Maitotilan emäntä perusti kylän lapsille lehmäkerhon – lasten luonteet näkyvät vasikoissa

Sotkamolaiskylän lapset käyvät joka perjantai maitotilalla hoitamassa vasikoita. Tilalla lapsi opettaa eläintä ja eläin lasta.

harrastukset
Poika seisoo vasikan kanssa Iivonlahden maitotilalla navetan edessä
Vasikoiden hoitoa ja leikkimistä, niistä on lehmäjengiläisten perjantait tehty. Kimmo Hiltunen / Yle

SotkamoSotkamon Pohjavaaralla sijaitsevalla maitotilalla raikuu lasten nauru ja lehmien ammuminen. On joka viikkoisen lehmäjengin tapaamisen aika.

Lapset kävelevät yksi kerrallaan navetasta vasikkaa taluttaen. Jotkut vasikoista kävelevät säyseästi eteenpäin. Toiset selvästi innostuvat enemmän ulkoilmasta ja alkavat juosta ympyrää lasten naurun säestämänä.

Lapset taluttavat vasikoita Iivonlahden maitotilalla
Jokaisella lehmäjengiläisellä on oma hoitovasikka.Kimmo Hiltunen / Yle

Lehmäjengi koostuu noin kymmenen Pohjavaaran kylän lapsen porukasta, joka käy joka perjantai Iivonlahden maitotilalla hoitamassa lehmiä ja vasikoita. Jokaisella lapsella on oma vasikka, jota hoitaa.

Pohjavaaran kylällä asuva Elli-Noora Härkönen kertoo, että on käynyt tilalla hoitamassa eläimiä noin kolmen vuoden ajan.

– Käytämme vasikoita ulkona ja teemme pihalle esteitä joiden yli hyppyytämme niitä. Joskus minä myös ratsastan lehmillä.

Härkösen vieressä seisoo hänen oma hoitolehmänsä, Mamba. Lehmä näyttää tyytyväiseltä, syö heinää ja ottaa vastaan silittelyjä.

Vasikka imee Elli-Noora Härkösen sormea
Elli-Noora Härkönen on käynyt lehmäjengin kokoontumisissa kolmen vuoden ajan.Emma Hinkula / Yle

Härkönen on hoitanut Mambaa siitä lähtien, kun hän kolme vuotta sitten aloitti harrastuksen. Silloin Mamba oli vielä pieni vasikka, nyt jo täysikasvuinen lehmä.

Härkönen kertoo, että hänellä paljon muitakin harrastuksia. Lehmäjengin kanssa touhuilu on kuitenkin hänen mukaansa ehdottomasti parasta.

– Minä rakastan eläimiä ja tämä on vaan niin ihanaa, tyttö kertoo hymyillen.

– Jos asuisin jossain isossa kaupungissa, niin siellä en pääsisi tällaiseen paikkaan hoitamaan eläimiä, hän jatkaa.

Elli-Noora Härkönen makaa lehmän selässä
Jotkut lapsista ratsastavat lehmillä. Lola-lehmän selässä Elli-Noora Härkönen.Emma Hinkula / Yle

Hauskoja hetkiä sisältyy lehmäjengin tapaamisiin paljon. Ikimuistoisimpia tapahtumia Härkösen mukaan ovat olleet esimerkiksi ne, kun lehmät ovat päässeet karkuun ja painelleet metsään.

– On hauskaa ajaa niitä takaa yhdessä. Se ei kuitenkaan ole kovin mukavaa, jos ne ehtivät jonnekin kauas.

Eläimet ovat kesympiä ja saavat liikuntaa

Tilan emäntä Anna Rönty kävelee verkkaisesti tilan pihalla. Vuoroin hän keskustelee lasten kanssa, vuoroin rapsuttelee vasikoita.

Lehmäjengiläiset ovat asetelleet matalat esteet laudoista ja ämpäreistä keskelle pihaa ja juoksevat vasikoiden kanssa niiden yli.

Lapsia on käynyt tilalla hoitamassa eläimiä nyt noin kymmenen vuoden ajan.

Iivonlahden maitotilan emäntä Anna Rönty seisoo lehmän kanssa
Anna Rönty suosittelee muillekin tilallisille lehmäjengin kaltaista kerhotoimintaa.Kimmo Hiltunen / Yle

– Silloin kun oma tyttöni oli 10-vuotias, oli hän ystävineen todella innostunut vasikoiden hoitamisesta. Rupesimme sitten kokoontumaan joka perjantai porukalla hoitamaan eläimiä, Rönty kertoo.

Koska lapsilla on aina oma vasikka jota hoitaa, näkyy lapsen luonne Rönnyn mukaan myös hänen hoitamassaan eläimessä.

– Joskus täällä oli tosi rauhallinen lapsi, joka vaan seisoi koivun juurella ja katseli, mitä muut touhuavat vasikoidensa kanssa. Eikä se vasikkakaan ollut sitten sen innokkaampi. Jos lapsi on vähän villimpi, on vasikkakin paljon temperamenttisempi ja juoksee ympäriinsä.

Vaikka pommi räjähtäisi vieressä, niin ne vain katsoisivat, että lapset siellä varmaan jotain touhuilee.

Anna Rönty

Rönty kertoo, että hän odottaa viikoittaisia kokoontumisia innolla. Ja niin kuulema odottavat vasikatkin.

– Jos tänne tulee lapsia jonain muuna päivänä, niin vasikat ovat kaikki heti portilla: "Jee, nyt päästään ulos!" Sitten ne ovat kauhean pettyneitä, kun eivät pääsekään, Rönty naurahtaa.

