"Ostin laivalipun Tukholmaan, koska en voinut rakastua" – Kaksi tarinaa homoudesta ennen ja nyt

Katinkullan perustajan ja 19-vuotiaan kajaanilaismiehen kokemukset kertovat sen, että homon elämässä on tänä päivänä ja 40 vuotta sitten ikävän paljon yhtäläisyyksiä.

homoseksuaalisuus
Miehet pitävät toisiaan kädestä
Kaksi miestä, 40 vuotta ikäeroa, samoja kokemuksia. Miten homomiehen elämä 80-luvun Kainuussa eroaa nykypäivästä?Elisa Kinnunen / Yle

Kajaani

Järkytys ja häpeä. Ne olivat ensimmäiset tunteet, kun 12-vuotias Pertti Lindeman kuuli kotonaan isänsä ja tämän ystävän välisen keskustelun. Miehet juttelivat sotkamolaisesta pariskunnasta, joka oli jäänyt kiinni homoudesta. Pariskunta oli passitettu vankilaan. Elettiin vuotta 1968.

Lindeman oli itse vasta vähän aikaa sitten tajunnut olevansa homo. Kuultu keskustelu sai Lindemanin niin epätoivoiseksi, että hän alkoi miettiä itsemurhaa. Se jäi kuitenkin vain suunnittelun tasolle.

– Se oli hirveä tilanne, koska tiesin jo silloin ne omat mieltymykseni ja ajatukseni. Ajattelin, että vankilaan en lähde, mieluummin soutelen tuohon järven lahdelle, hyppään veneestä ja hukun sinne.

Pertti Lindeman istuu nuorena pihalla ja polttaa piippua
Pertti Lindeman kertoo, että hänelle maistui jo 16-vuotiaana skumppa ja hyvä piipputupakka. Pertti Lindemanin kotialbumi

Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1971, homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi poistettiin rikoslaista.

Kymmenen vuotta Lindeman eli salaisuutensa kanssa. Vähän ennen 20-vuotissyntymäpäiväänsä hän kuitenkin päätti raottaa salaisuuden verhoa ja kertoi homoudestaan parhaalle ystävälleen. Vastaanotto ei olisi voinut olla huonompi.

– Hän oli siihen aikaan hyvin uskonnollinen. Hän kirjoitti minulle kirjeessä, että minun ajatukseni ovat paholaisen työtä ja minun täytyy päästä siitä irti. Sehän oli todella rankkaa luettavaa, varsinkin ihmiseltä, jolle ensimmäisenä olin avautunut.

Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1981, Lääkintöhallitus poisti virallisesta tautiluokituksesta kohdan, jossa homoseksuaalisuus luokitellaan sairaudeksi.

Vuodet vierivät ja Lindeman koki ihastuksia ja rakastumisia. Vakavaksi suhteeksi niistä ei kuitenkaan koskaan ollut vallitsevan homovastaisen ilmapiirin vuoksi.

– Olisin halunnut olla kaverin kanssa yhdessä. Saada ja jakaa rakkautta ja läheisyyttä, mutta se ei onnistunut. Yhteiskunta ja ympäristö ei sitä suonut.

Minulla oli sellainen suojamuuri minun työni ja mediassa esillä olon vuoksi.

Pertti Lindeman

80-luvulla Lindeman kertoo tosissaan ihastuneensa erääseen mieheen. Pian hän tunsi ihastumisen kasvavan rakkaudeksi.

– Minun oli pakko lopettaa se. Ostin laivalipun Tukholmaan, koska minä en voinut rakastua.

Lindeman sanoo, että pahinta homoseksuaaleille on juurikin ollut se, että he eivät ole voineet muodostaa oikeaa parisuhdetta.

– Meidät on tavallaan ajettu irtosuhteiden hakemiseen. Koska muuta ei voinut vaan olla.

