Suurperheen isä kuoli yllättäen, äidille jäi kuusi lasta ja maatila – sitten posti toi viestin presidentiltä

Leskeksi jääneen Henna Leiramon tyttäret junailivat äidilleen todellisen syntymäpäiväyllätyksen. Juttu on julkaistu toukokuussa 2017.

perheet
Henna ja kaksi lasta
Leskeksi jääneen Henna Leiramon tyttäret junailivat äidilleen todellisen syntymäpäiväyllätyksen.Ville Pisto / Yle

Punaisen maatalon pihapiiri on kuin puuhamaa. Tien varressa seisoo traktori, pihalla on parkissa keltainen pakettiauto. Navetasta kuuluu lampaiden määintä.

Keskellä pihaa on trampoliini, jonka edessä seisoo kaksi pikkutyttöä syömässä tikkareita – pelkät sukat jalassa.

Tyttöjen äiti Henna Leiramo rientää paikalle.

– No joko te ehditte ottaa kengät pois, hän nauraa ja patistaa tyttöjä – 5-vuotiasta Herttaa ja 6-vuotiasta Ruusaa – laittamaan ne takaisin.

Sisällä 8-vuotias Martta soittaa Für Eliseä. Pienemmät tytöt juoksevat sisään ja haluavat pukea päälleen balleriinamekot. Kikatus on melkoinen, kun he juoksevat ympäri taloa. Isosiskot, 15-vuotias Kerttu ja 19-vuotias Siiri, yrittävät pysyä perässä.

– Siiristä on ollut paljon apua lastenhoidossa sen jälkeen, kun tyttöjen isä kuoli, kertoo äiti Henna Leiramo.

Minulta meni paitsi yhteinen yritys ja työ, myös tapa elää.

Henna Leiramo

Kohta koko perhe pelaa lentopalloa vappupalloilla. Kuopus Hertta esittelee pokaalia, jonka hän on voittanut juoksukilpailuista. Seuraava kisa on kohta edessä.

– Aion voittaa sen, hän ilmoittaa.

Joku mainitsee välillä isän, kohta joku toinen. Isä on koko ajan läsnä, vaikka häntä ei enää ole.

Käsiin jäi satapäinen karja

Viime keväänä Henna Leiramo osti yhdessä miehensä Arin kanssa vanhan rautatieaseman Iitin Kausalasta. He halusivat toteuttaa unelmansa: remontoida asemasta iittiläisten oman kulttuurikeskuksen, olohuoneen.

Asemalle oli tarkoitus avata kahvila ja pieni sisustus- ja lahjatavarapuoti, josta Henna oli haaveillut.

Sitten Ari kuoli.

Henna ja lapset keittiössä
Ville Pisto / Yle

Henna kertoo, että Ari alkoi yllättäen kärsiä kovasta päänsärystä ja joutui sairaalaan.

– Aloitettiin antibioottihoito, mutta syytä päänsärkyyn ei löytynyt.

Aria hoidettiin Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa. Lääkärit etsivät oireiden aiheuttajaa useita viikkoja. Kun se löytyi, mitään ei ollut tehtävissä.

– Kyseessä oli maaperässä elävä hyvin harvinainen homesieni, jota ei lääkärien mukaan ole koskaan aiemmin tavattu kenelläkään Suomessa. Lähtö oli hyvin nopea.

Yhtäkkiä Henna Leiramo oli kuuden tytön yksinhuoltaja. Käsiin jäi myös yhteinen maatila: satapäinen lauma lypsy- ja lihakarjaa, parikymmentä lammasta, pitkät siivut peltoa.

Kipeitä päätöksiä

Kaikki romuttui. Suurperheen 42-vuotias äiti oli äkkiä yksin vastuussa kaikesta. Vaikka Leiramon oma suru oli suuri, hän keskittyi olemaan lasten tukena.

– Hoin lapsille, että jos minä en jaksa, kukaan meistä ei jaksa. Elämä piti totaalisesti nollata ja alkaa rakentaa sitä uudestaan niin, että pystyin yksin ainoana aikuisena pitämään asiat kasassa.

Aluksi ratkottiin käytännön ongelmia maatilalla. Kevään peltotyöt – miten ne saadaan hoidettua? Ystävät ja muut kyläläiset riensivät apuun.

– Peltotyöt tehtiin talkoilla. Iittiläiset ovat täyttä kultaa. Yhteishenki oli valtava, se on jättänyt sydämeen ison jäljen.

Pian eteen tuli hetki, jolloin Leiramon oli pakko alkaa tehdä kipeitä päätöksiä.

