Uusi opaskoira tuli taloon, vanha koira möksähti: "Kuukauden se yritti tunkea valjaisiin"

Opaskoiran ura ei ole elämänmittainen. Kymmenen vuotta emäntänsä silminä toimineelle Ämylle eläkeelle jääminen oli hankala paikka.

koira
Kajaanilainen Sirpa Myöhänen rapsuttaa opaskoira Luffea.
Kimmo Hiltunen / Yle

KajaaniKajaanilainen Sirpa Myöhänen kuulee kodissaan nykyään kahden koiran tassujen tepsutukset: 12-vuotiaan labradorinnoutaja Ämyn kynnet rapisevat lattiaa vasten äänekkäästi. Tänä keväänä taloon tullut nuori Luffe taas hiippailee paljon hiljaisemmin.

Kun näkövammainen Myöhänen poistuu kodistaan, kutsuu hän opaskoiran valjaisiin kuitenkin vain Luffen. Ämylle valjaita ei enää pueta, sillä koira jäi opaskoiran tehtävästään eläkkeelle maaliskuussa.

– Kuukauden se yritti tunkea valjaisiin, mutta se vaan piti jättää kotiin. Se oli itsellekin raastava tilanne, kun tiesi, että se tuijottaa pahasti: että miksi sää tuon otat, kun minä olisi paljon parempi, kertoo Myöhänen.

Alussahan se oli hirveän mustasukkainen minusta ja tokihan ne katsoivat, että missä kaapin paikka on.

Sirpa Myöhänen

Herkkä ja pehmeäliikkeinen Ämy on kulkenut Myöhäsen opaskoirana 10 vuotta. Vaikka parivaljakon yhteistyö on ollut sujuvaa, oli Ämyn aika jäädä tavalliseksi kotikoiraksi. Uuden opaskoiran ottaminen tulikin ajankohtaiseksi vuoden alussa.

Maaliskuussa Myöhänen matkusti Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iirikseen, jossa hän kävelytti testiksi kolme opaskoiraa. Ensimmäinen koira veti liikaa ja toinen liikkui epätasaisesti.

Kolmas kävelytettävä, 2,5-vuotias labradorinnoutaja, tuntui heti omalta.

– Tuo tuntui niin hyvältä käteen ja minä ihastuin aivan täysin. Se tuntui ihan siltä kuin olisin Ämyn kanssa kävelemässä. Todella miellyttävän tuntuinen ja tasainen veto, kuvailee Myöhänen.

opaskoira Ämy
12-vuotias Ämy pääsee nykyään pitkille lenkeille, jossa saa nuuhkia rauhassa.Niko Mannonen Yle

Uuden koiran löytyminen oli sattumien summa, sillä opaskoira oli ollut jo kahdessa kodissa, mutta se oli palautettu Iirikseen vain kahta päivää ennen tulevan emäntänsä vierailua.

Tyypillisesti uuden opaskoiran kanssa opetellaan yhteistyötä ensin Iiriksessä pari viikkoa ja koira siirtyy vasta sitten kotioloihin. Uusi koira tuli kouluttajan kanssa Kajaaniin kuitenkin jo muutaman päivän kuluttua.

– Luffe tuli suoraan kotipaikkakoulutukseen. Keskiviikosta perjantaihin käveltiin ja opeteltiin Nakertajassa tärkeimpiä reittejä.

Arki alkoi murahdellen

Opaskoiran ura ei ole elämänmittainen. Näkövammaisten liiton Opaskoirakoulun opaskoirat jäävät eläkkeelle viimeistään täytettyään 12 vuotta.

– Tiedetään, että ikääntyessä ihmisilläkin henkinen puoli alkaa väsähtää, vaikka olisi hyvässä kunnossa muuten. Johonkin on ollut raja vedettävä, kertoo Opaskoirakoulun opaskoiratyön koordinaattori Kirsi Vass.

Eläkkeelle jäänyt opaskoira voi jäädä perheeseen, jos joku muu kuin opaskoiran käyttäjä ottaa siitä vastuun. Silloin eläkeläinen viettää tavallisen kotikoiran elämää.

