Siilin takia autolla pari sataa kilometriä – villieläinten hoitaja kuskaa ja lääkitsee supikoirat ja mehiläishaukat ilmaiseksi

Vaikka laki vaatii auttamaan hädänalaista eläintä, luonnonvaraisten eläinten hoitaja maksaa kaiken eläimen tarvitseman hoidon.

villieläimet
Villieläintenhoitaja Jarmo Lautamäki ja Oskari-oravanpoikanen.
Mikkeliläinen villieläintenhoitaja Jarmo Lautamäki auttaa muutaman viikon vanhan Oskari-oravan kuntoon. Melko pian on kuitenkin edessä eron aika, kun Lautamäki aloittaa oravan vieroittamisen ihmisestä.Esa Huuhko / Yle

Kun Etelä-Savossa löytyy hädänalainen eläin luonnosta, puhelin soi yleensä Jarmo Lautamäen kotona Mikkelin Lähemäellä.

Lautamäki laskee, että hän on auttanut kolmattakymmentä eläinlajia ja toistasataa eläinyksilöä.

Lautamäki tekee kaiken omalla kustannuksellaan. Mies pitää tilannetta erikoisena. Laki velvoittaa auttamaan hädänalaista luonnonvaraista eläintä, mutta kaikki pitää tehdä omaan laskuun.

– Siinä on pieni epäkohta. Avustuksia villieläinten hoitoon ei saa mistään.

En uskalla laskea, se on ikään kuin järkyttävä summa.

Jarmo Lautamäki

Lautamäki on auttanut luonnonvaraisia eläimiä säännöllisesti vuodesta 2008 saakka. Hän hakee vaikka siilin Savonlinnasta saakka. Matkaa kertyy edestakaisin runsaat 200 kilometriä.

Lautamäki ajaa lisäksi säännöllisesti Orimattilaan eläinsuojeluvalvoja Sari Valtasen luokse joko yksin tai eläimen kanssa. Valtanen opastaa Lautamäkeä kulloisenkin eläimen hoidossa.

"Järkyttävä summa"

Kuluja tulee matkoista, eläinten lääkkeistä ja ruoista.

– En uskalla laskea, se on ikään kuin järkyttävä summa. Se saattaisi välejä tuohon vaimoonkin heikentää, Lautamäki naurahtaa.

Lautamäki on ammatiltaan ympäristöinsinööri. Hän työskentelee pääasiassa kotonaan. Lautamäki toimii Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtajana.

Luonnonvaraisten eläinten hoidon korvausten osalta ei muuta muutosta ole suunniteltu.

eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola

Mikkelin löytöeläintalolla Lautamäki hoitaa myös kissoja ja koiria.

Löytökoirista ja -kissoista on säädetty eläinsuojelulaissa. Kunta korvaa aiheutuneet kulut löytöeläinsuojille, joiden kanssa sillä on asiasta sopimus. Kunta ja löytöeläinsuojat voivat periä hoitokulut omistajalta, jos omistaja on tiedossa.

Ei muutosta uudessa laissa

Luonnonvaraisten eläinten hoitokuluasia on ollut laissa epäselvä.

– Niiden hoidon tai lopetuksen osalta ei ole lainsäädännössä selvää toimintatapaa, kuten lemmikkien osalta on. Tämän vuoksi on sovittu valtakunnallisesti, että luonnonvaraisten eläinten osalta valtio korvaa osana eläinsuojeluvalvontaa vain lopetuskulut, ja vain virkaeläinlääkäreille, kertoo läänineläinlääkäri Hanna Rintala Itä-Suomen aluehallintovirastosta.

Hoitokulujen korvaamiseen ei ole tulossa merkittävää muutosta eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa.