"Ihmiset eivät käyttäneet homoseksuaalisuuttani minua vastaan"

80-luvun loppupuolella Lindeman alkoi rakentaa Vuokattiin yhtiökumppaninsa kanssa lomakeskus Katinkultaa. Samoihin aikoihin hän päätti vihdoin tuoda julki homoutensa.

– Vuonna 1989 olin ollut kumppanini kanssa vuoden. Asuimme yhdessä ja työskentelimme molemmat Katinkullassa. Sitten yksi aamu minä päätin, että nyt mennään samalla autolla töihin. Aikaisemmin me olimme kulkeneet omilla autoillamme. Siitä se alkoi vähitellen selvitä työntekijöille.

Pertti Lindeman istuu auringonpaisteessa
Pertti Lindeman toivoisi, että nykynuorten ei tarvitsisi enää peitellä seksuaalista suuntautumistaan. Pertti Lindemanin kotialbumi

Lindeman oli elänyt itseään piilotellen 20 vuotta. Suurin syy siihen, miksi mies päätti tehdä julkitulon oli se, että hän pelkäsi kiristysyrityksiä.

– Minä vedin satojen miljoonien investointeja Kainuussa. Olin julkisuudessa ja käsittelin isoja rahoja. Päätin, etten halua saattaa itseäni sellaiseen tilanteeseen, että joku alkaa kiristää minua.

Vaikka yleinen ilmapiiri vielä 80-luvulla homoja kohtaan oli melko huono, oli suhtautuminen Lindemaniin myötämielinen.

– Katinkulta Clubin työmaalla rakennusmiehet olivat tietenkin saaneet kuulla minusta. Kesäaikaan he huumorimielellä olivat sillä lailla, että no niin nyt miehet paidat pois, toimitusjohtaja tulee tarkastukselle. Tulin tietysti tarkastamaan sitä rakennustyömaata, enkä niitä miehiä, Lindeman naurahtaa.

Olen ollut koko yläasteen mustelmilla vain sen takia, että olen homo.

Jere Turpeinen

Katinkullan koulutuspäällikkö, joka hoiti yrityksen rekrytointia ja perehdyttämistä piti myös huolen, että uudet työntekijät ovat perillä siitä, mikä Lindeman on miehiään.

– Hän aina sanoi, että tyttöjen ei kannata ruveta yrittämään toimitusjohtajaa, hänellä on jo poikaystävä. Ensin se vähän vihastutti, mutta toisaalta helpotti siinä mielessä, että kaikille oli selvää se tilanne, niin eipähän tarvitse mitään muuta ajatella.

Lindeman ajattelee itse, että myönteinen suhtautuminen hänen seksuaaliseen suuntautumiseen johtui kuitenkin ennen kaikkea hänen asemastaan.

– Minulla oli sellainen suojamuuri työni ja mediassa esillä olon vuoksi. Minua arvostettiin siellä. Ihmiset eivät käyttäneet homoseksuaalisuuttani minua vastaan.

Totuus toi helpotuksen: "Pystyin vihdoin hengittämään"

Siitä on nyt 28 vuotta, kun Lindeman tuli kaapista ulos. Ajat ovat muuttuneet monella tapaa paljon. Tänä päivänä samaa sukupuolta olevat saavat mennä naimisiin ja adoptoida lapsia. Entä minkälaista on nykyään elää homona Kainuussa?

19-vuotias Jere Turpeinen kertoi homoudestaan ystävilleen ja perheelleen vuosi sitten. Läheiset suhtautuivat hyvin. Monet ystävät sanoivat tienneensä asiasta jo pitkään.

– Se oli maailman isoin helpotus. 18 vuotta tuntui siltä, että en saa kunnolla happea ja sitten pystyin vihdoin hengittämään.

Jere Turpeinen seisoo Kajaanissa kadulla
Jere Turpeisen mielestä Kainuusta kumppanin löytäminen on todella vaikeaa. Niko Mannonen / Yle

Turpeisen mielestä harmittavan monen suhtautuminen homoseksuaaleihin Kainuussa on vieläkin äärettömän huono. Hän uskoo, että olisi kertonut homoudestaan jo aikaisemmin jos olosuhteet olisivat olleet suotuisammat.

