"Elämä mahtuu yhteen kirjaan", 96-vuotiaasta veteraanista esikoiskirjailija

Kittiläläinen Oiva Honkanen aloitti 30 vuotta sitten ja kirjoitti tarinansa käsin.

Kittilä
Oiva Honkanen Kittilä
Oiva Honkanen selailee tyytyväisenä kirjaansa "Joen molemmilla puolilla". Kirja perustuu 96-vuotiaan veteraanin muistiinpanoihin ja kuvaa hänen elämäänsä lapsuudesta nykypäiviin. Honkanen jäi eläkkeelle Metsähallituksen Kittilän piirityönjohtajan tehtävistä. Jorma Korhonen / Yle

Elämä mahtuu yhteen kirjaan, kun tähellisesti kertoo, sanoo kittiläläinen veteraani Oiva Honkanen. Hänestä tuli esikoiskirjailija 96-vuotiaana

Metsähallituksen entinen piirityönjohtaja kirjoitti kansien väliin koko pitkän ja värikkään elämänsä ja antoi kirjalle nimeksi "Joen molemmilla puolilla". 150-sivuisen tallennuksen arvoa lisää se, että Honkanen kirjoitti tarinat kynällä. Ensimmäiset muistiinpanot syntyivät jo 30 vuotta sitten.

Kunnioitettava saavutus

Kunnioitettava saavutus iäkkäältä veteraanilta, sanoo Oivaa kirjanteossa avittanut kirjailija ja tutkija Veikko Erkkilä. Hän huolehti lähinnä kirjan ulkoasusta.

Varsinaisen kimmokkeen Oivalle kirjan tekoon antoi Tuula Mertaniemi, joka sai vihiä tämän pöytälaatikkoonsa kirjoittamista teksteistä.

– Olen erittäin tyytyväinen, että saan kirjan käteeni näissäkin voimissa, Oiva kiittelee ja antaa hyvän tunnustuksen auttajilleen.

Oiva Honkanen ja Veikko Erkkilä.
Oiva Honkanen sai hyvää tukea kirjan tekemisessä muun muassa kirjailija-tutkija Veikko Erkkilältä (oik.).Esko Puikko / Yle

Lapsuudesta nykypäivään

Kirjassa Oiva Honkanen avaa elämäänsä niin kaukaa lapsuudestaan kuin vain muistaa. Silloin mennään Oivan synnyinsijoille Kittilän Alakylään - joen taakse, eli poikkijoelle. Poikkijoki tarkoitti Ounasjoen toista puolta. Siitä on hänen kotinsa nimensäkin saanut, Poikkijoki.

Kätilö auttoi Oivan ulos äitinsä kohdusta 22. toukokuuta 1921. Sisarusparveen kertyi sittemmin 12 lasta, kuusi poikaa ja kuusi tyttöä. Kaksi lapsista kuoli jo varhain. Espanjantauti jylläsi.

Metsien mies

Oivasta tuli metsien mies, vaikka nuoruudessaan koki vaikeaksi talvenmittaiset savotat, missä isänsä ja veljiensä kanssa työskenteli.

– Kai se johtui ikävästä. Oli ikävä äitiä, hän pohtii.

– Työntäyteistä elämäähän se lapsuus oli. Meitä sisaruksia opetettiin työntekoon heti kun vain aloimme pystymään; oli polttopuiden tekoa, peltotöitä ja riihenpuintia, kaikenlaista.

 

Kolme veljestä sodassa

Sota katkaisi Oiva Honkasenkin nuoruuden. Oivan lisäksi myös kaksi muuta veljestä joutui rintamalle, Valte ja Pauli. Oivan sota alkoi matkustamisella rekka-autolla Kiestinkiin. Varsin äkkiä hän haavoittui käsivarteen Pistojoella.

Toisen kerran Oiva haavoittui edellistä vakavammin. Vihollisen pesäkkeeseen hyökätessään hän sai kaasumyrkytyksen, jonka seurauksia potee vieläkin. On hapettomuutta ja keuhkot yskivät. Seurauksena oli 25 prosentin invaliditeetti.

Honkasen veljekset saivat kuitenkin ja onnekseen kokea, kuinka paluu sodasta kotiin tuntui hyvältä.

Elämä vakiintui

Sotavuosien jälkeen elämä alkoi vähitellen vakiintua ja metsätyö veti miestä puoleensa, ensin Kemiyhtiön työnjohtajaksi ja sittemmin Metsähallituksen palvelukseen metsäteknikon virkaan. Hän valmistui Tuoriniemen metsäkoulusta vuonna 1954. Kaukosen kylästä tuli kotikylä.

Honkanen jäi eläkkeelle Metsähallituksen piirityönjohtajan tehtävästä. Hänen vastuullaan olivat Kittilän kunnan eteläpuolen alueen metsätaloustöistä ja kuljetuksista.

Järjestötyö virkistänyt

Eläkkeelle jäätyään Oiva Honkanen on toiminut aktiivisesti muun muassa Sotainvalidien Veljesliiton Kittilän osastossa, oli sen puheenjohtajanakin aina viime vuoteen saakka, jolloin osasto lakkautettiin.

– Se on ollut ihan virkistävää, hän sanoo.

Oiva ja Maija Honkanen viettivät häitään Helsingin olympiavuonna 1952. Pariskunta asuu edelleen omassa, itse rakentamassaan talossa Kittilän kirkonkylässä. Perheen lapset yksi poika ja kaksi tytärtä ovat tukevasti maailmalla. Yhden lapsen - pojan - Honkaset menettivät, kun tämä tapaturmaisesti hukkui Ounasjokeen.

Kuva kirjasta Joen molemmilla puolilla
Kolme kovaa Kittilän poikaa kuvattuna Lapin Kansaan vuonna 1940-lopulla. Oiva, Pauli ja Tauno olivat hiihtomiehiä - olympiaedustustakin tuli. Kirjasta Joen molemmilla puolilla

Kolme kovaa urheilijaa

Honkasen veljekset olivat kovia urheilijoita, hiihtäjiä.

Pauli ja Tauno saivat maistaa olympialaistenkin tunnelmaa. Tauno osallistui St. Moritzin talviolympialaisiin sotilaspartiohiihdossa vuonna 1948 ja hänen joukkueensa sai hopeaa.

Pauli puolestaan osallistui varamiehenä Oslon talviolympialaisiin vuonna 1952.

Myös Oiva oli kova kilpahiihtäjä ja pärjäsi hyvin piiritasolla.

– Keuhkoni vammautuivat rintamalla taistelukaasusta, joten en jaksanut huipulle, vaikka mieli teki, Oiva tähdentää.