Uusi verkkolehti Nälkä ei usko rockjournalismin kuolonkorinaan: "Meitä ei motivoi raha, vaan rakkaus"

Suomalainen rocklehdistö on typistynyt yhden talon julkaisuiksi muutamassa vuodessa. Huhut alan kuolemasta ovat kuitenkin ennenaikaisia, uskovat sekä Pop Median konkarit että uudet haastajat. Seuraava elämä on verkossa.

Rock ja pop
Nälän päätoimittaja Teppo Vapaus haluaa luoda rockjournalismiin uuden kulttuurin.
Nälän päätoimittaja Teppo Vapaus haluaa luoda rockjournalismiin uuden kulttuurin.Mikko Koski/Yle

Suomalaisessa rocklehdistössä on viimeisten viiden vuoden ajan vietetty lukuisia hautajaisia. Legendaarinen Suosikki ja 20 vuotta sinnitellyt Sue on lakkautettu. Vapaaehtoisten pyörittämä nettilehti Nuorgam (siirryt toiseen palveluun) eli vain pari vuotta.

Kun Pop Media osti muutama vuosi sitten Soundin (siirryt toiseen palveluun), siihen sulautettiin 1930-luvulta lähtien julkaistu Rytmi. Sen kerrottiin säilyvän verkossa (siirryt toiseen palveluun), mutta tänä vuonna Rytmin nettisivuilla (siirryt toiseen palveluun) on julkaistu vain kaksi juttua. Tuoreempi niistä on helmikuun alusta.

Jäljellä on ollut enää kolme lehteä nettiversioineen, Soundin lisäksi Rumba (siirryt toiseen palveluun) ja metallijulkaisu Inferno (siirryt toiseen palveluun). Niitä kaikkia kustantaa Pop Media (siirryt toiseen palveluun) Helsingin ydinkeskustan valoisassa avokonttorissaan. Operatiivinen johtaja Mikko Mali kieltäytyy kohteliaasti ottamasta vastuuta rocklehdistön keskittymisestä yhden katon alle.

Inferno, Rumba ja Soundi ilmestyvät edelleen myös printtiversioina.
Inferno, Rumba ja Soundi ilmestyvät edelleen myös printtiversioina.Mikko Koski/Yle

Muun muassa Rumban entiset työntekijät ovat suomineet Pop Mediaa sisältöjen kapenemisesta ja kaupallisuudesta kovasanaisesti (siirryt toiseen palveluun). Mali kiistää moitteet.

– Ei tämä keskittymiskehitys ole ollut meidän päätöksemme. Olemme hengissä koska olemme aina tehneet hyvää sisältöä niin verkkoon kuin printtiinkin. Kilpailijoiden puute ei vaikuta journalistiseen sisältöön. Soundia tehdään yhä Tampereella ja hyvin pitkälle samojen tekijöiden voimin kuin aikaisemmin. Meillä on terve kilpailuasetelma Pop Median sisällä. Lehdet kirittävät toisiaan.

Printtipuolella Pop Media ei elä nousukiitoa. Aikoinaan kahdesti kuussa ilmestynyt Rumba kolahtaa tilaajien postiluukuista enää viisi kertaa vuodessa. Mikko Malin mielestä huhut painetun rocksanan kuolemasta ovat ennenaikaisia, mutta väki vanhenee.

– Muutama vuosi sitten mietittiin, onko printtiä kohta olemassakaan. Itse asiassa tilanne on aika valoisa vielä sillä puolella. Ne jotka lehtiä lukevat, ovat erittäin uskollisia – he ovat tilanneet lehtiä pitkään. Alle kolmekymppinen aikakauslehden tilaaja alkaa tosin olla tässä maassa harvinaisuus.

Pop Median operatiivinen johtaja Mikko Mali yhtiön valokuvausstudiossa.
- On hyvä saada uusia tekijöitä alalle. Musiikkimediasta ja hyvästä journalismista puhuminen sataa kaikkien laariin, toteaa Pop Median Mikko Mali.Mikko Koski/Yle

Todellinen yleisö on verkossa, jossa Pop Media kertoo tavoittavansa viikoittain 300 000 suomalaista. Sivulatauksia on reilusti yli miljoona.

– Me käytämme paljon aikaa sen seuraamiseen ja tutkimiseen, millaista sisältöä kuluttajat haluavat sivuiltamme tai lehdistämme lukea. Verkossa kulutuskäyttäytyminen on erityyppistä. Printissä sisällöt ovat ehkä vähän pidempiä ja verkossa keskitytään enemmän nopeatempoiseen, uutismaiseen sisältöön. Totta kai sieltäkin löytyy pitkiä ja syväluotaavia artikkeleja.