– Ihmiset minun ympärilläni heittivät usein vitsiä vähemmistöistä ja niitä haukuttiin. Oli hankalaa olla siinä välissä ja muka samaa mieltä, vaikka en todellakaan oikeasti ollut. Itse kuuluin vähemmistöön, mutten uskaltanut sanoa sitä vaan ääneen.

– Se oli kova pala sanoa yhtäkkiä, että en ole sitä, mitä olen esittänyt.

Tämän vuoden maaliskuussa tuli voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki. Kainuussa kirkot eivät kuitenkaan vihi samaa sukupuolta olevia. Lindeman ja Turpeinen ovat molemmat siitä pahoillaan.

– Minun mielestäni se kertoo Kainuusta kaiken. Tai Kainuun asenneilmapiiristä homoja kohtaan, Turpeinen sanoo.

Jere Turpeinen seisoo Kajaanin kirkon edustalla
Jere Turpeinen on surullinen siitä, että Kainuun kirkot eivät vihi samaa sukupuolta olevia pareja. Niko Mannonen / Yle

Tönimistä, huutelua, homottelua. Sitä Turpeisen kouluajat ovat olleet täynnä. Hän kertoo, että homoksi haukkuminen alkoi jo silloin, kun hän ei vielä ollut itsekään varma seksuaalisesta suuntautumisestaan.

– Olen ollut koko yläasteen mustelmilla vain sen takia, että olen homo.

Katkeruus ja viha huonosta kohtelusta nousevat aina aika ajoin Turpeisen mieleen, mutta ajan kanssa tunteet ovat muuttuneet toisiin.

– Nykyään enemmän vain hävettää, että Kainuussa on sellaisia ihmisiä, jotka saivat minut ajattelemaan niin, että minussa on jotain vikaa.

Monesti kun mietin, että haluaisin lähteä vaikka baariin, saatan jättää menemättä ihan vain sen vuoksi, että tiedän mitä siellä on vastassa

Jere Turpeinen

Vaikka yläasteajat ja kiusaajat ovat jo takana päin, Turpeinen kertoo edelleen kokevansa huonoa kohtelua seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Useimmiten yöelämässä.

– Useimmiten se on sellaista lapsellista huutelua. On niitä käsirysyjäkin ollut.

– Monesti kun mietin, että haluaisin lähteä vaikka baariin, saatan jättää menemättä ihan vain sen vuoksi, että tiedän mitä siellä on vastassa.

Turpeinen kuitenkin painottaa, että on myös niitä iltoja, jolloin hän saa olla rauhassa. Monet myös ajattelevat, että Kainuussa ei ole huono asua homoseksuaalina. Tätä mieltä on esimerkiksi Kajaanista kotoisin oleva, drag-artistina esiintyvä Jere Sivonen. (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat)

Piilossa muilta, muttei itseltään

Sekä Turpeinen että Lindeman ovat joutuneet piilottelemaan todellista minäänsä. Molempien varhaisvuosia on varjostanut viha, häpeä ja tunne siitä, ettei kelpaa omana itsenään.

Mitä se tekee ihmiselle, jos joutuu elämään elämäänsä jonain muuna, mitä oikeasti on?

– Elin sellaisessa maailmassa, jossa valehtelin muille ja itselleni, Turpeinen summaa.

Jere Turpeinen kävelee Kajaanin keskustassa
Jere Turpeinen sanoo, että Kainuussa on paljon miehiä, jotka eivät uskalla kertoa homoudestaan huonon asenneilmapiirin vuoksi. Niko Mannonen / Yle

Lindeman on samaa mieltä. Hän muistaa edelleen pitkät unettomat yöt lapsuudesta. Yöt jolloin hän itki sängyssä yksin, miettien sitä, että on yhteiskunnan hylkäämä ja kukaan ei hyväksy häntä omana itsenään.

