Analyysi: Hallituksen poukkoilevat päivähoitomaksut ja historian elvyttävimmät miehet

Hallitus päätti puoliväliriihessä alentaa päivähoitomaksuja. Päätös yllätti, kirjoittaa politiikan toimittaja Pirjo Auvinen. Viime vuonna hallitus esitti roimia korotuksia.

Lastenhoito
Lapsia päiväkodin pihalla.
Perhevapaiden uudistaminen olisi ollut päivähoitomaksujen alentamista suurempi ja kauaskantoisempi uudistus.Roni Lehti / Lehtikuva

Hallituksen puoliväliriihen loppunäytös oli sen verran outo, etten ole toipunut siitä täysin vieläkään.

IItakymmenen jälkeen hallituksen voimaministerit Sipilä, Soini ja Orpo aloittivat päätösten purkusulkeiset, jossa käytiin kuin pikakelauksella läpi kaikki hallituksen tekemät plus-merkkiset päätökset. Lista oli niin loputon, että välillä tuntui kuin äänessä olisivat historian elvyttävimmät miehet.

Näin ei kuitenkaan ollut. Laukkavauhdista ei vain syntynyt mitään kokonaiskäsitystä. Lopputulos ei ole miljoonamääriltään kaksinen. Päätösten yhteenlaskettu menolisäys on vuositasolla noin 300 miljoonaa euroa. Lisäksi hallitus päätti 200 miljoonan pääomalisäyksistä, joista esimerkiksi Tekes saa 60 miljoonaa euroa.

Ei nyt mitään nappikauppaa, mutta ei mitään suurtakaan.

Hirveä meteli sai hallituksen perääntymään

Ministerikolmikolle mieluisinta oli esitellä päätöstä päivähoitomaksujen alentamisesta. Arviolta 6 700 uutta perhettä pääsee nollamaksuluokkaan eli heiltä ei peritä päivähoitomaksuja lainkaan. Maksupoistot ja -alennukset painotetaan pieni- ja keskituloisiin. Tosin toisen lapsen maksu putoaa nyt puoleen kaikilta, myös vaurailta perheiltä.

Maksujen alentaminen maksaa valtiolle 67–75 miljoonaa euroa , työssäkäyvien määrä noussee 4 200:lla ja muutokset astuvat voimaan ensi vuoden alusta.

Maksujen alentaminen sai kiitoksia käytännössä kaikilta, myös niiltä, jotka arvostelivat hallituksen perhevapaauudistusten puutetta.

Mikä sitten oli outoa? No se, että hallitusohjelmassa ja vielä viime vuonna sama hallitus oli tekemässä päivähoitomaksuihin roimia korotuksia ja harkitsemassa koko nollamaksuluokan tarkoituksenmukaisuutta. Tavoitteena oli lisätä kuntien tuloja 54 miljoonaa euroa vuodessa.

Hallituksen aiemmassa esityksessä korotukset olisivat tulleet erityisesti hyvätuloisille. Pienituloisille esitettiin maksualennuksia jo silloin.

Hallituksen korotusaikeet saivat aikaan valtaisan arvosteluryöpyn, osa kaupungeista ei korotuksiin suostunut ja lopulta hallitus perääntyi aikeistaan. Viime elokuussa korotukset peruttiin, alennukset jäivät voimaan ja 54 miljoonan kunnille suunniteltu säästö jäi toteutumatta.

Poliittisesti helppoa alentaa

Nyt päätöksiä tehtiin siis päinvastaiseen suuntaan.

Siihen voi olla monta selitystä.

Ensimmäinen on se, että jotain kotona lapsia hoitavien naisten houkuttelemiseksi takaisin työelämään piti tehdä, sillä meillä naisten työllisyysaste on selvästi muita pohjoismaita alempi. Perhevapaiden uudistaminen olisi ollut päivähoitomaksujen alentamista suurempi ja kauaskantoisempi uudistus. Mutta sen olisi voinut eri mallien mukaan tehdä myös kustannusneutraalisti eli ilman valtiolle lankeavia 67–75 miljoonan laskuja.

Perhevapaiden kiristäminen ei kuitenkaan onnistunut, koska keskusta ja kokoomus ovat alistuneet asiassa PS-johtaja Timo Soinin panttivangeiksi. Missä Soini ministerinä, siellä ei perhevapaisiin kosketa eikä perheiden päätösvaltaa rajoiteta eikä kotiäitejä vihata, kuten Soini väittää uudistuksia vaativien tekevän.

Tosin taustapuhelussa asiantuntija pyytää kysymään hallitukselta ja erityisesti Soinilta, eikö se ole perheiden päätösvaltaan puuttumista ja -vapauden rajoittamista, kun hallitus leikkaa subjektiivista päivähoito-oikeutta työttömien ja vanhempainvapailla olevilta perheiltä.

Toinen selitys on se, että korkeat päivähoitomaksut voivat olla kannustinloukku eli töihin meno ei rahallisesti kannata, jos palkasta iso osa menisi suoraan hoitomaksuihin. Jos lasten hoito ei maksa mitään tai vähän, työhön menossa alkaa olla enemmän järkeä.

Kolmas selitys on kaikkein yksinkertaisin: maksujen alentamisesta poliitikkojen on helppo olla yhtä mieltä, vaikka se valtion taloutta kirpaiseekin. Nyt ministerit lisäävät jokaisen lapsiperheen käytössä olevan rahan määrää vähintään sadalla eurolla kuussa, mikä ei ole vähän.

Maksujen alentaminen on siis tykätty, mutta kaikkea muuta kuin johdonmukainen päätös hallitukselta.

Uudistus alkaa heti Soinin lähdettyä

Kulisseista kuiskitaankin, että käytännössä perhevapaiden muutosten lähtölaukaus on jo ammuttu, sillä kuntavaaleissa hävisi eniten puolue, joka vastustaa uudistusta eniten (PS), ja toiseksi eniten puolue, joka suhtautuu uudistuksiin kriittisesti (kesk.). Veikkaus onkin, että seuraava hallitus valmistelee perhevapaaremontin ensi töikseen ja voimaan se tulisi jo ensi vaalikauden puolivälissä.

Mutta päivähoitomaksut eivät ole ainoa asia, jossa hallituksen tai esimerkiksi pääministerin mieli on hallituskauden puoliväliin mennessä muuttunut.

Peruttujen lakiesitysten lista on pitkä: pakkolait, eläkeläisten asumistukileikkaukset, veronkiertäjien armahdus, sakkorangaistusten tuplaaminen, saariston lauttamaksut, mottoripyörä- ja venevero... Lukumäärä taitaa olla jo toistakymmentä.

Sipilä ei halunnut lisäministereitä

Puoliväliriihessä tuli ainakin kaksi uutta linjamuutosta.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) halusi alun perin pienen ja ketterän hallituksen ja on sen työtapoihin tyytyväinen. Sipilä ei olisi halunnut lisätä ministerien määrää ja sen hän sanoi puoliväliriihen jälkeen meidän haastattelussamme suoraan. Uusia ministereitä tulee nyt kolme.

Vielä tammikuun alussa pääministeri oli yhä tiukasti sillä kannalla, että hän haluaa pitää itsellään valtion omistajaohjauksen. Nyt lisäministerijaossa omistajaohjaus lohkaistiin pääministeriltä elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kesk.).

Että semmoinen riihi.