Rysky Riiheläisen kolumni: Vieläkö muistat Ukrainan?

Avaimet kriisin jatkumiseen tai ratkaisemiseen ovat Kremlissä, muistuttaa Janne "Rysky" Riiheläinen.

Ukrainan kriisi 2014
Janne Riiheläinen
Janne RiiheläinenJyrki Lyytikkä / Yle

Sota jatkuu. Ukrainan tappiot vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana ovat olleet 83 kuollutta ja 541 haavoittunutta. Venäjän johtaman, tukeman ja varustaman ”kapinan” puolelta ei luotettavia tietoja tappioista ole saatavissa. Miljoonat siviilit asuvat ja elävät sodan vaikutuspiirissä. Miljoonat ovat lähteneet pakoon sodan takia.

Tämä vuoroin kiihtyvä ja rauhoittuva näännytyssota jatkuu nyt neljättä vuotta. Tapahtumat toistavat itseään yllätyksettömästi ja näin sota pysyy poissa uutisista ja sitä myötä mielistämme. Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen sota, joka häviää taka-alalle, mutta se on taatusti meitä lähimpänä oleva sellainen sota.

Venäjän keskeisenä ulkopoliittisena tavoitteena on hankkia mahdollisuus muun maailman häiritsemättä käyttää haluamaansa keinovalikoimaa etupiirissään. Niin kauan kuin se toimi näin omien rajojensa sisäpuolella, maailma olikin vaivautuneesti hiljaa. Julmat Tšetšenian sodat, heikkenevä ihmisoikeustilanne, vaalivilpit, korruptio ja maan yhä nimellisemmäksi käyvä demokratia saivat kaikki tapahtua kutakuinkin rauhassa. Nyt Venäjä vie näitä samoja arvoja myös rajojensa ulkopuolelle.

Venäjän yhtenä strategisena välineenä on valhe. Tälläkin hetkellä se vakuuttaa, ettei ole Ukrainan sodan osapuoli. Samalla se pakottaa muut maat sopeutumaan tähän valheeseen.

Peittelytyössä on muuten mukana myös monia suomalaisia

Eikä tässä ole kyse siitä, etteikö Venäjän läsnäolosta Ukrainan maaperällä ole todisteita (siirryt toiseen palveluun) hyvinkin runsaasti. Sota-alueelta on jo pitkään virrannut todisteita Venäjän asevoimien läsnäolosta ja osallistumisesta sotaan.

Presidentti Vladimir Putinin keskeisen neuvonantajan Vladislav Surkovin sähköposti hakkeroitiin (siirryt toiseen palveluun) viime vuonna. Aineistosta löytyi runsaasti todisteita, jotka kertovat Kremlin pyörittävän poliittisesti ja taloudellisesti hyökkäyksensä peitteeksi luomia mielikuvitustasavaltoja itäisessä Ukrainassa. Tässä peittelytyössä on muuten mukana myös monia suomalaisia, niin paikan päällä Donetskissa kuin täällä Suomessakin.

Ukrainan ja Venäjän raja on Donbassin alueen kohdalla pelkästään Venäjän valvonnassa. Siellä toimivien Etyjin tarkkailijoiden toimintaa häiritään jatkuvasti. Yksi tarkkailija kuoli juuri heidän autonsa ajettua miinaan (siirryt toiseen palveluun). Kyseinen tie ja alue ovat olleet koko sodan ajan niin sanottujen kapinallisten hallussa. Aiemmin turvalliselle tielle oli asennettu panssarimiina, joka tuhosi tarkkailijoiden maastoauton täysin.

Ukrainan kohtalosta ja kärsimyksistä on myös otettu oppia Suomessa

Koska Venäjä valehtelee läsnäolostaan, on se vaikeaa saada vastuuseen tästä kuolemasta. Aivan kuten se on vaikeaa saada vastuuseen vajaa kolme vuotta sitten tapahtuneesta malesialaiskoneen alasampumisesta.

Yhtenä syynä tilanteen toivottomuuteen on Minskin rauhanprosessin osanottajien huomion kääntyminen sisäänpäin. Ranska ja Saksa ovat kumpikin keskittyneet omaan vaalivuoteensa. Valko-Venäjän aktiivisuuden mahdollisuudet ovat hävinneet kiistoihin Venäjän kanssa.

Taustalla aiemmin vaikuttanut Yhdysvallat on Donald Trumpin kaudella vajonnut omaan, yhä absurdimmaksi käyvään todellisuuteensa. Toki Yhdysvallat on Trumpinkin kaudella vakuuttanut, ettei pakotteita poisteta ennen kuin Krim on vapautettu ja sota lopetettu. Poliittinen paine Venäjää kohtaan Ukrainassa on kuitenkin hellittänyt. Se paine mitä sitä kohtaan on annettavissa, käytetään Syyriassa.

Sota jatkuu Ukrainassa, kunnes Kreml päättää lopettaa sen

Myös Suomessa Ukrainan sota on siirtynyt julkisuudessa taka-alalle, nousten sieltä vain satunnaisesti esiin. Sota on kuitenkin väkevästi läsnä taustalla. Presidentinlinnassa tilannetta epäilemättä seurataan tarkasti. Presidentti Sauli Niinistön hankkima asema Venäjän ja lännen vuoropuhelun välittäjänä edellyttää jokahetkistä tarkkaa tietoa tilanteesta.

Ukrainan kohtalosta ja kärsimyksistä on myös otettu oppia. Suomalaista lainsäädäntöä uudistettaessa ovat useammassakin kohdassa nousseet näkyviin Ukrainan sodan tapahtumat. Valmiuden kohottamisen nopeus, tiedustelun tärkeys ja hybridikeinojen torjunta ovat nimenomaan paljolti Ukrainan sodan oppeja.

Silloin tällöin pilkahtelee suomalaisessa keskustelussa esiin ajatus Venäjän vastaisista pakotteista luopumisesta. Varsinkin suomalaisen maatalouden puolelta asiaa on pidetty esillä. Ruokavientiä Venäjälle rajoittavat itse asiassa Venäjän asettamat vastapakotteet, joten asia ei edes ole meidän päätettävissämme.

Pakotteet ovat poliittisesti järeä keino, jolla on tehonsa ja josta pidetään kiinni kummallakin puolella Atlanttia. Niin kauan kuin Venäjä miehittää Krimiä ja käy sotaa Ukrainassa, tarkoittaisi pakotteiden purku näiden toimien hyväksymistä.

Itse näkisin, että on vankasti Suomen etu toimia kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotka osoittavat Venäjälle, ettei kansainvälinen yhteisö hyväksy sen aggressioita omien rajojensa yli.

Sota siis jatkuu Ukrainassa, kunnes Kreml päättää lopettaa sen. Loppumisen tavasta riippuu, katsotaanko sodasta saadun niin paljon hyötyä, että keinoa kannattaisi kenties käyttää muuallakin. Siksi Ukrainan asia on meidänkin asiamme.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.