– Se vaikuttaa psyykeeseen ja se vaikuttaa fyysisesti. Ylipäätään kaikkeen, Lindeman kertoo.

Molemmilla miehistä itsensä piilottelu meni siihen pisteeseen, että he ryhtyivät parisuhteeseen naisen kanssa. Lindeman yhteensä kolmen.

– Se oli puhtaasti kulissia, se ulkoa päin tuleva paine oli niin kova. Olivathan he ihania tyttöjä, mutta ei siitä tietenkään mitään tullut, Lindeman hymähtää.

Toivoisin ihmisiltä vain enemmän hyväksyntää.

Jere Turpeinen

Lindeman toivoisikin, että nykypäivänä nuorten ei täytyisi tuhlata ylimääräistä energiaa siihen, että huolehtisivat seksuaalisesta suuntautumisestaan. Miehen mielestä olisi hienoa, että tulevaisuudessa sillä ei olisi mitään väliä tykkäätkö tytöistä vai pojista.

Pieniltä paikkakunnilta muutto on voimakasta suuremmille paikkakunnille. Lindeman ajattelee, että ahdasmielinen ilmapiiri vain lisää sitä.

– Esimerkiksi 70-luvulla se ajoi paljon Suomesta pois homoseksuaaleja. Saadakseen elää vapaammin omaa elämäänsä, Lindeman kertoo.

– Vielä tänä päivänäkin Kainuusta muuttaa nuoria homoutensa takia. Mikä tietysti on ikävää on se, että useasti ne nuoret homot ovat huomattavan luovia ja innovatiivisia ihmisiä, joilla olisi paljon annettavaa ja uusia ajatuksia, joita rakentaa Kainuuseen.

Jere Turpeinen seisoo Kajaanin kadulla
Jere Turpeinen on kokenut kiusaamista jo kouluaikoina homoseksuaalisuutensa vuoksi. Niko Mannonen / Yle

Molemmat miehistä elävät kuitenkin tällä hetkellä rohkeasti omannäköistä elämäänsä, miettimättä sen suuremmin muiden mielipiteitä. Kumpikin on kuitenkin sitä mieltä, että asenteiden on muututtava.

Turpeisen mielestä tietämättömyys on edelleenkin suurin syy homoihin kohdistuvaan syrjintään ja vihamielisyyteen.

– Olen monesti törmännyt siihen, etteivät ihmiset tiedä mitä homous oikeasti on. Monesti minulta kysellään, että millaista se on, miltä tuntui kun tulit kaapista ulos ja minkälaista on elää homona Kajaanissa. Ihmisiä kiinnosta se, koska siitä ei puhuta täällä.

Ajattelin, että vankilaan en lähde, mieluummin soutelen tuohon järven lahdelle, hyppään veneestä ja hukun sinne.

Pertti Lindeman

Tietämättömyys on Lindemaninkin mielestä suurin ongelma. Hänen mukaansa ihmiset yhä ajattelevat homosuhteita seksin kautta.

– Se on ihan samanlaista, kuin kaikissa parisuhteissa: saat antaa ja ottaa vastaan rakkautta, voit välittää ja toinen välittää sinusta. Että et ole yksin.

Kouluissa seksuaalivähemmistöistä puhuminen suuremmalla mittakaavalla olisi molempien miesten mielestä hyväksi. Lindeman ajattelee, että myös ihmisten väliset arkikeskustelut voivat auttaa.

– Olen huomannut sen, että tällaiset hyvinkin homovihamieliset ihmiset voi saada ymmärtämään ja muuttamaan asenteita homoja kohtaan ihan pienelläkin juttuhetkellä.

Jere Turpeisella on yksinkertainen toive vähemmistöjen aseman parantamiseksi.

– Toivoisin ihmisiltä vain enemmän hyväksyntää.