Sanataitureiden läppä lentää Stadin baareissa – lavarunous on nyt suositumpaa kuin koskaan

Runoilija Harri Hertell aikoo hankkia Suomelle runomaan manttelin takaisin kuppila kerrallaan.

Runonlausunta
Harri Hertell julkaisi juuri oppaan lavarunoudesta.
Harri Hertell: Pyyhittyjen peppujen paossa

Suomeen tuli olympiakultaa hyvin poikkeuksellisesta lajista Lontoon olympialaisissa vuonna 1948. Kisojen kirkkaimman mitalin runoudesta lunasti Aale Tynni teoksella Hellaan laakeri. Voitto oli historiallinen, sillä se jäi lajin viimeiseksi. Taidelajit poistuivat kisoista Lontoon olympialaisten jälkeen.

Suomalainen kilparunous ei ole sen koommin kukoistanut, mutta muutoksen tuulet puhaltavat, ja runouden parissa otellaan taas. Olympia-areenat ovat muuttuneet baarien lavoiksi ja runouden olympialaiset lajiksi nimeltä poetry slam.

Runouden kultamitali
Lontoon olympialaisten 1948 kultamitali runoudestaUrheilumuseo

Poetry slam, eli runopuulaaki lähti liikkeelle Yhdysvalloista ja on viimeisen kymmenen vuoden aikana saavuttanut suosiota myös Suomessa. Runopuulaakissa osallistujat esittävät omaa runouttaan kolmen minuutin ajan. Viisihenkinen tuomaristo arvioi ja pisteyttää esitykset. Menestykseen vaikuttaa sekä runon sisältö että sen esitystapa. Kilpailijoita karsiutuu vähitellen pois, kunnes mukana ovat vain illan parhaat runoilijat.

Sekä esiintyjää että yleisöä jännittää, eikä koskaan voi tietää mitä lavalla tapahtuu.

Harri Hertell

Poetry slam -kilpailuja järjestetään vuosittain sekä Suomen-, Euroopan- että maailmanmestaruustasolla. Esityskielellä ei ole väliä – maailmanmestaruuskisoihin voi osallistua vaikka härmäläisellä runolla. Suomalaiset ovatkin sijoittuneet koko ajan paremmin maailmanmestaruustasolla.

Suomalaisen poetry slamin tasosta voi kiittää runoilija Harri Hertelliä, joka on aktiivisesti järjestänyt alan tapahtumia vajaan kymmenen vuoden ajan.

Vaaran tunnetta livestä, lavasta sekä omista teksteistä

Runoniskentää harrastetaan myös muutenkin kuin kilpailuhenkisesti. Silloin sanataiturointia kutsutaan yleisesti nimellä lavarunous. Se ei tarkoita, että esityksistä puuttuisi yllätyksiä tai vaarallisia tilanteita. Jokainen runoilija tuo lavalle uuden latauksen.

– Voimakas jännite syntyy automaattisesti, kun tekstin kirjoittaja tulee itse esittämään omaa tekstiään. Sekä esiintyjää että yleisöä jännittää, eikä koskaan voi tietää mitä lavalla tapahtuu, kertoo Hertell.

Miespuolinen runoilija pitää kädessään papereita ja puhuu mikrofoniin
Lavarunoja saa esittää myös paperilta. Runoilija Harri Hertell näyttää mallia.Sara Vallioja

Rauhallisen ja matalan äänen takana kuuluu kokeneen runoilijan kaiku. Hertellin mukaan lavarunous on sitä, kun runon kirjoittaja esittää itse omaa tekstiään niin, että hän pyrkii kehittymään koko ajan sen esittämisessä.

Lavarunouden piiriin hyväksytään monenlaista porukkaa, ja se on houkutellut iltamiin mukaan kaikenlaisia esittävän taiteen tekijöitä.

– Illoissa kokoontuvat yhteen jännittyneet ensikertalaiset sekä kokeneet konkarit. Mukana voi olla laulaja-lauluntekijöitä sekä tunnettuja räppäreitä, joka on todella kiehtovaa, kuvailee Hertell.

