlissa yli 20-vuotias parisuhteessa oleva saa osakseen uteluita naimisiinmenosta ja lasten hankkimisesta. Puhumattakaan niistä, jotka saavat otsaansa vanhanpiian tai peräkamarinpojan leiman.

Omassa nuoruudessaan myös kajaanilainen fysioterapeuttiyrittäjä Outi Leinonen, 54, törmäsi hiillostukseen ja uteluihin.

– Olen jutellut asiasta nyt omien lasteni ja heidän kavereidensa kanssa. Kysyin, kokevatko hekin samalla tavalla, että opiskelu elämä täytyy saada nopeasti taakse ja sitten perustaa perhe. Silloin kun minä olin nuori, niin ajattelutapa oli tiukka. Minusta onkin nyt hienoa seurata, kun joku nuori tekee hieman erilaisia elämänratkaisuja, Leinonen sanoo.

Kajaanilainen kahvila Murusen yrittäjä Elina Heikkinen, 34, on myös saanut kuulla uteluita perheestä ja omakotitalosta.

– Hetkittäin se on tuntunut ahdistavalta. Se on jokaisen oma ratkaisu, miten elämänsä elää. Kysyähän saa, mutta jos toinen ei halua vastata, niin pitäisi hyväksyä sekin, Heikkinen muistuttaa.

Heikkinen ei ole omien sanojensa mukaan kokenut ikäkriisiä.

– Olen ollut aina sen ikäinen, kuin olen ollut. Olen kuulunut aina työpaikkani vanhimpiin, joten nuorten kanssa työskentely on tuntunut siltä, että itsekin nuortuu. Ikä on todellakin vain numeroita.

Outi Leinonen yrityksensä tiloissa
Fysioterapeutti Outi Leinonen kokee, että useat nuoret toivovat ja pitävät tavoitteena vielä tänäkin päivänä perheen perustamista.Niko Mannonen / Yle

Tänä päivänä ihmiset kysyvät enemmän itseltään, mitä he elämältään haluavat.

– Se on tyypillistä meidän ajallemme. Valinnanvaraa on enemmän ja elämän etenemiseen liittyviä normatiivisia pakkoja, joita aikaisemmilla sukupolvilla oli, on vähemmän, tutkija Minna Ylilahti sanoo.

Outi Leinonen on huomannut, että vaikka tämän päivän nuoret eivät koe painostusta, monien unelma on edelleen oma perhe.

– Keskusteluissa tuli ilmi, että se on tärkeää – pojillekin. Pidetään tärkeänä, että on ne omat lapset ja puoliso. Sitä kohti mennään. Sellaiset arvot ovat edelleen tärkeitä, Leinonen sanoo.

Elämän perinteinen "käsikirjoitus", traditionaalinen elämänvaihejärjestys, pitää paikkansa enää vain osittain.

– Nämä eivät ole ollenkaan tällaisia joko-tai -kysymyksiä. Kyllähän me tiedämme, että elämä etenee tietyissä ehdoissa. Yhteiskunnalliset instituutiotkin määrittävät elämän etenemistä. Esimerkiksi meillä täytyy kouluttautua johonkin ammattiin.

Vapaus valita kuormittaa

Tutkija pitää valinnanvapautta toisaalta hyvänä yksilön kannalta, mutta taas toisaalta sen voi kokea kuormittavana.

– Jokainen joutuu rakentamaan elämänkulkuaan itseohjautuvasti. Se voi olla helpottavaa, mutta toisaalta se asettaa yksilölle enemmän ajatustyötä. Puhutaan elämänkulkureflektiosta, eli mitä hän tulee tässä elämässään tekemään, Minna Ylilahti kertoo.

Nykyisin suunnittelu on strategista: pohditaan, mitä halutaan ja mihin panostetaan. Vaihtoehtoja on enemmän kuin ennen.

– Viimeaikaisista tutkimustuloksistakin selviää, että perheen perustamista mietitään. Ja jotkut päättävät tai ajautuvat tilanteeseen, etteivät perusta perhettä ollenkaan, Ylilahti kertoo.

Outi Leinonen korostaa sitä, että arvopohja luodaan kotona.

– Jos on ollut kannustava ympäristö ja vanhemmat ovat luottaneet, että lapsi pärjää ja antaneet lapsen itse tehdä ratkaisut, niin uskon, että lapsi todellakin pärjää.

Toisaalta ainahan se tuntuu siltä, että elää elämänsä parasta ikää.

Outi Leinonen

Tutkija Minna Ylilahden mukaan elämää voi ajatella syklisenäkin prosessina.

– Nykyään, vaikka isovanhempiimme verrattuna, erotaan enemmän ja vaihdetaan paikkakuntaa. Elämä on kaikin puolin liikkuvampaa ja se näkyy elämänvaiheissa.

