Lääkärin lähetteellä vaihtoehtohoitoon? Vaatii paljon tutkimustietoa

Vaihtoehtoisten hoitojen kirjo on laaja, mutta yhdenkään tie osaksi terveydenhoitoa ei ole helppo ja nopea.

terveydenhoito
Kalevalainen jäsenkorjaaja hieromassa
Vaihtoehtohoitojen virallistamiseen ei ole olemassa tiettyä prosessia. Esimerkiksi lääkärit ja sairaanhoitopiirit päättävät itse, mitä hoitoja suosittelevat potilaille.Elisa Kinnunen / Yle

Kajaani– Jostain syystä lonkka on taas viime päivinä vähän vaivannut, kuvailee asiakas kalevalaiselle jäsenkorjaajalle Helena Tirkkoselle.

Hoito on juuri käynnistymässä. Tirkkonen aloittaa hoitovuoteella makaavan potilaan jaloista. Kajaanin keskustassa sijaitsevassa huoneessa kaikuu rauhallinen musiikki.

Kalevalainen jäsenkorjaaja Helena Tirkkonen.
Kalevalainen jäsenkorjaaja Helena Tirkkonen on taustaltaan koulutettu hieroja. Hän on valmistunut Vuokatin urheiluopistosta.Elisa Kinnunen / Yle

Tirkkonen on kalevalainen jäsenkorjaaja. Perinnehoitoa ei kuitenkaan nähdä osana koululääketiedettä. Ammattikunnalle niin sanottu virallistaminen merkitsisi paljon. Tirkkonen sanoo, että se toisi esimerkiksi arvostusta.

– Ja lisäksi hoidosta saisi mahdollisesti Kela-korvausta ja arvonlisävero poistuisi, Tirkkonen kuvailee.

Samalla Tirkkonen kuitenkin arvioi hyväksi asiaksi sen, että vaatimukset ovat korkealla. Vaihtoehtohoitoihin luokiteltavia hoitoja on paljon, ja joukko on kirjava. Esimerkiksi kalevalaisen jäsenkorjauksen piireissä käytetään itse mieluummin termiä perinnehoito.

Prosessia ei ole olemassa

Usea vaihtoehtoinen hoitomuoto pyrkii osaksi terveydenhoitoa. Tämä vaatii kuitenkin sitä, että hoitomuodon teho ja turvallisuus on osoitettu tieteellisesti ja kattavasti.

– Jos hoitoja otettaisiin mukaan ilman näyttöä turvallisuudesta ja vaikuttavuudesta, voisi potilasturvallisuus ja kustannustehokkuus vaarantua, tiivistää Lääkäriliiton terveyspolitiikan asiantuntija Lauri Vuorenkoski.

Vaihtoehtohoitoja ei ole riittävästi tutkimuksin osoitettu vaikuttaviksi hoidoiksi ja samalla niiden kustannustehokkuutta ei ole osoitettu.

Jari Välimäki

Virallistamiseen ei ole olemassa mitään tiettyä prosessia. Lääkärit ja sairaanhoitopiirit päättävät itse, mitä hoitoja suosittelevat potilaille. Myös maksusitoumuksista päätetään paikallisesti. Suosittelua rajaa esimerkiksi terveydenhuoltolaki (siirryt toiseen palveluun) (Finlex), jossa sanotaan muun muassa, että terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin.

– Yleisellä tasolla lääkärien toimintaa ohjaavat yhdessä sovitut vallitsevaan tutkimusnäyttöön perustuvat hoitosuositukset ja -käytännöt. Yksittäisessä tilanteessa se on kuitenkin lääkärin päätettävissä, minkä hän katsoo tutkituksi, vaikuttavaksi ja turvalliseksi hoitomuodosta, sanoo ylilääkäri Teppo Heikkilä sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Edellytys on se, että menetelmien vaikuttavuus ja turvallisuus on tutkittu asianmukaisella tavalla.

Jorma Komulainen

Lääketieteen tai terveydenhuollon näkökulmasta ei ole olemassa vaihtoehtohoitoja.

– On olemassa vain niitä hoitoja, jotka on todettu tutkimuksissa sellaisiksi, joita kannattaa käyttää ja niitä hoitoja, joista tutkimustieto puuttuu tai on tutkimuksella osoitettu, että niistä ei ole hyötyä, Heikkilä sanoo.

Heikkilä muistuttaa, että myös esimerkiksi erilaiset terapiamuodot, kuten musiikki- ja ratsastusterapia toivovat virallisempaa asemaa. Tällä hetkellä ratsastusterapiasta tehdään väitöskirjatutkimusta.

– Niiden suhteen kohtuullisen yleinen tulkinta on, että ne ovat terveydenhuoltoa lääkärin lähetteellä. Ilmeisesti osassa sairaanhoitopiirejä on annettu tietyillä ehdoilla maksusitoumuksia esimerkiksi musiikkiterapiaan, mutta ainakin joissain on linjattu ulkopuolelle, Heikkilä sanoo.

Arvonlisäverottomuus houkuttaa

Akupunktio on yksi esimerkki perinnehoidosta, jolla on roolinsa myös terveydenhoidossa.

– Jos ajatellaan akupunktiota, sille on kyetty lääketieteellisessä tutkimuksessa osoittamaan vaikuttavuutta tiettyjen kiputilojen hoidossa, Heikkilä kuvailee.

