Runolaulu heijastuu puheeseen tänäkin päivänä: "Hyvä muistutus hitaasta keskittymisestä"

Pari tuhatta vuotta vanha runolaulu heijastuu suomalaisten puheeseen vielä nykypäivänäkin, vaikkei sitä välttämättä edes huomaa.

kansanperinne
Runolaulaja Pekka Huttu-Hiltunen.
Pekka Huttu-Hiltunen eläytyy runolauluun.Yle / Kimmo Hiltunen

KajaaniMies istuu tukevasti penkillä ja hyräilee silmät kiinni. Hän ojentaa käden eteensä, alkaa jauhamaan ja laulaa:

Ej sitä sotaan viedä,

Ej tahoita tappeluhun.

Itze jauhan vanha vaimo,

Homeh-korva houhattelen

Runolaulu-Akatemian johtaja ja kansanmusiikin tutkija Pekka Huttu-Hiltunen avaa silmänsä ja hymyilee.

– Tämä oli jauhinlaulu. Leskeksi jäänyt nainen laulaa tilanteestaan samalla jauhaen.

Laulu on noin 239 vuotta vanha. Runolaulu on vanha Itämeren suomalainen laulutapa, jolla on uudistettu kulttuurisia käsityksiä ja ylläpidetty kieltä. On arvioitu, että runolaulutapa on ainakin 2 000 vuotta vanha.

– Runolaulussa heijastuu vanhoja kulttuurisia kuvia. Se on ollut tapa ylläpitää käsitystä maailmasta, ihmisistä, luonnosta ja asioiden välisistä suhteista, hyvästä ja pahasta, Huttu-Hiltunen kiteyttää.

Kurkistusikkuna historiaan

Voiko tuhansia vuosia vanhalla perinteellä olla jotain annettavaa nykyajan suomalaisille?

Folkloristi Heidi Haapojan mukaan voi.

– Runolaulu on hyvä muistutus hitaasta keskittymisestä, joka ihmisiltä usein puuttuu. Omassa elämässäni olen huomannut, että älylaitteet muuttavat keskittymistä. Informaatiotulva on loputon, ja virikkeitä on paljon.

Pekka Huttu-Hiltunen Kajaanissa.
Pekka Huttu-Hiltuselle on tärkeää tuoda runolaulun laulutapaa esille ja nostaa sen merkitystä Suomessa. Yle / Kimmo Hiltunen

Kun runolaulua pysähtyy kuuntelemaan tai laulamaan, saattaa Haapojan mukaan ajantaju hävitä. Silmät painautuvat väkisinkin kiinni, ja laulettavaan tarinaan uppoutuu.

– Tämä on sellainen kokemus, jota ei kovin usein tavoita esimerkiksi älylaitteiden maailmassa.

– Toki elokuvien katsomisessa ja kirjan lukemisessa voi olla jotain samanlaista kokemusta, mutta kuinka usein ihmiset pysähtyvät laulaen tällaisen äärelle, Haapoja pohtii.

Runolaulussa heijastuu vanhoja kulttuurisia kuvia.

Pekka Huttu-Hiltunen

Paikalleen pysähtymisen lisäksi runolaulu antaa myös muuta nykyajan suomalaisille. Huttu-Hiltusen mukaan se on eräänlainen kurkistusikkuna menneeseen maailmaan.

– Runolaulu voi antaa käsityksiä siitä, millainen suomalainen kulttuuri on, Huttu-Hiltunen kertoo.

Huttu-Hiltusen mukaan nykyajan ihmiselle runolaulu on kurkistus ja ikkuna siihen mielenmaisemaan, mikä suomalaisessa kulttuurissa on ennen ollut.

– Jos runolaulumaailmaan perehtyy, saa paljon syvemmän käsityksen siitä, mitä ja millä tavalla suomalaiset ajattelivat silloin pari sataa vuotta sitten.

Ennen oli runolaulu, nyt some

Runolaulu oli ihmisten pääasiallinen tapa kommunikoida ennen kirjoitusta. Kirjallisen kulttuurin syntyessä kirjoittaminen on ottanut runolaulun paikan.

– Runolauluja on tyypillisesti esitetty istuen. Vanhat ihmiset, jotka eivät ole enää voineet tehdä töitä, ovat laulaneet ja kertoneet siten kulttuurista, Huttu-Hiltunen sanoo.

Emmi Kuittinen, Minna-Liisa Tammela, Mari Kalkun, Heidi Haapoja, Amanda Kauranne, Sanne Tschirpke, Kirsvi Vinkki ja Charlotta Hagfors.
Kansanmusiikkia esittävä Shamu-yhtye. Kuvassa vasemmalta oikealle Emmi Kuittinen, Minna-Liisa Tammela, Mari Kalkun, Heidi Haapoja, Amanda Kauranne, Sanne Tschirpke, Kirsi Vinkki ja Charlotta Hagfors.Taavi Tatsi

Tuhansia vuosia vanha perinne kuitenkin elää edelleen meidän jokaisen puheessa.