– Eläinsuojelulakiluonnokseen ollaan kirjaamassa tuo nykytilanne, eli että valtion varoista korvataan virkaeläinlääkärin vastaanotolle tuodun luonnonvaraisen eläimen lopetuskulut. Luonnonvaraisten eläinten hoidon korvausten osalta ei muuta muutosta ole suunniteltu, sanoo eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola maa- ja metsätalousministeriön ruokaosaston eläin- ja kasvinterveyden yksiköstä.

Myrsky teki Oskarista orvon ja kodittoman

Tyypillinen Lautamäen hoitama eläin on orava tai siili. Viime vuonna Lautamäki hoiti seitsemäätoista oravaa, joista neljää samaan aikaan.

Siilejä tulee hoitoon yleensä syksyisin, oravia usein keväisin. Nyt Lautamäellä on alakerran hoitotilassa Oskari-orava.

Oskari löytyi pesäpuunsa lähistöltä Mikkelin Lehmuskylästä. Lautamäki arvelee vapun rajuilman pudottaneen oravien pesäpaikan puusta. Emo oli todennäköisesti kokenut tilanteen mahdottomaksi ja paennut paikalta.

Oskari-orava hoitajansa käsissä.
Oskari-orava saa nyt hyvää ruokaa ja hyvät unet. Ne ovat hyvä lähtökohta myöhemmälle elämälle jälleen luonnossa.Esa Huuhko / Yle

Lautamäen mukaan on tyypillistä, että oravan ensimmäisen vuoden poikueelle tai emolle tapahtuu jotain poikkeuksellista. Poikaset esimerkiksi lähtevät pesästä liian aikaisin ja uhkaavat nääntyä tai joutuvat varislintujen saaliiksi. Varikset tappavat oravia, mutta eivät syö niitä.

Oskarilla lienee ikää vain muutamia viikkoja. Se on sen verran pieni, että se on jäänyt paikalleen pesäpuunsa lähistölle. Ohikulkija löysi pienen oravan.

Oskari on nyt häkissä Lautamäen omakotitalon alakerran hoitotiloissa.

– Oskari syö, juo, nukkuu ja kokeilee häkkinsä pinnoja, naurahtaa Lautamäki.

Kun Oskari nukkuu, sitä ei häkistä näy. Orava menee nukkumaan häkkiin laitettujen villojen ja supihatun sisälle.

Lautamäki nimeää eläimet yleensä kalenterin mukaan. Pieni urosorava saapui Lautamäen kotiin vapunpäivänä. Näin ollen Lautamäki käytti vapautta nimenvalinnassa ja päätyi Oskariin.

Lautamäen kotona on kaksi kissaa, Miisa ja Lilli. Kissat ja Oskari eivät voi olla keskenään tekemisissä. Oskari on vielä liian pieni, ja riski on liian suuri.

– Etteivät kissat pääse läimimään, Lautamäki tarkentaa.

Kun Oskari vielä vähän kasvaa, Lautamäki siirtää oravan ulkohäkkiin vieroitusta varten. Lautamäen rakentamassa häkissä Oskari on turvassa.

Häkki on kuitenkin raollaan siten, että orava pääsee ulos ja takaisin sisään. Näin Oskari voi harjoitella elämää villioravana.

Kun Oskari kokeilee elämää omillaan, ihmiset ovat mahdollisimman vähän tekemisissä sen kanssa. Lautamäki antaa Oskarille silti vielä ruokaa.

Opettelin äitini kanssa siilien syöttämistä ja hoitamista. Sen jälkeen se on ollut ikään kuin harrastus.

Jarmo Lautamäki

Lautamäen mukaan Oskari tapaa muita oravia ja oppii niiltä, miten orava käyttäytyy luonnossa. Yhtenä päivänä Oskari ei enää palaa Lautamäen pihaan.

Oravilla on reviirit. Lautamäki toteaa, että Oskarin koti voi löytyä lähiseudulta. Lautamäki on nähnyt myöhemmin joitakin hoidettavia oraviaan.

– Sitten se katselee kummissaan ihmistä, jonka se kaukaisesti jostain muistaa, Lautamäki nauraa.