Pop Median toimitilat ovat Helsingin ydinkeskustassa.
Pop Median toimitilat ovat Helsingin ydinkeskustassa.Mikko Koski/Yle

Moni kuitenkin on kaivannut enemmän: syvempää ja monipuolisempaa, hidasta rockjournalismia intohimoisille musiikinharrastajille. Siihen markkinarakoon puskee nyt uusi yrittäjä kovin odotuksin.

Vastalause klikkijournalismille

Helsinkiläisen betonikorttelin uumenista löytyy kellarissa sijaitseva treenikämppä. Siellä pitää tukikohtaansa suomalaisen rockjournalismin uusin toivo: verkossa julkaistava aikakauslehti Nälkä (siirryt toiseen palveluun). Sen palavasieluisia toimituskokouksia on pidetty kellariloukon särisevien loisteputkien kajossa, koska omia tiloja ei ole.

Nälkä ei nuhjuisessa tilassa tunnu kaukaa haetulta nimeltä. Päätoimittaja Teppo Vapaus poimi sen erään soul-laulajan elämäkerrasta.

– Laulaja kertoi, että hänellä oli lapsena aina nälkä, koska perhe oli niin köyhä. Hän sai kuitenkin pyyteetöntä rakkautta. Laulaja totesi, että nälkä ja rakkaus on kaikki, mitä hän on tarvinnut hyvän laulun tekemiseen. Se teema jäi pyörimään päässäni.

Nimen lisäksi Nälällä ei vielä ole muuta kuin hurja tekemisen vimma, ja sen synnyttämä ensinumero. Se on tehty viidentoista kuvaajan ja toimittajan ilmaistyönä.

Nälkä pitää toimituskokoukset kymmenen bändin yhteisellä treenikämpällä.
Nälkä pitää toimituskokoukset kymmenen bändin yhteisellä treenikämpällä.Mikko Koski/Yle

Sekalaista joukkoa yhdistää pettymys suomalaisen kirjoitetun rockjournalismin pintapuolisuuteen, summaa Vapaus. Hän painottaa, ettei halua luoda vastakkainasettelua, vaan puolustaa moniäänisyyttä.

– Haluaisin, että syntyy mahdollisimman paljon uusia musiikkimedioita ja että vanhat pysyvät elossa. On kuitenkin huolestuttavaa, että Pop Median monopoliaseman myötä äänenpainot ovat yksipuolistuneet. Arvokkaat Soundi- ja Rumba-brändit on verkossa viety klikkijournalismin suuntaan. Kun luodaan vain vetäviä otsikoita, sisältö häviää välistä. Se ei pitkässä juoksussa vedä musiikin rakastajia puoleensa.

Nälkä haluaa luoda uuden kulttuurin sille, mitä kirjoitettu musiikkijournalismi voi olla Suomessa ja verkossa, selittää Vapaus.

– Me olemme täydellinen vastalause klikkijournalismille. Teemme esimerkiksi 50 000 merkin erikoishaastatteluja, joihin lyödään 20 valokuvaa ja joka taitetaan näkemyksellisesti. Tällaista ei ole ollut tarjolla aikaisemmin. Nälkä on tässä ajassa ensimmäinen laatuaan.

Ensimmäinen numero on otettu vastaan lämpimästi ja se on saanut yli 30 000 lukijaa. Palaute varsinkin musiikin ammattilaisilta on ollut suorastaan suitsuttavaa, kuvailee päätoimittaja.

– Artistit ovat lähteneet mukaan. He haluavat, että olemme olemassa, että on media, joka kirjoittaa heidän työstään pitkästi, aidosti ja kiinnostuneesti. Meillä on myös kymmenkunta nimekästä kummia (siirryt toiseen palveluun) Ellinoorasta Juhani Merimaahan. He kaikki lähtivät mielellään tukemaan meitä.

Suen päätoimittaja Kimmo Nurminen lehden toimituksessa Turussa.
Kimmo Nurminen Suen toimituksessa 2013.Yle

"Harrastaminen vie lopulta sekä ajan että hermot"

Hehkutuksen jälkeen on aika skeptisille kysymyksille: miten menestyä markkinoilla, joilla kokeneemmatkin ovat luovuttaneet? Miten pitkään palo ilmaistyöhön kantaa, kun laskut on maksettava?

Kaksi ja puoli vuotta sitten kuopattua Suea painettiin parhaina vuosina kuukausittain 60 000 kappaletta. Enimmäkseen ilmaisjakeluna levinneen lehden viimeiset vuodet olivat kituuttamista kahden ja puolen työntekijän voimin.