Näkövammaisen opaskoira valjaissa.
Sirpa Myöhäsen uudella opaskoiralla on vielä opittavaa muun muassa Sirpan käyttämissä reiteissä. Video: Kimmo Hiltunen / Yle

Jos opaskoiran käyttäjä puolestaan asuu yksin, etsitään sille uusi koti esimerkiksi tuttavapiiristä tai Opaskoirakoulun kautta. Moni opaskoira päätyy eläkkeelle myös pentuaikaiseen kasvatuskotiinsa.

Vassin mukaan opaskoirat tottuvat pienen totuttelun jälkeen yleensä hyvin siviilikoiran elämään. Myöhäsen Ämy-koiran tavoin moni muukin on pyrkinyt aluksi takaisin valjaisiin.

Yleensä nuoret opaskoirat tulevat eläkeläisten kanssa hyvin toimeen.

– Usein ne vain piristävät vanhempaa koiraa, tietää Vass.

Siinä menee ainakin puolisen vuotta, että pystyy täydellisesti luottamaan.

Sirpa Myöhänen

Kajaanilaisen Sirpa Myöhäsen koirista huomaa, kumpi on jo kypsemmässä iässä. 2,5-vuotiaan Luffe esittelee vieraalle innokkaasti lelujaan ja häntä vispaa tehokkaasti.

Vanhempi Ämy taas käy tervehtimässä tulijaa, mutta vetäytyy sitten loikoilemaan sivummalle.

Parin kuukauden totuttelun jälkeen Ämy ja nuori tulokas nukkuvat jo sopuisasti samalla pedillä, vaikka alussa murinoiltakaan ei vältytty.

– Alussahan se oli hirveän mustasukkainen minusta ja tokihan ne katsoivat, että missä kaapin paikka on. Ärähtelivät keskenään, Sirpa Myöhänen kertoo.

Talon säännöt tutuiksi

Myöhäsen perheessä opaskoira saa olla kotona rennosti, eikä siltä vaadita erityisiä tehtäviä. Talon sääntöjä on kuitenkin noudatettava, ja Myöhänen teki uudelle koiralle nopeasti selväksi, ettei esimerkiksi ruokailun aikana makoilla pöydän alla.

– Ja kun joku tulee sisään, ei hyökätä tuulikaappiin vaan pysytään kynnyksen toisella puolella, lisää Myöhänen.

Ämy katseli aikansa syyttävästi, kun rakas emäntä pukikin oppaan valjaisiin toisen koiran. Nykyään Ämy pääsee kuitenkin rennommille lenkeille.

Sirpa Myöhänen kulkee suojatien yli opaskoiran kanssa.
Sirpa Myöhästä jännittää yhä liikkua uuden koiran kanssa. Pikkuhiljaa se kuitenkin oppii tärkeät reitit.Julia Sieppi / Yle

Pääasiallinen lenkitysvastuu on Myöhäsen miehellä ja pojalla, mutta ulkoilemaan pääsee toisinaan myös emännän kanssa.

– Ämy saa nuuhkia, enkä vaadi, että se pysähtyy risteyksiin. Se osaa nauttia kahdenkeskisestä ajasta: kun mentiin ensimmäisen kerran remmilenkille kahdestaan, meni melkein puolitoista tuntia.

Uuden opaskoiran kanssa liikkuminen jännittää Myöhästä yhä. Nuori koira saattaa häiriintyä toisista koirista tai autoista. Vaaratilanteitakin on ollut.

– Ensimmäisen kahden viikon aikaan se veti minut kevyen liikenteen väylältä tielle. Muutaman kerran me meinattiin jäädä bussin alle.

Ikääntyessä ihmisilläkin henkinen puoli alkaa väsähtää, vaikka olisi hyvässä kunnossa muuten.

Kirsi VAss

Riskitilanteet harmittavat ja turhauttavat. Haastavinta uudessa tilanteessa onkin oppia luottamaan uuteen koiraan, eikä verrata sitä vanhaan.

Paras lääke luottamuspulaan on harjoitella tärkeitä reittejä uudestaan ja uudestaan.

– Siinä menee ainakin puolisen vuotta, että pystyy täydellisesti luottamaan, arvelee Myöhänen.