Maksasta tuli yhdessä yössä odottavan äidin kauhistus – "Yhdeksän uutisissa kerrottiin, seuraavana päivänä sitä ei saanut olla missään"

Raskausajan suositukset ovat joskus muuttuneet dramaattisestikin. Yksi suositus on kuitenkin pitänyt pintansa 1940-luvulta tähän päivään saakka.

ravitsemus
Raskaana oleva nainen.
Pienin äitiyspäiväraha nousee 80 eurolla kuukaudessa. Pienimpien etuuksien korotukset koskevat 50 000 ihmistä. Henrietta Hassinen / Yle

Eräänä päivänä vuoden 1989 lopussa tuolloin Jyväskylän terveyskeskuksessa työskennellyt Arja Lyytikäinen sai puhelinsoiton. Soittaja oli kaupungin eläinlääkäri, jolla oli hämmästyttäviä uutisia.

Suomalaisissa tutkimuksissa oli paljastunut, että maksan, erityisesti sianmaksan, ja maksaa sisältävien elintarvikkeiden A-vitamiinipitoisuudet olivat selvästi odotettua suurempia. Pitoisuudet olivat niin korkeita, että valvontaviranomaiset puuttuivat asiaan ja odottaville äideille asetettiin rajoituksia maksan käyttöön.

Siitä tuli Lyytikäiselle kiireinen päivä. Hän vastaili maakuntalehti Keskisuomalaisen toimittajan kysymyksiin, neuvolaan piti tehdä asiasta tiedote, henkilökuntaa ja äitejä oli informoitava tilanteesta.

Voi vain kuvitella, millainen haloo siitä olisi noussut sosiaalisen median aikakaudella.

– Ehkä yksi syy, miksi se hätkäytti ammattilaistakin, oli se, että suomalaiset söivät mielellään maksalaatikkoa ja maksamakkaraa. Niitä myös pidettiin yleisesti ravintorikkaina ruokina, esimerkiksi hyvänä raudan lähteenä, Lyytikäinen pohtii.

Maksalaatikkoja kaupan altaassa. Maksalaatikko on suomalaisten suosikkieines.

Maksan maine meni käytännöllisesti katsoen yhdessä yössä. Elintarvike, jota vielä samana vuonna oli suositeltu raskaana oleville naisille sen sisältämän folaatin, A-vitamiinin ja raudan vuoksi, joutui hetkessä mustalle listalle.

Asian saamasta suuresta huomiosta kertoo myös Raviolin toimitusjohtaja Pirjo Hakala-Lahtinen suomalaista ravitsemuspolitiikkaa käsittelevässä Food for Health -teoksessa.

– Yhdeksän uutisissa kerrottiin, että maksan A-vitamiinitasot ovat liian korkeita sikiölle ja pam – seuraavana päivänä meidän piti varmistaa, ettei maksaa ollut missään, Hakala-Lahtinen kuvailee uutisen aiheuttamaa reaktiota Kätilöopiston sairaalassa.

Syynä maksan suuriin A-vitamiinipitoisuuksiin oli se, että tuotantoeläinten rehua oli täydennetty suurilla A-vitamiiniannoksilla. Kun tämä lopetettiin, pitoisuudet laskivat nopeasti.

Vaikka maksan A-vitamiinipitoisuudet ovat sittemmin laskeneet, edelleen nykyisten suositusten mukaan maksaruokien käyttöä on syytä rajoittaa koko raskauden ajan.

Maksa sisältää runsaasti A-vitamiinia niin sanotussa retinoidi-muodossa, joka voi suurina annoksina lisätä sikiövaurioiden ja keskenmenon riskiä.

Kansantauteja ehkäistään jo kohdussa

Äitien ravitsemukseen on kiinnitetty Suomessa huomiota jo varhain, vaikka vanhimmat viralliset lapsiperheitä koskevat ruokasuositukset ovatkin melko tuoreita, 1980-luvun lopusta.

Kun tutkimustieto on karttunut, aiemmin odottaville äideille suositeltuja elintarvikkeita on joutunut vältettävien listalle, kuten maksan tapauksessa kävi. Toisaalta monet perusasiat ovat säilyneet vuodesta toiseen.