Enää ei tavoitella yhtä tiettyä asiaa, vaan sen sijaan hyvää elämää siinä merkityksessä, missä kukin sen näkee.

– Tämä liittyy ihmisen arvoihin ja erilaiset asiat ovat eri ikäryhmille tärkeitä, Ylilahti sanoo.

Epävarmuus näkyy tänä päivänä siinä, ettei välttämättä uskalleta suunnitella elämää pidemmälle. Opiskelija ei voi ajatella enää, että kouluttautumisen jälkeen työpaikka olisi varma.

Keski-ikäinen on onnellisin?

Kajaanilainen yrittäjä Outi Leinonen kokee elävänsä elämänsä parasta aikaa. Hän on 54-vuotias, joten hänet määritellään kronologisen ikänsä perusteella keski-ikäisiin.

– Toisaalta ainahan se tuntuu siltä, että elää elämänsä parasta ikää, Leinonen kertoo hymyillen.

Tutkija Minna Ylilahden mukaan keski-ikä sijoittuu tänä päivänä 40–65 ikävuoden väliin.

– Kun elinikä pitenee, niin elämänvaiheetkin vaihtavat hieman paikkaansa.

Ylilahti sanoo törmänneensä tutkimukseen, jonka mukaan naisille keski-ikä on hyvää aikaa, jolloin tyytyväisyys omaan elämään kasvaa.

Outi Leinonen vahvistaa väitteen. Hänen mielestään nyt on aika olla itselleen armollinen.

– Lapset ovat päässeet omilleen ja saa itselleen aikaa. Tässä iässä saa olla jo aika itsekäs, hän toteaa.

Nainen makaa nurmikolla
Naisille keski-ikä on hyvää aikaa.AOP

Keski-ikää on kuvattu pysyvyyden ja vakiintuneisuuden vaiheeksi.

– Ihminen on silloin saavuttanut tiettyjä asioita elämässään. Hänellä on perhe, hän on suhteellisen pysyvässä työssä ja opiskeluaika on takana päin, Ylilahti toteaa.

Toisaalta keski-ikä on monien vastuiden aikaa. Ylilahti sanookin, että on yleistä puhua sandwich-, eli voileipäelämänvaiheesta.

– Työelämä ja perhe vaativat paljon huomiota ja on harrastuksia. Työuralla silloin ollaan yleensä huipulla. Se on myös varallisuuden huippua. Muiden vastuiden lisäksi ollaan vastuussa omista vanhemmista ja vanhemmista sukupolvista.

Tutkija nostaa esille eläkekeskustelun ja sen, että eläkeikää pyritään koko ajan nostamaan. Ajatus keski-iästä on vahvasti sidoksissa eläkeikään. Lisäksi puhutaan paljon kolmannesta iästä.

– Eli vanhuuskin on aikuisuutta ja aikuisuuden elämänvaihetta. Myös keski-ikä jatkuu, eli aikuisuuskin pitenee toisesta päästä. Käydään tällaista neuvottelua, milloin varsinainen vanhuus alkaa ja toisaalta taas milloin nuoruus loppuu, Minna Ylilahti sanoo.

Itsestä huolehtimalla hyvään vanhuuteen

Monipuolisesta toimintakyvystä aletaan huolehtia jo varhain vanhuutta silmällä pitäen. Jyväskylän yliopistossa on tutkittu ikääntyvien panostamista hyvinvointiinsa, ja huomattu monen pitävän sitä tärkeänä.

Outi Leinonenkin sanoo jo miettineensä pitkän tähtäimen suunnitelmia vielä pitkän ajan päässä siintävää eläkettä varten.

– Kyllä sitä miettii koko ajan vain enemmän. Esimerkiksi sitä, että voinko tehdä tätä työtä eläkkeellä. En voi, mutta mihin ikään asti tätä pystyy tekemään? Leinonen pohtii.

Tiedetään, ettei kronologinen ikä välttämättä kerro ihmisen fyysisestä kunnosta.

Minna Ylilahti

Iän ominaisuuksista tiedetään enemmän, minkä vuoksi myös siihen liittyviä asioita pohditaan enemmän.

– Samanikäiset ihmiset voivat olla hyvin erilaisessa fyysisessä kunnossa. Tiedetään, ettei kronologinen ikä välttämättä kerro ihmisen fyysisestä kunnosta, tutkija Minna Ylilahti muistuttaa.

Leinonen arvostaa terveyttä ja sen ylläpitämistä. Työ on opettanut kuitenkin hänelle sen, että arvokasta elämää voi elää, vaikka sairastuisi.

Outi Leinonen onkin pyrkinyt kertomaan lapsilleen sen, ettei elämä ole ainoastaan tässä hetkessä. Vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi.

– Elämää on niin paljon eteenpäin. Pitää muistaa olla armollinen eikä jäädä siihen murheeseen tai suruun.