Monta lusikkaa lavarunosopassa

Runoilija Harri Hertell on pääkaupunkiseudun lavarunouspiirien keskeisin puuhamies. Hän on ollut perustamassa Helsinki Poetry Connection (siirryt toiseen palveluun) -yhdistystä, joka edistää runouden, rap-lyriikan ja sanataiteen asemaa Suomessa. Sen lisäksi Hertell on työstänyt useita runokirjoja sekä -levyjä. Mies julkaisi juuri myös Suomen ensimmäisen Lavaruno-oppaan.

– Tuntui, että tällainen kirja pitää ehdottomasti kirjoittaa. Suomessa lavarunokenttä on iso ja aktiivinen, mutta yleinen tietous lavarunouden historiasta, nykytilasta, toimijoista ja klubeista on heikkoa. Opas antaa vinkkejä myös aloittelijoille, koska toisaalta on paljon ihmisiä, jotka ovat vasta tutustumassa lavarunouteen, Hertell sanoo.

Opas keskittyy runon kirjoittamiseen ja esittämiseen sekä lavarunotapahtumien järjestämiseen. Oppaan sivuilla on Harrin lisäksi äänessä liuta kansainvälisiä lavarunoaktiiveja sekä kotimaisia sanataiteilijoita.

Rosa Meriläinen
Rosa Meriläisen lavaruno Yle Battlen päihdeteemaan

Matalan kynnyksen taidetta kaikille

Poetry slam -kilpailumuoto kehittyi 80-luvun Yhdysvalloissa ja on siitä lähtien nostanut lavarunouden maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Taustavaikuttajiksi Hertell mainitsee muun muassa 1950–60-luvun amerikkalaiset beat-runoilijat sekä 60–70 -luvun afroamerikkalaisen kulttuurin, josta esimerkiksi rap on peräisin.

Hertell mainitsee suomalaisen lavarunokulttuurin pioneereiksi muun muassa M.A. Nummisen ja Markku Inton underground-liikkeen, joka esitti runoja muulla tavalla, kuin arvokkaan ylväästi lausuen. Lisäksi 90-luvun Turussa vaikutti joukko räväkästi esiintyneitä runoilijoita, jotka yhdistelivät esityksiinsä musiikkia ja järjestivät runotapahtumia yllättävissäkin paikoissa kuten saunoissa ja baareissa.

Voit kirjoittaa tapahtuman aikana runon ja olla esittämässä sitä jo kymmenen minuutin kuluttua lavalla.

Harri Hertell

2000-luvun merkittävin kehitys lavarunouden suhteen oli se, että kuka tahansa sai poikkeuksetta ottaa osaa tilaisuuksiin.

– Voit kirjoittaa tapahtuman aikana runon ja olla esittämässä sitä jo kymmenen minuutin kuluttua lavalla. Se tekee jokaisesta illasta ainutlaatuisen ja kiinnostavan, Hertell toteaa.

Esityksissä on usein mukana rekvisiittaa, teatraalisia elementtejä tai musiikkia. Tyylit poukkoilevat poliittisesta sananiskennästä tajunnanvirtaan sekä avant garde -runouteen.

Harri järjestetää lavarunoiltoja tällä hetkellä säännöllisesti ympäri pääkaupunkiseudun baareja. Keskeisimmiksi paikoiksi ovat vakiintuneet Helsingin Kalliossa Tenho Restobar ja Café Mascot sekä Töölössä Vastarannan Kiiski.

Lavarunotapahtumia järjestetään lähes jokaisessa isommassa kaupungissa ympäri Suomea, mutta erityisesti pääkaupunkiseudulla lavarunous kukkii monipuolisemmin kuin koskaan ennen.