Entinen päätoimittaja Kimmo Nurminen ei varsinaisesti syty aiheesta, mutta suostuu silti puhumaan. Kaikki lehdentekoon liittyvät muistot eivät ole lämpimiä. Nurmisen mukaan lehden kuolemaan johti ensisijaisesti kaksi asiaa.

Suea oli tehty 20 vuotta. Voimat ja into alkoivat hiipua. Toinen juttu oli taloudellinen: mainostajat kaikkosivat, eikä muita tuloja ollut. Musabisneksessä oli kaksi merkittävää mainostajaa, suuret konsertit ja levykauppa. Kun levyt eivät enää myyneet, eikä Suomeen tullut isoja bändejä, loppui molempien mainonta yhtä aikaa. Teimme joka kuukausi nollatulosta. Lopetimme ennen miinukselle menoa.

Suen kohtaloksi koitui myös se, että lehden tekijät eivät osanneet mennä yleisön perässä verkkoon, Nurminen arvelee.

– Emme halunneet, emmekä nykyaikaisella tavalla osanneet hyödyntää nettipuolta. Netti oli meillä loppuun saakka ikään kuin printin tukena ja mainoksena. Me emme osanneet repiä siitä hyötyä irti.

Kuten moni muukin rocklehti, myös Sue aloitti vapaaehtoisvoimin. Toimintaa pyöritettiin harrastuspohjalta yhdistyksen avulla koko 1990-luvun ajan. Osakeyhtiö perustettiin 2000-luvulla ja työntekijät alkoivat saada palkkaa, muistelee Nurminen.

– Harrastaa jaksaa oman aikansa. Nuorgamin tekijät jaksoivat pari vuotta siltä pohjalta ja luulen, että se on todennäköisesti oikea elinkaari. Kun työpanos kasvaa, eikä siitä saa vastaavaa korvausta, se turhauttaa. Jossain vaiheessa menevät paitsi aika niin myös hermot.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä puhuva Nurminen ei halua lannistaa ketään. Hän tosin epäilee, löytyykö auringonlaskun alalta voita leivän päälle.

– Jokainen voi ruveta tekemään musamediaa, jos siltä tuntuu. Ei siitä kyllä kovin helposti elantoa saa.

Nälän nettisivu
- Emme voi luvata, milloin toinen numero ilmestyy, koska meille tärkein on sisältö ja haluamme lunastaa avausnumeron lupauksen, kertoo Nälän päätoimittaja Teppo Vapaus.Mikko Koski/Yle

"Emme lähteneet rikastumaan"

Ansaintalogiikan kanssa painii jopa Pop Media, vaikka kilpailijat ovatkin pudonneet kyydistä.

Sisältö netissä on maksutonta, mutta lukijat narisevat mainoksista. Suomalaiset ovat tottuneet saamaan hyvää ilmaiseksi, toteaa operatiivinen johtaja Mikko Mali.

– Kun kaikki sisältö on ilmaiseksi luettavissa, on se rahoitettava mainoksilla. Selviäminen edellyttää kolmea asiaa: hyvää sisältöä, markkinointiteknologian osaamista ja sen ymmärtämistä, mitä mainostajat vuonna 2017 hakevat mediayhtiöltä. Kun tajuaa tämän kolmiyhteyden, on mahdollista pärjätä myös musiikkimediaa tekemällä.

Rahasta puhuminen on jossain vaiheessa väistämätöntä myös Nälkä-lehden tekijäjoukossa. Jos ja kun lehdelle halutaan jatkuvuutta, on löydettävä yhteistyökumppaneita, mainostajia tai kani hatusta. Päätoimittaja Teppo Vapaus myöntää, että kaikenlaisia kuvioita on vireillä, mutta niistä puhuminen on liian aikaista.

– Kyllä me ymmärrämme, että ilman rahaa jatkuvuus on utopia. Musiikkialan eri toimijoiden viesti meille on ollut se, että Nälkää tarvitaan. Nyt kartoitamme yhteistyömahdollisuuksia samanhenkisten toimijoiden kanssa.

Sitä paitsi rikastuminen ei ole syy, miksi leikkiin on lähdetty.

– Emme ole bisnesihmisiä, eikä meitä lähtökohtaisesti motivoi raha. Tämä kuulostaa kliseiseltä ja hirveän romanttiselta ja ihmisten on vaikea uskoa sitä. Olemme halunneet tehdä tätä siksi, että meidän on helpompi sitten kuolinvuoteella kääriytyä liinoihimme.