RiihimäkiRiihimäen rautatieaseman länsipuolella sijaitsee aito 1970-lukulainen kerrostalolähiö Peltosaari. Siellä kerrostaloasunnossa piileksii yksi maan kattavimmista euroviisukokoelmista. Tony Latva, 48, muistelee 1970-luvun Suomen katselleen Eurovision laulukilpailuja suurella hartaudella. Ensimmäinen oma muistikuva viisulähetyksen katsomisesta on vuodelta 1975.
– Meillä ainakin katsottiin, niin kuin varmaan siihen aikaan melkein joka kodissa. Sieltä se fanitus jäi päälle ja viisuja odotettiin joka kevät, kertoo Tony Latva.
Radiosta hän nauhoitti ensi kertaa viisuja kasetille vuonna 1980. VHS-videot tulivat huusholliin 1984. Onneksi tuli internet. Ennen sitä Tony luuli olevansa liki ainoa, joka katsoi viisuja niin omistautuneesti.
– Aiemmin luulin olevani melkein ainoa ihminen, joka näistä niin paljon tykkää, mutta nyt on ystäviä ympäri Eurooppaa. Vaimokin löytyi viisupiireistä ja häissämme oli tietenkin viisuteema. Cat Cat esiintyi ja vieraissa oli paljon viisufaneja, muistelee Tony.
Euroviisuja on järjestetty vuodesta 1956 lähtien. Musikaalisuutta vai kaikkea muuta paitsi sitä?
– Minusta molempia. Ensi alkuun ihastuin musiikkiin, mielestäni se oli silloin aikaansa edellä. Jossain vaiheessa se oli varmaan ajasta jäljessä ja nyt ollaan taas ajan hermolla.
– Tärkeää on tietysti itse show, mutta melkein parasta on pisteytys! Pikkupoikana saatoin nukahtaa kesken pisteidenlaskun, mutta 1980-luvun jälkeen sellaista ei ole tapahtunut, nauraa Tony Latva.
Kansallista ja yleiseurooppalaista
Tony Latva pitää urbaanina legendana sitä, että viisubiisin pitäisi olla jotenkin erityisen kansallinen.
– Minusta jo 1950-luvulta lähtien kaikki yrittivät olla mahdollisimman yleiseurooppalaisia. Sanoituksissakin yritettiin käyttää fraaseja, mitkä olisivat vähän joka kielellä samat. 1970-luvulla tuli mukaan show-elementtejä, värikkyyttä ja tanssia. Kyllä jokaisen vuosikymmenen tunnistaa showsta ja muodista, sanoo Latva.
Olin kotona katsomassa viisuja ja kyllä siinä pöytää ympäri tanssittiin hetken aikaa.
Tony Latva Lordin viisuvoitosta
Mutta on viisuilla ollut lama-aikaakin. Yleinen kiinnostus rapisi, kun jatkopaikkaa ei herunut, eikä viisuista noussut uusia tähtiä musiikkitaivaalle.
– Suuria hittikappaleita ei juuri noussut, enemmänkin 1990-luku oli etnobuumin aikaa. Kun osanottajamaat lisääntyivät, Suomi karsiutui usein ja se väsähdytti täällä mielenkiintoa, pohtii Tony Latva.
Kunnes tuli vuosi 2006 – ja Lordi.
– Olin kotona katsomassa viisuja ja kyllä siinä pöytää ympäri tanssittiin hetken aikaa. Päätettiin saman tien, että seuraavana vuonna ollaan paikan päällä.
– Niin olin sitten 2007 ensimmäisen kerran hallissa katsomassa suoraa finaalia Areenalla. Melkein tuli tippa linssiin, kun yleisö alkoi pauhaamaan heti lähetyksen alussa, Latva muistelee.
Zero points – so what?
Suomalainen viisumenestys on kansakunnan kipeä paikka. Tony Latva toivoisi suomalaisten nauttivan viisuista sijoituksesta huolimatta.
– Toivoisin, että osaisimme nauttia enemmän viisuissa mukanaolosta ja iloita esiintyjän kanssa sijoituksesta huolimatta. Some ja keskustelupalstat ovat niin julmia välillä.
– Kun tulee uutinen, että Suomi on pidetty ja ehkä yksi ennakkosuosikeista, niin heti keskustelu alkaa "joko taas, ei me pärjätä kuitenkaan". Miksei voitaisi vain peukuttaa, että me pärjätään? Vaikkei pärjättäisi, niin ei se ole niin vakavaa, sanoo viisufani.
Konfettisateen ja minimekkojen keskeltä Tony Latva löytää itselleen uutta kuunneltavaa.
– Yhdet yrittävät olla mahdollisimman yleiseurooppalaisia ja toiset tuovat paljonkin omaa. Balkanin maiden tulo on tuonut paljon sävyä slaavimaista ja minusta se on rikkaus.
– Itse olen tutustunut viisujen kautta moniin artisteihin, ketkä ovat tehneet pitkän uran omassa kotimaassaan. Maailmassa on niin paljon hyvää musiikkia, sanoo Latva.
Naapuripelillä ei yllä viisuvoittoon
Pistelaskuun liittyvä kohina kuuluu viisuiluun siinä missä modulaatiot ja tuulikonekin.
– Aiemmin se ei ollut niin itsestään selvää kuin nyt, kun koko ajan netissä veikataan. Tuntuu, että kymmenen viime vuotta on jo tiedetty voittaja etukäteen ja harvoin tulee ylläriä.
– Monet syyttävät, että Itä-Euroopan maat äänestävät toisiaan, mutta äänestäväthän Pohjoismaat ja Keski-Euroopan naapuritkin. Eivät naapuriäänet kenelläkään voittoon riitä, vaan pitää tulla isoja pisteitä joka maasta, jos mielii voittaa.
Jos lähtee vaan yrittämään peruskappaleella niin ei se riitä.
Tony Latva
Kuka ne viisut sitten aina voittaa? Mikä on täydellisen viisubiisin salaisuus?
– No sen kun tietäisi! On osattava olla siinä hetkessä, ja kappaleessa on oltava omalaatuinen koukku. Jos lähtee vaan yrittämään peruskappaleella niin ei se riitä. Pitää olla tarina, hyvä artisti tai omaperäinen twisti, niin kuin Lordilla oli hirviönaamarit.
– Tänä vuonna ennakkosuosikki on Italia, jolla on gorillatanssija. Viisukappale on vähän hassu, mutta siinäkin on tarina taustalla.
Suomen Blackbird-viisustakin Tony Latva tykkää – mutta voittoon eivät sen paukut riitä, ennustaa kymmenen tuhannen viisun mies Riihimäeltä.
Lue myös:
Näin seuraat lähetyksiä Ylen kanavilla ja äänestät Euroviisujen Semifinaali 1:ssä
Katso:
CatCat: Bye Bye Baby (video Elävässä arkistossa)
Kaikki tämän vuoden Euroviisuista osoitteessa: yle.fi/euroviisut.
