Rintamativoli viihdytti jatkosodassa lähellä etulinjaa – "Oli jotain muutakin kuin pelkkää pelkäämistä"

Karhumäen tivoli toimi sota-aikana sotilaiden hengähdyspaikkana. Lisäksi se oli tärkeässä roolissa lisäämässä tivolien arvostusta.

jatkosota
Kesätivoli
Tivoli Sariola

Kun Tivoli Sariola tällä hetkellä viihdyttää pääasiassa lapsia, oli kohderyhmä vuosina 1942–1944 erilainen.

Jatkosodan aikana Itä-Karjalassa Karhumäen kaupungissa, vain noin 30 kilometrin päässä etulinjasta, toimi Suomen Tivolin Karhumäen osasto eli Karhumäen tivoli.

– Aikanaan setäni Unto Sariola oli Tuusulan tykistössä, joka valloitti vuonna 1941 Karhumäen, aloittaa tivolinjohtaja Tapio Sariola tarinan.

Unto Sariola oli kovassa keskityksessä Mannerheim-ristin ritari Lauri Kokon kanssa. Ennen kuin he pääsivät eteenpäin, Kokko tokaisi, että tämä on yhtä sirkusta.

– Silloin heräsi Untolla ajatus: Karhumäkeen täytyy saada sirkus ja tivoli, kertoo Tapio Sariola.

Esityksiä ja taitopelejä

Unton isä, J.A.F. "Jaffu" Sariola, perusti tivolin vanhan venäläisen huvipuiston tilalle. Ulkonäyttämö oli jo valmiina, joten se oli luonnollinen paikka tivolille.

– Tivolin keskellä oli ketjukaruselli, niin kuin meillä nykyäänkin on. Ympärillä oli varietee-teltta, sirkus, pelihalli ja ravintola. Osa oli kiinteitä paikkoja, jotka rakennettiin Karhumäkeen aikaa myöten, kertoo Tapio Sariola.

Kesätivoli
Ketjukaruselli oli tivolin keskus, kuten nykypäivänäkin. Tivoli Sariola

Tivolin toiminta oli tuolloin painottunut näytelmiin ja taiteilijaesityksiin. Kaikki kulki käsi kädessä sirkustoiminnan kanssa.

Joukkoon mahtui myös perinteisiä taitopelejä, kuten ammuntaa ja nuolenheittoa.

– Sitten oli Zeppelin-peli. Siinä oli Zeppelinin muotoisia lentokoneita, jotka pyörivät, ja kun painoit nappia, lentokone putosi alas. Jos se putosi numeron päälle, sait palkinnon, kertoo Jukka Sariola.

Jaffu Sariola johti tivolia yhdessä luutnantti Unto Sariolan kanssa.

Sirkus
Tivolissa esitettiin myös sirkusnäytöksiä. Tivoli Sariola

Kosketus siviilielämään sodan keskellä

Veljekset Tapio ja Jukka Sariola muistelevat, kuinka he pieninä poikina kuulivat aina suvun miesten puhuvan Karhumäen tivolista. Myöhemmin veljekset keräsivät porukan ja matkustivat Karhumäkeen katsomaan entistä tivolia.

– Kyllä siinä muutama kuohuviinipullo meni, kun tunnelmoimme. Eiköhän yhdellä sun toisella ollut kyynel silmäkulmassa, Jukka Sariola kertoo.

– Se oli samanlainen tunne, kuin jos olisit aikanaan lukenut Buffalo Billiä ja päässyt lopulta Eldoradoon, josta isät aina iltahämärissä puhuivat. Hieno kokemus, Tapio Sariola jatkaa.

Tapio ja Jukka Sariola
Jukka ja Tapio Sariola. Kalle Talonen / Yle

Sotativoli oli hyvässä paikassa, sillä muun muassa kaikki lomakuljetukset kulkivat Karhumäen aseman kautta. Jos miehet pääsivät nopealle lomalle, he saattoivat tulla tivoliin rentoutumaan.

Jukka Sariola muistelee veteraanimatkaa, joka tehtiin kerran Karhumäkeen. Eräältä veteraanilta kysyttiin, mitä Karhumäessä sota-aikana oli.

– Hän vastasi, että oli täällä ainakin Sariolan veljesten tivoli.

Kesätivoli
Tivoli Sariola

Tivoli oli jatkosodan aikana sotilaille ennen kaikkea hengähdyspaikka. Miehet saattoivat viettää viikkoja tai kuukausia ankarissa paikoissa, tiettömien taivalten takana. Tivolissa he pääsivät lähemmäs siviilielämää.

– Se oli tärkeää. Oli jotain muutakin kuin pelkkää pelkäämistä. Ja tivolin esityksissä oli myös naisia, jotka esittivät iloisia lauluja ja hupailuja. Miehet eivät olleet nähneet naisia kuukausiin, Jukka Sariola sanoo.

Kesätivoli
Tivoli oli sotilaille hengähdyspaikka, jossa ei tarvinnut pelätä. Tivoli Sariola

Rintamativoli mursi ennakkoluuloja

1940-luvulla tivolit eivät saaneet kiertää maaseudulla. Tapio Sariola kertoo, että tivoli katsottiin tuolloin pahuutta herättäväksi toiminnaksi. Jaffu Sariola keksi keinot kiertää kieltoa. Hän toimi yhteistyössä Mannerheimin lastensuojeluliiton kanssa, joten tivolitoiminta laskettiin hyväntekeväisyystoiminnaksi.

Rintamativoli oli merkittävä ennakkoluulojen murtaja. Se lisäsi koko tivolialan arvostusta, ja myös maaseudulla kiertämisen kielto kumottiin.

Karhumäen tivoli oli Jaffu Sariolalle kulta-aikaa. Suomessa oli käytössä huvivero, mutta koska Karhumäki oli valloitetulla alueella, siellä huviveroa ei ollut. Armeija sai osan tuloista, osa meni Sariolalle.

– Karhumäen rahoilla Jaffu pystyi rakentamaan Keravalle keskuspaikan, Sariolanmäen, jossa hänellä oli asuinrakennus, verstaat ja pajat. Tivoli oli sen jälkeen täysin omavarainen, mutta 1950–1960-lukujen vaihde teki suurimman hallaan. Televisio sai aikaan sen, että kaikki hyvä jostain syystä katosi. Karhumäki oli Jaffu Sariolan Eldorado, Tapio Sariola sanoo.