Ikä ei pysäytä satavuotiasta sisupussia – "Jos vain päästäisivät pois sairaalasta"

Helmi Taimi täyttää tänään 100 vuotta. Pää pelaa vielä täysillä, mutta kipsi jalassa hillitsee harmillisesti toimeliaan rouvan menoa.

syntymäpäivät
Helmi Taimi varsan kanssa
Helmi Taimi on aina arvostanut hevosia. Ne tekivät töitä siinä missä emäntäkin.Helmi Taimen valokuva-albumi

Kipsi ei ole tiellä, kun Helmi Taimi kiepsahtaa ketterästi sairaalavuoteen reunalle istumaan. Hän kaappaa tyynyn syliinsä ja suoristaa selkänsä. Vaikka harmaantuneet hiukset ja kasvojen piirteet kertovat oman tarinansa, ei uskoisi, että vuosia on takana jo 100.

– Ikä ei tunnu iholla, hän naurahtaa.

Satavuotias harmittelee, että joutuu viettämään syntymäpäivänsä näiden seinien sisällä. Hoitaja oli vinkannut, että tässähän on hyvä mahdollisuus laittaa lehteen ilmoitus: "En juhli merkkipäivääni. Olen matkoilla."

Jos matkoille olisi päässyt, olisi kotitalo ollut kohteista mieluisin. Sinne hän matkaa muistoissaan jatkuvasti. Ja kotitalonaan hän pitää sitä punaista tupaa Merikarvian Lammelassa, jossa hän vietti 20 ensimmäistä vuotta elämästään. Siellä on sukua vieläkin, joten ovet ovat aina avoinna oman talon tytölle.

seinällä kuva Helmi Taimen lapsuudenkodista
Kuva rakkaasta synnyinkodista on ripustettu Helmi Taimen nykyisen kodin seinälle.Päivi Meritähti / Yle

Mies tuli kuin roska silmään

Viimeiset kaksi vuotta Helmi Taimi on asunut tyttärensä luona Nakkilassa. Sitä ennen hän ehti emännöidä synnyinkotinsa läheltä löytynyttä tupaa kotikylässään lähes 80 vuoden ajan. Sen talon poikaan hän nuorena rakastui.

– Sanotaan, että mies tulee kuin roska silmään. Ja niin siinä kävikin. Tunsimme toisemme lapsuudessa ja kävimme samaa koulua, mutta silloin emme vielä sellaisia asioita huomanneet. Parikymppisenä tilanne sitten muuttui, hän muistelee lämmöllä miestään.

Helmi Taimen kotitila Merikarvialla
Tähän taloon Helmi Taimi muutti miehensä perässä ja asui siellä lähes 80 vuotta.Helmi Taimen valokuva-albumi

Helmi Taimin aviomies kuoli jonkin verran yli nelikymppisenä. Hän oli sairas jo sodasta palatessaan, mutta ehti kasvattaa vanhimmat lapsensa aikuisiän kynnykselle. Lapset syntyivät sodan aikana – kuusi kahdeksan vuoden sisällä. Sen verran iloakin noihin vuosiin mahtui.

Helmi Taimen lapset pieninä
Taimen perheeseen syntyi kuusi lasta kahdeksan vuoden aikana.Helmi Taimen valokuva-albumi

– Sota-aikana ei ollut helppoa, mutta jotenkin piti vain päästä eteenpäin. Kyllä silloin naurettiinkin. Varsinkin, kun tyttöjen kanssa päästiin yhteen, oli meillä aina hauskaa.

Ilo tulee työnteosta

Kun aika jätti aviomiehestä, jatkoi Helmi Taimi ison tilan pyörittämistä. Ruista, kauraa ja ohraa riitti hevosillekin, nehän tekivät ison osan töistä. Lehmille emäntä valmisti jauhojen kanssa nokkosesta maittavaa haudelientä. Hän oli parhaimmillaan keittiössä. Aina leivottiin ja syötiin, syötiin ja leivottiin. Kun ruisleivän tekoon ryhdyttiin, tehtiin sitä kolme päivää putkeen.

– Olen tehnyt töitä siitä asti, kun jalat ovat kantaneet. Enkä ole siitä nurissut. Saan iloni työnteosta.

Helmi Taimi emäntäkoululaisten kanssa nuorena
Emäntäkoulun opit tulivat tarpeeseen kotitilalla. Helmi Taimi on kuvassa keskellä.Helmi Taimen valokuva-albumi

Töitä, niitä hän kaipaa. Kun seuraava sukupolvi otti päävastuun tilasta 30 vuotta sitten, jatkoi vanha emäntä apuna. Hän ei ole koskaan osannut jäädä toimettomaksi. Siksi näön heikkeneminen ja horjahtamisen seurauksena murtunut nilkka harmittavat niin kovasti, että ilme synkkenee.

Päättyykö elämä sataan vuoteen?

Harva uskaltaa edes haaveilla sadan vuoden iästä. Jotenkin huomaamatta ne vuodet karttuivat Helmi Taimillekin. Kun satavuotiaalta kysyy, mitä hän odottaa tulevaisuudelta, on vastaus mykistävä. Hän sanoo, että mitään odotettavaa ei ole. Elämä kuulemma päättyy sataan vuoteen.

Vaivaannuttavan hiljaisuuden jälkeen tulee lohduttava tarkennus. Helmi Taimi ei vain tiedä, mitä enää odottaisi. Kaikki on jo saavutettu.

Helmi Taimi kukkia sylissään
Helmi Taimen syli täyttyi syntymäpäivänä kukkasista. Juhlaympäristöllä ei ollut lopulta merkitystä, kun ympärillä oli joukko kaikkein rakkaimpia.Päivi Meritähti / Yle

Mutta ei ehkä kaikkea sittenkään. Syntymäpäiväsankari toivoo saavansa lahjaksi kipsin pois jalastaan. Sienimetsään jalalla ei kuulemma enää ole asiaa, mutta monta muuta seikkailua on vielä edessä. Onneksi kymmenet lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset ottavat käsikynkkään silloin, kun yksin ei enää selviä.

Juuri, kun toimittaja on poistumassa ulos ovesta, huikkaa rouva vielä perään.

- Tule sitten taas käymään, kun tulen vanhaksi!

Hymykin on palannut Helmi Taimin huulille. Hänen tyttärensä toteaa, että kyllä äiti tästäkin selviää.

Sisupussi on selvinnyt aina kaikesta.