Mukavan yhdessäolon lisäksi lasten käynneillä on ollut myös se hyöty, että eläimet ovat nykyään Rönnyn mukaan huomattavasti kesympiä kuin aiemmin. Ennen ei olisi ollut puhettakaan, että isoa lehmää olisi voinut esimerkiksi taluttaa.

– Vaikka pommi räjähtäisi vieressä, niin ne vain katsoisivat, että lapset siellä varmaan jotain touhuilee.

Lapset seisovat vasikan kanssa navetan edessä Iivonlahden maitotilalla
Iivonlahden tilan eläimet ovat lasten vierailujen vuoksi nykyään kesympiä.Kimmo Hiltunen / Yle

Eläimet saavat tietenkin myös enemmän liikuntaa, kun innokkaat lapset juoksuttavat niitä pitkin pihaa. Rönty sanoo, ettei heillä itsellään olisi aikaa sellaiseen.

"Lypsylehmä, eikä mikään hevonen"

Vasikoiden hellittelyn ja taluttamisen lisäksi myös isot lehmät pääsevät välillä ulkoilemaan lasten kanssa.

Rönty lähtee navettaan noutamaan Lola nimistä lehmää pihalle. Elli-Noora Härkönen aikoo hypätä ratsaille.

Härkönen vetää itsensä lehmän selkään vaivattomasti. Rönty nappaa käteensä narun ja alkaa taluttaa Lola-lehmää eteenpäin. Maitotilan työntekijä houkuttelee Lolan liikkeelle kauraämpärin voimin.

Elli-Noora Härkönen ratsastaa lehmällä Iivonlahden maitotilalla
Anna Rönty on pyörittänyt Lehmäjengi-nimistä kerhoa jo 10 vuotta. Eläinten kanssa rauhallisuus on tärkeintä. Video: Kimmo Hiltunen / Yle

Rönty kertoo, että eräs tyttö oli saanut koulutettua vasikkansa niin, että hän pystyi ohjailemaan lehmää sen selästä käsin. Pääosin ratsastus kuitenkin tapahtuu niin, että joku taluttaa eläintä.

Keskustelemme yhden lehmäjengiin kuuluvan lapsen kanssa, kunnes huomaamme selustassamme levotonta liikehdintää. Lola-lehmä sai ilmeisesti ulkoilusta tarpeeksi, sillä se riuhtoo itseään Rönnyn otteesta. Aikansa venkoiltuaan lehmä pääsee irti ja lähtee juoksemaan navetalle päin.

– Nyt kaikki edestä! Rönty huutaa.

Kun Lola on taas navetan turvissa, jatkuu touhuilu samaa rataa.

– Ei tainnut Lolaa nyt kiinnostaa olla täällä lasten ja vasikoiden keskellä, Rönty hymähtää.

Hän epäilee, että Lola on ehkä liiankin oman arvonsa tunteva. Onhan se kuitenkin lypsylehmä, eikä mikään hevonen.

Tytöt seisovat vasikan kanssa
Kimmo Hiltunen / Yle

Keskustelemme Rönnyn kanssa siitä, onko tilalla käynyt joskus haavereita lasten ja eläinten kesken. Vain kerran, kun yksi vasikoista vauhkoontui, eikä sitä taluttava poika päästänyt narusta irti.

– Vähän matkaa se poika meni soratietä vasikan perässä. Ainoa sääntö täällä onkin se, että jos ei saa pideltyä eläintä paikallaan kun se alkaa vetää, täytyy päästää irti.

Poika oli onneksi selvinnyt vain naarmuilla.

"Siitä on pelkästään hyötyä, ei haittaa"

Lapset oppivat lehmäjengin ansiosta paljon eläimistä ja lypsykarjan hoidosta.

– Lapset ovat todella uteliaita. He kyselevät kaikkea mahdollista. Jos esimerkiksi eläinlääkäri on käymässä, ovat lapset aina vieressä katsomassa, että mitä nyt tapahtuu, Rönty kertoo.

Vasikka syö heinää Iivonlahden maitotilalla
Vasikatkin odottavat innolla lasten vierailujaKimmo Hiltunen / Yle

Hän painottaa, että lapsista ei kuitenkaan ole mitään vaivaa, päinvastoin. Hänestä on mukava tutustua kylän nuoriin.

– Ja jos he vaikka lähtevät tälle alalle, niin hehän tulevat meille harjoittelemaan vanhempina, Rönty sanoo naurahtaen.

Hän rohkaisee myös muita tilallisia samanlaiseen toimintaan.

– Kyllä kannattaa! Siitä on pelkästään hyötyä, ei mitään haittaa.

Myös lehmäjengiläiset ovat samaa mieltä. Mukavaa on. Vasikatkin yhtyvät mielipiteeseen mölinällään.

Lapset seisovat vasikoiden kanssa Iivonlahden maitotilalla
Lapset oppivat lehmäjengin ansiosta lypsykarjan hoidosta.Kimmo Hiltunen / Yle

Elli-Noora Härkönen kertoo, että jo ensimmäinen käyntikerta tilalla vei hänen sydämensä.

– Kaverini kertoi, että täällä on tällainen kerho ja kysyi, haluanko tulla mukaan. Minä tulin ja se oli ihanaa.

Lapset ovat olleet tilalla jo parin tunnin ajan. On aika pienelle tauolle. Yksi toisensa jälkeen lapset taluttavat vasikat takaisin navettaan ja kävelevät sisään välipalalle. Leikit voivat jatkua, kun vatsat ovat täynnä.