Uudenmaan luolista julkaistiin opaskirja – millainen on Suomen luolamaisin luola?

Uudeltamaalta löytyy yllättävän laaja kirjo luolia, käy ilmi tietokirjailija Tuomo Kesäläisen laatimasta Uudenmaan luolat-oppaasta. Teoksessa on tietoa peräti 60 Uudenmaan suurimmasta ja kiinnostavimmasta luolasta.

luolat
Kuva otettu hämärässä luolassa. Kuvassa näkyy luolan tummia kalkkikiviseiniä, Ylen kuvaaja kameran kanssa ja takana näkyy luolan suuaukko. Kuvaajan kameran lisävalo loistaa valoa luolaan.
Videolla tietokirjailija Tuomo Kesäläinen esittelee Uudenmaan lukuisia luolatyyppejä.

Suomen luolamaisin luola sijaitsee Lohjalla, Torholassa. Sinne johtaa parinsadan metrin pituinen kivinen polku luolaretkeilijöille rakennetulta parkkipaikalta.

– Tästä kannattaa luolaharrastus aloittaa, suosittelee tietokirjailija Tuomo Kesäläinen.

Torhola on Suomen suurin ja merkittävin kalkkikiviluola. Suuaukolta takaseinään on noin 32 metriä.

– Suomen luolaseura on mitannut, että Torholassa on yli 100 metriä käytäviä, joihin ihminen pystyy ahtautumaan, ryömimään tai kävelemään, kertoo Kesäläinen.

Luola voidaan jakaa eteiseen, saliin ja kellariin. Portaittain laskeutuvassa luolassa on korkeuseroa kymmenisen metriä.

– Neliöitä on rivitaloneliön verran, ainakin noin 100 neliötä, arvioi Kesäläinen.

Luolissa ovat majailleet rosvot ja erakot.

Tuomo Kesäläinen

Luolatutkijan mukaan Torholan luolassa ihminen tuskin on kuitenkaan asunut. Syynä siihen lienee maakellarimainen kylmyys ja kosteus. Elämää luolasta kuitenkin löytyy runsain mitoin. Se on erityisesti lepakoiden suosiossa.

– Jos haluaa luonnonluolasta esimerkiksi pohjanlepakon bongata, niin tämä on siihen otollinen paikka, neuvoo tietokirjailija Kesäläinen.

Uudellamaalla laaja luolakattaus

Uudenmaan luolista oppaan kirjoittaneen Kesäläisen mukaan alueelta löytyy Torholan luolan lisäksi useita erittäin kiinnostavia luolia, jopa yllättävän laaja kirjo.

– Tafoni-luolaa lukuun ottamatta täältä löytyy kaikki luolatyypit, kertoo Kesäläinen.

Uudenmaan yleisimpiä luolatyyppejä ovat rako- ja lohkareluolat. Ne ovat syntyneet jääkauden aikana tai sen jälkeen.

Kirkkonummelta löytyy Viinakallionluola, missä on tiputeltu korpikuusen kyyneliä pontikkatehtaassa.

Tuomo Kesäläinen

Uudeltamaalta löytyy myös harvinaisuuksia. Yksi sellainen on Kirkkonummella sijaitseva Högbergetin virtauseroosioluola.

– Siinä on pyöristyneet seinät. Luola on kuin vaakatasossa oleva hiidenkirnu, kuvailee Kesäläinen.

Luolia käytetty piilopaikkoina ja viinatehtaina

Luolien käyttö on vuosisatojen ja tuhansien aikana ollut moninaista.

– Ison ja pikku vihan aikaan ne toimivat tavaran säilytyspaikkoina tai ihmisten piilopaikkoina, kun ei uskallettu olla omassa kotikylässä, kertoo Kesäläinen.

Luolia on Kesäläisen mukaan käytetty myös kirkkoina. Niissä on pidetty vainoaikoina hartauksia sekä säillytetty kirkon arvoesineitä ja kirkonkirjoja.

Yksi luolien käyttötarkoitus on ollut väkijuomien tehtailu.

–Esimerkiksi Kirkkonummelta löytyy Viinakallionluola, missä on tiputeltu korpikuusen kyyneliä pontikkatehtaassa, tietää Kesäläinen.

Luolien käyttö asumuksena on harvinaista, mutta sitäkin on esiintynyt.

Uskon kyllä, että Helsingissäkin on luonnonluolia.

Tuomo Kesäläinen

– Luolissa ovat majailleet rosvot ja erakot, kertoo Kesäläinen.

Luolamaalauksia Uudenmaan luolista ei ole löytynyt, mutta se tiedetään, että luolia on käytetty kivikaudelta lähtien.

– Nykyään seinillä on lähinnä rivoja graffiteja. Hyvinkäältä Pahnakallion luolasta on kyllä löydetty nuolenkärjen katkelmia, mutta ei maalauksia, sanoo Kesäläinen.

Mistä luolien nimet kertovat?

Luolien nimet ovat erikoisia, kuten Varkaanuuni, Paimentenkirkko, Lempoonkellari, Viinakallionluola, Vähähelvetti, Pirunpesä ja Tonttukirkko. Nimen alkuosa on usein peräisin kansantarinoista ja uskomuksista, mutta loppuosa kertoo geologiasta.

– Tupa on selkeästi huonemainen, kirkot jylhempiä, kellarit märkiä, kylmiä ja kosteita kesäisinkin, tietää Kesäläinen.

Kesäläisen kirjoittamassa Uudenmaan luolat oppaassa on useita luolia Espoosta ja yksi myös Vantaalta, mutta ei yhtään Helsingistä.

– Olisi ollut kiva saada kirjaan luola myös Helsingistä, mutta ei ole meidän tietoon tullut. Uskon kyllä, että Helsingissäkin on luonnonluolia, arvioi Kesäläinen.