Henna jäätelökioskilla
Henna Leiramo avasi jäätelökioskinsa kesäkauden vappuna.Ville Pisto / Yle

Maatilan työt, satapäisen suomalaisen alkuperäiskarjan kasvattaminen sekä yhteisen sahan ja sekatavaraliikkeen pyörittäminen olivat suurperheen äidille liikaa.

Sahan toiminta loppui pian Arin kuoleman jälkeen. Myös karja myytiin ja pellot vuokrattiin pois.

– Päätöksiä on tehty hiljalleen yksi kerrallaan, eikä mikään ole ollut helppo. Minulta meni paitsi yhteinen yritys ja työ, myös tapa elää.

Seiniä purkamassa – surua purkamassa

Leiramo aloitti rautatieaseman remontin yksin. Samalla, kun hän on purkanut aseman seiniä, hän on purkanut omaa suruaan.

– Se on auttanut selviytymään. Olen puuhastellut siellä paljon ystävien kanssa. Tai sitten olen ollut tekemättä mitään ja tuijotellut seiniä. Samalla on voinut ajatella ääneen.

Elämä piti totaalisesti nollata ja rakentaa niin, että pystyin yksin ainoana aikuisena pitämään asiat kasassa.

Henna Leiramo

Ystävät ja muu kylän väki ovat tarjonneet apuaan aina, kun sitä on tarvittu. He ovat hoitaneet pienimpiä tyttöjä ja kuskanneet heitä harrastuksiin. Niitä lapsilla riittää: ratsastusta, harmonikan ja pianonsoittoa, juoksua, lentopalloa. Vanhimmat tytöt pitävät liikuntakerhoa lapsille.

– Joskus ystävät vain ovat läsnä. Joko minulle, tytöille tai koko perheelle. He huomaavat nopeasti, kun minulla menee huonosti ja kysyvät, että lähdetäänkö repimään aseman seinistä pinkopahvia.

Pinkopahvi on hirsiseinän päällä käytettävää materiaalia, johon voi kiinnittää tapettia. Kausalan asemalla niitä on joskus revitty yötä myöten.

Henna Kausalan aseman edessä
Kausalan asemalle on tarkoitus avata kesäksi kahvila.Ville Pisto / Yle

– Olin ensin ajatellut, etten remontoisi erästä huonetta ollenkaan. Yhtenä iltana sain päähänpiston ja soitin kaverilleni, että mennäänkö. Revimme seinät yömyöhällä seinät puhtaiksi.

Paljon apua on ollut paitsi 19-vuotiaasta Siiristä myös 17-vuotiaasta Veerasta, joka sai erikoisluvalla ajokortin jo tänä vuonna.

– 15-vuotiaalla Kertullakin on traktorikortti. Isosiskoista on ollut paljon apua, kun julkisia kulkuvälineitä Iitissä ei juuri ole.

Haave isosta perheestä toteutui

Henna Leiramo tiesi jo lapsena, että haluaa ison perheen.

– Oma perheeni oli hyvin pieni. Minulla oli yhdeksän vuotta vanhempi veli, joten olen kasvanut yksin. Nautin, kun menin ystäville kylään ja eteisessä oli röykkiö kenkiä.

Keravalta kotoisin oleva Henna ja Iitin Lyöttilässä kasvanut Ari Leiramo menivät naimisiin vuonna 1998. He asuivat aluksi Kuusankoskella Kouvolassa. Kuusankosken kotiin syntyivät kolme ensimmäistä tytärtä.

Oma perheeni oli hyvin pieni. Nautin, kun menin ystäville kylään ja eteisessä oli röykkiö kenkiä.

Henna Leiramo

Vuonna 2002 he hankkivat maatilan miehen kotikylästä ja asettuivat sinne. He alkoivat kasvattaa suomalaista alkuperäiskarjaa. Puusepän koulutuksen hankkinut Ari ryhtyi pitämään maatilan ohessa sahaa.

Neljä vuotta sitten he perustivat sekatavaraliikkeen. Lisäksi Henna on toiminut useissa vapaaehtois- ja luottamustehtävissä kuten Lyöttilän Martta-yhdistyksen ja sittemmin lakkautetun Kymentaan koulun tukiyhdistyksen puheenjohtajana.

Henna ja lapset sohvalla
Martta, Siiri, Henna, Hertta, Kerttu ja Ruusa Leiramo. Kuvasta puuttuu 17-vuotias Veera.Ville Pisto / Yle

Leiramo ei silti ole koskaan ajatellut, että työntäyteiset päivät olisivat rasite.