Virallisempi asema tarkoittaa akupunktion tapauksessa esimerkiksi sitä, että menetelmää hyödynnetään julkisessa terveydenhuollossa. Tietyissä olosuhteissa hoito on Kela-korvauksen piirissä sekä arvonlisäverotonta.

Heikkilä arvioikin, että joidenkin ammattiryhmien kohdalla halu päästä osaksi terveydenhoitoa on se, että tällöin ne pääsisivät arvonlisäverottomuuden piiriin.

Enkeli-patsas
Vaihtoehtohoitoihin luettavia hoitoja on paljon. Määrää on STM:n vuoden 2009 selvityksen mukaan hankala arvioida.Elisa Kinnunen / Yle

Jos hoito on yhteiskunnan valvonnan piiriin kuuluvan (siirryt toiseen palveluun) (Verohallinto) yksityisen terveydenhuollon yksikön antamaa hoitoa, on se arvonlisäverotonta. Vain valvonnan piiriin kuuluva hoito on tällöin arvonlisäverotonta. Terveydenhuollon ammattilaiset taas voivat olla laillistettuja ammattihenkilöitä, luvan saaneita ammattihenkilöitä tai nimikesuojattuja ammattihenkilöitä.

Akupunktio luokitellaan arvonlisäverottomuuden piiriin esimerkiksi, jos lääkäri on antanut lähetteen ja hoidon antaja on rekisteröity terveydenhuollon ammattihenkilö. Tällöin hoidolla katsotaan olevan lääketieteellinen peruste, koska hoito perustuu lääkärin lähetteeseen.

Jos hoitoja otettaisiin mukaan ilman näyttöä turvallisuudesta ja vaikuttavuudesta, voisi potilasturvallisuus ja kustannustehokkuus vaarantua.

Lauri Vuorenkoski

Sairasvakuutuslaissa puolestaan todetaan, ettei sairaanhoidon kustannuksia korvata (siirryt toiseen palveluun) (Finlex), jos kulut ovat tulleet hoidosta, joka ei kuulu terveydenhuoltolaissa tarkoitettuun terveydenhuollon palveluvalikoimaan (siirryt toiseen palveluun) (Finlex). Palveluvalikoimaan ei kuulu esimerkiksi hoito, jonka vaikuttavuus on vähäinen.

– Vaihtoehtohoitoja ei ole riittävästi tutkimuksin osoitettu vaikuttaviksi hoidoiksi ja samalla niiden kustannustehokkuutta ei ole osoitettu, sanoo Kelan ylilääkäri Jari Välimäki.

Taloudellinen näkökulma on tarkastelussa

Akupunktio esiintyy myös esimerkiksi Käypä hoito -suosituksissa. Seula on tiukka, kertoo Käypä hoito -päätoimittaja Jorma Komulainen.

– Edellytys on se, että menetelmien vaikuttavuus ja turvallisuus on tutkittu asianmukaisella tavalla. Se vaatii tutkimusasetelmia, joissa hoitoa verrataan toiseen hoitoon tai verrataan siihen, ettei hoideta, Komulainen sanoo.

Syksyllä 2014 on lisäksi perustettu Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto eli Palko, jonka tehtävänä on antaa suosituksia siitä, mitkä tutkimus-, hoito- ja kuntoutusmenetelmät kuuluvat julkisen terveydenhuollon valikoimaan Suomessa.

Vaihtoehtohoitoja ei ole riittävästi tutkimuksin osoitettu vaikuttaviksi hoidoiksi ja samalla niiden kustannustehokkuutta ei ole osoitettu.

Jari Välimäki

Palkon pääsihteeri Taina Mäntyranta kertoo, että neuvostoon ei ole vielä tullut pyyntöjä vaihtoehtohoitoihin liittyen. Hän kertoo, että suositusten taustalla tulee olla riittävän vankkaa tutkimustietoa siitä, että menetelmä on turvallinen, vaikuttava ja kustannukset ovat kohtuulliset.

– Useimpia näitä niin sanottuja vaihtoehtohoitoja ei ole juurikaan tai ollenkaan tutkittu, Mäntyranta kertoo.

Yleisellä tasolla lääkärien toimintaa ohjaavat yhdessä sovitut vallitsevaan tutkimusnäyttöön perustuvat hoitosuositukset ja -käytännöt.

Teppo Heikkilä

Käytännössä, jos Palko antaisi suosituksen jonkin vaihtoehtoishoidon puolesta, voisi se tarkoittaa, että myös lääkärit ja sairaanhoitopiirit näkisivät hoidon hyväksyttävänä.

STM:n Teppo Heikkilä muistuttaa, että taustalla on turvallisuuden lisäksi myös taloudellinen näkökulma.

– Kun virkamiehenä istuu valtion ja kuntien kirstun päällä, niin ajatuksena on se, ettei kansalaisten verovaroista kerättyjä rahoja käytettäisi johonkin, mistä ei ole hyötyä, Heikkilä sanoo.

Lue lisää:

Analyysi: Miksi uskomushoitoja ei valvota – Puoskarilaki jäänyt jo neljän ministerin kaappiin

Vaihtoehtohoidot saavat tiedemaailman kiihtymään – oikeita parannuskeinoja vai täyttä petosta?

Vaihtoehtohoitoihin suhtaudutaan epäilevästi – "Millaista niksauttelua se on?"

Syöpäjärjestöjen ylilääkäri: Ainakin joka kolmas potilaistani harkitsee myös vaihtoehtohoitoja