Hääpäivä on suntion kiirepäivä: anoppi vaihtuu tunnin välein ja loppusiivouksessa voi löytyä vauva

Matti Saaren kesähäihin kuuluu keltaisia muistilappuja, penkille unohtunut vauva ja saippuakuplakone.

häät (perhejuhlat)
Suntio Matti Saari seisoo leijailevien saippuakuplien ympäröimänä.
Kalle Niskala / Yle

Suntiolle juhlista hienoin on työpäivistä kiireisin. Etenkin jos kysymys on kaupungin suosituimmasta hääkirkosta ja heinä-elokuun lauantai-iltapäivästä, jolloin vihkimiset ovat tunnin välein ja tilaisuudet menevät osin päällekkäin.

– Sitä voi verrata siihen, että anoppi vaihtuu kerran tunnissa. Vihkimisten välillä aikaa on enintään 15–20 minuuttia. Siinä ajassa pitää siivota kirkkoa, kerätä lehtiset, ottaa piano esille, puhua videomiesten kanssa, virittää äänentoistot uudelleen, tarkistaa mikrofonit, nuottitelineet, penkit, ohjeistaa hääparia, juhlayleisöä, morsiamia, kaasoja, morsiusneitoja, pukea pappi, tarkistaa papin vaatetus ja äänentoisto, selvittää "hässäköitä" sakastissa, Kaarlelan keskiaikaisen kivikirkon suntio Matti Saari kuvailee.

Hän kysyi, tiedänkö minä, kuka hän on. Tokaisin siihen ohimennen: todennäköisesti sinä olet anoppi.

suntio Matti Saari

Saaren mukaan selviäminen vaatii tarkkaa nuotittamista etukäteen.

– Se on vähän kuin olisit rallikilpailuissa. Keltaisia post-it-lappuja on joka paikassa. Kun aikaa on vähän, asioita ei ehdi kaivaa muistista. Toisaalta tämä ehkäisee dementiaa hyvin. Muisti pysyy virkeänä joka lauantain jälkeen.

Käsi pitelee posti-it lappua kirkossa.
"Täällä eletään post-it-lapuilla. Kun on miljoona muistettavaa asiaa, ei voi luottaa omaan päähän."Kalle Niskala / Yle

Oman lisävärinsä häihin tuovat ihmiset.

– Kerran vihkimiseen oli aikaa kolme minuuttia, mutta morsianta ja hänen isäänsä ei löytynyt mistään. Koko sakasti yritti soittaa heille. Menin kirkon pääovelle, jonne kaarsi auto kyydissään kadoksissa olleet henkilöt. Suvussa kun oli tapana piilotella morsianta viime hetkeen asti. Kukaan ei vain ollut muistanut mainita asiasta.

Suvusta on myös apua.

Nuori äiti tuli kirkkoon ja kysyi, että onkohan heidän vauvaa näkynyt

suntio Matti Saari

– Vanhempi nainen tuli kirkkoon sisälle, kääri hihojaan ja vilkaisi minuun ikään kuin olettaen, että aion sanoa hänelle ei. Joten hän kysyi, tiedänkö minä, kuka hän on. Tokaisin siihen ohimennen: todennäköisesti sinä olet anoppi. Hän sanoi: aivan oikein. Tästä lähti sanonta, että anoppi vaihtuu tunnin välein. Tämä anoppi osasi kyllä asiansa. Hänellä oli hyvät taustajoukot, ja yhdessä keräsimme lehtiset ja järjestelimme paikat kuntoon. Sain heiltä suuren avun.

Mummu unohti vauvan

Saaren mukaan suurin työ on monesti ohjelmalehtisten kerääminen. Samalla kirkon penkeistä voi löytyä melkein mitä vain. Matti Saari on pelastanut silmälaseja, laukkuja, lompakoita, sateenvarjoja. Kerran hukassa oli barbin vasen jalka ja toisen kerran oikea vauva.

– Siivotessani kirkkoa huomasin, että etupenkille oli jäänyt turvakaukalo. Jatkoin siivoamista ja yritin pysyä aikataulussa, kun nuori äiti tuli kirkkoon ja kysyi, että onkohan heidän vauvaansa näkynyt. Totesin, että ainakin turvakaukalo on täällä, mutta en tiedä, mitä siellä on sisällä.

Vauva oli jätetty mummun huostaan, mutta tämä oli ollut niin tohkeissaan häistä, että oli unohtanut lapsen. Tarina päättyi onnellisesti, kun unohdus huomattiin välittömästi ja vauva nukkui onnellisesti kirkossa.

Barbin jalkakin muuten löytyi, kuukausien päästä.

Suntio Matti Saari laittaa numeroa virsitauluun Kaarlelan kirkossa.
Kalle Niskala / Yle

"Eikö elämä ole vähän saippuakuplamainen juttu?"

Matti Saaren mukaan "vauvaonnea tuottavaa" riisiä ei heitä enää juuri kukaan. Sen sijaan tähtisädetikkuja käytetään paljon.

– Ne ovat kauniita, mutta huolimattomasti käytettynä aiheuttavat paljon vahinkoa. Varsinkin isommista lentää kipinöitä juhlamekoille. Niistä saattaa tulla jopa palovammoja.

Saippuakuplat sen sijaan saavat aikaan lämpimän muiston.

– Kävelin hääparin perässä kirkosta ulos. Siellä toistasataa ihmistä puhalteli saippuakuplia, jotka nousivat kellotapulia pitkin ylös. Oli aivan ihanan näköistä, kun aurinko häikäisi niistä värejä esille. Sulhaspoika antoi minullekin tuubin korista ja kehotti puhaltamaan. Kanttorikin tuli paikalle ja poika tarjosi saippuakuplia hänellekin. Juhlaväki oli jo poistunut paikalta, kun kanttorin kanssa puhaltelimme kahdestaaan saippuakuplia kirkon pääovella. Hän totesi, että on tämä vaan todella ihana ammatti. Sanopa muuta!

Matti Saari rakastaa saippuakuplia. Hänellä on niiden tekemiseen oma kone.

– Eikö elämä ole vähän saippuakuplamainen juttu?

Kaarlelan kirkko
Kaarlelan kirkossa vihitään kesällä yli 40 paria.Kalle Niskala / Yle