– Meillä kaikilla on aikaa 24 tuntia vuorokaudessa. Olen halunnut käyttää oman aikani tuomalla yhteistä hyvää itselleni, lapsille ja naapureille. Se on löytynyt keksimällä tekemistä omasta yhteisöstä.

Leiramo muistuttaa, että maalla asuminen on aivan erilainen elämisen muoto kuin kaupungissa. Sitä on kaupungissa ikänsä eläneen vaikea edes kuvitella.

– Jos perhe asuisi kaupungissa, emme todellakaan olisi saaneet Arin kuoleman jälkeen näin paljon apua ja tukea.

Aseman naiset

Iitin kirkonkylällä, ihan tien vieressä, seisoo herttainen pieni kioski. Henna Leiramo ojentaa päivän viimeiselle asiakkaalle jäätelötuutin. Sen jälkeen hän vetää kioskin luukut kiinni ja sulkee oven.

– Tämä on hyvin perinteikäs, yli 50 vuotta vanha kioski. Se on meidän omistuksessamme nyt neljättä kesää. Kioski työllistää kylän nuoria ja tietysti minua.

Kioski näyttää jäätelöltä – ja sitä siellä pääasiassa myydäänkin. Seinät ovat vaaleankeltaiset, kioskin edusta karkkimaisen pinkki. Leiramo on maalannut kioskin itse.

Nainen käynnistää keltaisen pakettiautonsa ja suuntaa kohti Kausalan asemaa.

Henna kahvilan kassakoneella
Ville Pisto / Yle

Yrittäjän kiireet ovat lisääntymään päin. Rautatieaseman kahvila on tarkoitus avata kesäksi. Sisustus- ja lahjatavarapuoti on avoinna satunnaisesti.

– Minun piti aluksi alkaa pyörittää sitä yksin, mutta kun Ari kuoli, perustin kahden ystäväni kanssa yrityksen. Aseman naiset pitävät puotia nyt kolmisin.

Itkin kaksi tuntia, se oli täydellinen yllätys. Kysyin lapsilta, että olenko ansainnut tämän.

Henna Leiramo

Huhtikuun alussa – syntymäpäivänään – Henna Leiramo löysi postilaatikostaan tavallisen näköisen valkoisen kirjekuoren. Sen sisällä oli ilmoitus presidentti Sauli Niinistön myöntämästä kunniamerkistä, joka on tunnustus merkittävästä työstä kasvattajana.

– Itkin kaksi tuntia, se oli täydellinen yllätys. Kysyin lapsilta, että olenko ansainnut tämän. He sanoivat, että olen minä. Voi mikä onni, että olen ollut lasten ja iittiläisten mielessä näin.

Aloite kunniamerkin ehdottamiseen tuli kyläläisiltä, mutta hakemuksen tekivät lapset. Kirjoitustyön teki viime syksynä 17-vuotias Veera.

– Luin kysymyksiä eilen ja ihmettelin, miten tyttö on edes ymmärtänyt ne. Kysymykset olivat hyvin syvällisiä ja vaikeita.

Henna lahjatavarapuodissaan
Ville Pisto / Yle

Presidentti myöntää äitienpäivänä 33 äidille Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. Palkintojuhlaan saa ottaa mukaan kaksi omaista, ja Leiramon mukaan lähtevät Veera ja oma äiti.

– Mutta Helsinkiin lähtee kuitenkin koko perhe.

Iloisia vauvauutisia

Arin kuolemasta on nyt vuosi.

– Viime keväänä ajattelin, että kun vuoden selviän, alan olla voiton puolella. Ei se niin mennyt. Nyt, kun olen huomannut lasten pärjäävän, tuntuu että voin antaa itseni surra.

Eteenpäin kuitenkin mennään koko ajan. Missään vaiheessa Leiramo ei ole antanut pimeyden voittaa.

– Päätin heti alussa, että valon pitää näkyä tunnelin päässä aina. Välillä menee pää pinnan alle, mutta aina noustaan ylös.

Yhteinen suru on liimannut perheen entistä tiiviimmin yhteen. Se yhteys kantaa pitkälle. Ja pian on yhteisen ilon aika: Hennan vanhin tytär Siiri saa pian perheenlisäystä.

– Olemme vuoden aikana lähentyneet paljon tyttöjen kanssa. Meistä on tullut tiivis seitsemän naisen joukko.

Henna ja lapset leikkivät vappupalloilla
Ville Pisto / Yle