Runolaulu perustuu kalevalamittaan, joka on kehittynyt hyvin pitkän ajan kuluessa yhdessä itämerensuomalaisten kielten kanssa. Kalevalamitta on alkusointuista runoutta, jonka yksi säe koostuu kahdeksasta tavusta. Mitta auttaa laulajaa muistamaan pitkiä runoja ulkoa ja synnyttää samalla kuulijalle jatkumon laulusta.

– Suomalaiset käyttävät ihan huomaamattaan kalevalamittaa, joka runolaulun pohjalla on. Monet suomalaiset laulavat edelleenkin lapsilleen Tuu tuu tupakkarullaa ja muita tuutulauluja, Heidi Haapoja kertoo.

Runolaulu on hyvä muistutus siitä hitaasta keskittymisestä, mikä ihmisiltä usein puuttuu.

Heidi Haapoja

Useat runonlaulajat laulavat Huttu-Hiltusen ja Haapojan tapaan vanhoja, perinteisiä lauluja. Vanhojen laulujen rinnalle on kuitenkin syntynyt myös uusia.

– Se on yksi ilmaisukeino tässäkin ajassa. Osa laulajista tekee nykyajasta lauluja runolaulumitalla, se on hauskaa ja uudistaa runolaulukäsitystä, kertoo Huttu-Hiltunen.

Katkeamaton laulu

Suomessa runolaulun historia on erilainen kuin monessa muussa Euroopan maassa. Täällä laulaminen ei ole koskaan katkennut.

– Meillä on erittäin hieno tilanne verrattuna moniin muihin eurooppalaisiin kansoihin. Suomessa on katkeamaton kosketus vanhaan lauluperinteeseen, Huttu-Hiltunen kertoo tohkeissaan.

Se on yksi ilmaisukeino tässäkin ajassa.

Pekka Huttu-Hiltunen

Miehen mukaan on poikkeuksellista, että nykyisinkin laulaminen tapahtuu suhteellisen samalla tavalla kuin se on tapahtunut tuhat vuotta sitten.

– Monessa muussa Euroopan maassa ja kulttuurissa, esimerkiksi Pohjoismaissa, on säilynyt vanhoja kirjoituksia ja muistiinpanoja vanhasta lauluperinteestä. Mutta he eivät tiedä, miten sitä on laulettu.

Syy katkeamattomaan laulamiseen on kirjallisen kulttuurin hidas rantautuminen Suomeen.

– Kristillinen ja kirjallinen kulttuuri on saavuttanut monta sataa vuotta aikaisemmin Keski-Euroopan alueet, siellä on muodostunut uudenlainen perusta ihmisten olemiselle ja elämiselle. Täällä ihmisiä on ollut vähemmän, joten se on tapahtunut hitaammin ja ihmiset ovat säilyttäneet kosketuksen runolauluun, Huttu-Hiltunen kertoo.

Pekka Huttu-Hiltunen keskittyy runonlaulantaan.
Pekka Huttu-Hiltusen mukaan ihmiset ovat alkaneet ymmärtämään, että runolaulu on laulua, eikä runoutta, jota voidaan lukea. Yle / Kimmo Hiltunen

Huttu-Hiltusen mukaan suomen kielellä on helppoa laulaa kalevalamittaa, niiden yhteisen alkuperän vuoksi. Myös Haapoja on samoilla linjoilla.

– Runolaulaminen ei ole ollenkaan vaikeaa, sitä ei kannata pelätä. Runomitan kaava on suhteellisen yksinkertainen, pienellä harjoittelulla voi sitä itse alkaa tuottamaan, sanoo Haapoja.

Sekä Haapoja että Huttu-Hiltunen suosittelevat runolaulumaailmaan tutustumista.

– Se on aivan valtavan koskettavaa, silloin kun siihen pääsee sisälle. Runolaulussa mennään johonkin sellaiseen mielenmaisemaan, joka on erittäin koskettava, herkkä ja kaunis, mies kertoo.

Huttu-Hiltunen sulkee uudelleen silmänsä ja hyräilee. Hän on jossain kaukana, vanhassa suomalaisessa savupirtissä.

Lue lisää:

Viisaus löytyy lintujen puheesta

Unohdettu, mutta silti läsnä – "Jokainen isä ja äiti harrastaa runolauluja"

Kielioppi yhdistää itämerensuomalaisia kieliä