Helsingissä on useita eri tahoja, jotka järjestävät säännöllisiä runoklubeja. Yleisöä niissä käy parhaimmillaan satoja henkiä. Esiintyjiä voi illan aikana nousta lavalle useita kymmeniä, ja lisää lavarunoudesta kiinnostuneita tulee tapahtumiin jatkuvasti, Hertell hehkuttaa

Epäonnistuneesta muusikosta lavarunouden airueeksi

Harri on ollut runouden pauloissa jo yli puolet elämästään. Teini-ikäisellä Harrilla oli voimakas tarve ilmaista itseään. Hän maalasi tauluja, teki graffiteja, soitti bändeissä ja kirjoitti runoja. Kuin varkain runous alkoi viedä ajan kaikelta muulta itseilmaisulta.

– Runous iski kovimmin silloin, kun huomasin että sitä voi esittää musiikin avulla. Näin videolta, miten Arto Melleri sekä Teemu Hirvilammi runoilivat kitaristin tai kosketinsoittajan säestyksellä. Olen epäonnistunut muusikko, ja sen takia on ihanaa, että voin olla musiikin kanssa tekemisissä runojeni kautta, naurahtaa Hertell.

Juhani Tamminen
Juhani Tammisen lavaruno Yle Battlen nationalismiteemaan

Runous muuttaa ajattelutapoja

Ennen runoilijat ottivat vahvasti kantaa yhteiskunnan epäkohtiin ja saivat massat heräämään uuteen aikaan ja jopa vallankumouksiin. Harri uskoo nykyrunoudella olevan samanlaista potentiaalia ja kaikupohjaa yhteiskunnan muutosten ja havaintojen peilaajana.

– Runoudella on suuri voima. Yksi puoli on yhteiskunnallinen kommentointi, joka on Suomessakin hyvin tyypillistä. Kaikki runous ei ole kuitenkaan sitä, koska runon tehtävä on tulkita kaikkea elämässä. Mutta runolla voi vaikuttaa ja parhaassa tapauksessa jopa muuttaa ajattelutapoja, Harri summaa.

Lavarunous on muuttunut myös salonkikelpoiseksi. Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Obama kutsui omalla kaudellaan maan kuuluisimpia runoilijoita Valkoiseen taloon esiintymään.

– Jos Sauli Niinistö ottaa yhteyttä, niin olen kyllä valmis järjestämään lavarunoillan presidentin linnaan, Hertell kuittaa.

Sisäinen lavarunoilija herää kokeilemalla

Harri väittää, että meissä jokaisessa elää pieni runoilija, jonka herättämiseen tarvitaan tiettyjä konsteja. Tärkeää on kuunnella ja lukea runoutta sekä kirjoittaa mitä tahansa, ajattelematta liikaa että onko tuotettu teksti runoutta. Loppusoinnut ja riimit ovat yksi tervetullut tapa esittää runoutta, mutta ei mitenkään pakollisia.

– Tavat ilmaista itseään runomuodossa ovat niin moninaisia, että joka kerta yllättyy, miten erilaisin tavoin runoja esitetään. Ihmisten luovuus on aivan mahtavaa, sanoo Hertell.

Harri Hertell kutsuu sinutkin mukaan lavarunouden pariin
Harri Hertell kutsuu sinutkin mukaan lavarunouden pariinSaara Mansikkamäki

Harri suosittelee lavarunoutta kaikille, jotka uskaltavat ottaa vastaan uusia ajatuksia ja aiheita runomuodossa.

– Lavarunous voi olla yllättävän viihdyttävää ja säväyttävää. Jokaisen pitäisi ainakin kerran elämässään käydä seuraamassa lavarunotapahtumaa. Saatat huomata olevasi itsekin lavalla ja siihen haluankin rohkaista jokaista.

Harrin mukaan kaikki ensimmäistä kertaa lavalle nousevat saavat suurimmat aplodit, kunhan sen muistaa kertoa ennen esiintymistä. Harri rohkaisee vielä muistuttamalla, ettei hänen järjestämillä klubeilla ole ketään jouduttu vielä ajamaan lavalta pois kesken esityksen.

Juttua korjattu 5.5. klo 11.05: Toisin kun teksissä alunperin mainittiin, poetry slam -kilpailussa on nelihenkisen tuomariston sijaan viisihenkinen tuomaristo.