Villieläin on hauska ja arvaamaton

Ikimuistoisimmat eläimet ovat Lautamäen mielestä olleet supikoira ja mehiläishaukka.

– Supikoiran poikanen käyttäytyi kuten koiranpentu. Se oli yhtä leikkisä ja nauravainen. Mehiläishaukka Harri oli hoidossa 11 päivää. Se söi palapaistia ja banaania erittäin innoissaan.

Lautamäki on hoitanut myös tilhiä, jotka ovat olleet pihamaalla juovuksissa käyneistä marjoista. Kun tilhi sammuu, kissa tai varis saattaa tappaa linnun.

Lautamäki tietää, että söpökin villieläimen poikanen voi olla arvaamaton. Erityisesti siilit ja oravat ovat purreet miestä monta kertaa. Kerran Lautamäki sai kuukauden antibioottikuurin, kun orava puri sormesta läpi.

Oskari-orava häkissään.
Oskari nukkuu häkkinsä alakerassa ja käy syömässä yläkerrassa.Esa Huuhko / Yle

Kerran pöllö työnsi oman kyntensä Lautamäen kynnen alle, eikä päästänyt vähään aikaan irti.

– Se teki kipeää.

Lautamäki hoiti eläimiä pitkään paljain käsin. Tällä tavoin hoitaja tuntee hyvin, mikä eläimellä on vialla. Muutaman vakavan puraisun jälkeen Lautamäki on alkanut pääsääntöisesti käyttää hanskoja.

Rusakolla ei olekaan hätää

Lautamäki miettii tapauskohtaisesti, milloin ihmisen on järkevää ja soveliasta auttaa eläintä.

– Yritän tiedustella, näkikö eläimen löytäjä, mitä todella on tapahtunut. Onko eläin huonossa kunnossa vai onko se niin sanottua normaalia käytöstä.

Moni ilmoittaa turhaan rusakonpoikasista. Ihmiset arvelevat rusakonpoikasen olevan hylätty, kun se kyyhöttää yksin pensaan alla. Tämän jälkeen moni päättää auttaa rusakkoa laittamalla eläimen paljain käsin laatikkoon. Rusakkopoikasta ei voi sen jälkeen palauttaa luontoon, koska siihen on tarttunut ihmisen haju.

Ainakin karhunpennun tai sudenpennun hoitaminen onnistuisi.

Jarmo Lautamäki

Rusakolla on yleensä kaikki hyvin, vaikka se on yksin.

– Rusakkoemo saattaa jättää poikasistaan jokaisen eri paikkaan turvallisuussyistä. Emo voi ruokkia kutakin poikastaan vain kerran vuorokaudessa. Poikanen on muuten yksin ja luottaa värittömyyteensä ja hajuttomuuteensa.

Vaikka Lautamäki auttaa eläimiä, tarkoitus ei ole olla eläinten hoitokoti. Auttamisen tarkoitus on saattaa eläin terveenä takaisin luontoon.

– Jos eläimellä on jalka tai siipi poikki, niiden hoitoennuste on erittäin huono. Lintu ei kuulu hoitolaan loppuiäkseen.

Todella huonokuntoisista eläimistä Lautamäki soittaa poliisille, ja eläin lopetetaan.

Sudenpentukin voisi mennä

Lautamäki kiinnostui eläinten hoitamisesta kahdeksanvuotiaana.

– Opettelin äitini kanssa siilien syöttämistä ja hoitamista. Sen jälkeen se on ollut ikään kuin harrastus, kertoo nyt 47-vuotias mies.

Lautamäki uskoo, että pystyisi hoitamaan lähes kaikenlaisia eläimiä.

– Karhua, sutta tai hirveä en ole hoitanut. Ainakin karhunpennun tai sudenpennun hoitaminen onnistuisi. Aikuisten yksilöiden kanssa olisi sitten jo vähän niin ja näin, Lautamäki tuumaa.