Nykyisin Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteerinä toimivan Arja Lyytikäisen mukaan olennaisin asia, johon tutkimukset ovat tuoneet lisävaloa, on se, kuinka äidin ravitsemus vaikuttaa lapsen terveyteen pitkälle tulevaisuuteen.

– Rakennamme lapsen elinikäistä terveyttä jo raskauden alussa, hedelmöittymisvaiheessa ja itse asiassa jo vähän ennen sitä. Kun haluamme vaikuttaa väestön terveyteen ja ehkäistä kansantauteja, se pitää tehdä jo siinä vaiheessa, kun seuraavaa sukupolvea suunnitellaan.

Kieltolistat historiaan

Uusimmissa ravitsemussuosituksissa (siirryt toiseen palveluun) painotetaan raskausajan ruokavalion monipuolisuutta. Erityisen suositeltavaa ravintoa ovat marjat, hedelmät, kasvikset, täysjyvävilja, rasvattomat maitotuotteet, vähärasvaisimmat lihavalmisteet ja kala.

D-vitamiinia suositellaan kaikille raskaana oleville ja imettäville äideille ympäri vuoden. Arja Lyytikäisen mukaan D-vitamiinin saanti on parantunut muun muassa D-vitaminoitujen maitotuotteiden ja margariinin ansiosta.

– Fokus on siirtynyt ravinnon folaattiin, foolihapon käyttöön valmisteena, jodin riittävän saannin turvaamiseen, välttämättömiin rasvahappoihin, oman kulutuksen mukaiseen energiansaantiin ja ylipäänsä mahdollisimman monipuoliseen, kasvispainotteiseen ruokavalioon, Lyytikäinen tiivistää.

Enää ei myöskään puhuta kieltolistoista, vaan vältettävistä elintarvikkeista. THL:n erikoistutkija Heli Kuusipalon mukaan tämä johtuu siitä, että varovaisuusperiaatteen mukaisesti ihmisille halutaan kertoa kaikki mitä tiedetään. Toisaalta tutkimustietoa ei kuitenkaan voida suoraan soveltaa yksilöön.

Suomen virallisten suositusten mukainen lautasmalli.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta.

– Ihmiset rakastavat kieltolistoja, vaikka mikään tutkimusnäyttö ei antaisikaan aihetta totaalikieltoon. Asiat halutaan ilmaista siten, että ihmiset söisivät mahdollisimman monipuolisesti mutta eivät silti huolestuisi, jos ovat syöneet esimerkiksi satunnaisesti lakritsia tai lakritsijäätelöä.

Lakritsi ja salmiakki lisättiin viime vuonna julkaistuissa uusissa ohjeissa (siirryt toiseen palveluun) "ei suositella" -kategoriaan, kun aiemmissa suosituksissa niiden käyttö oli rajattu 50 grammaan päivässä. Muutos johtui siitä, että lakritsi- ja salmiakkimakeiset sisältävät glysyrritsiiniä, joka korkeina pitoisuuksina voi lisätä keskenmenon vaaraa ja on mahdollisesti yhteydessä lapsen kehityshäiriöihin.

Asiantuntijat kuitenkin muistuttavat äitejä maalaisjärjestä: vältettävien tai suositeltavien yksittäisten ruoka-aineiden sijaan pitäisi keskittyä kokonaisuuteen.

– Moni kuvittelee huolehtivansa parhaiten terveydestään syömällä ravintolisiä ja superfoodia ja imaisemalla smoothieita sen sijaan, että söisi lautasmallin mukaisesti pääaterioilla ja lisäksi terveellisiä välipaloja, yhteensä viisi ateriaa päivässä. Näin tehtiin ennen pääsääntöisesti, nyt siitä pitää muistuttaa, Kuusipalo toteaa.

Riisitaudista foolihappoon

Äitien terveyttä koskevat huolenaiheet ovat vaihdelleet vuosien mittaan: 1930–40-luvuilla mietittiin, kuinka riisitauti saadaan kuriin, kansantauti anemiaa vastaan kamppailtiin pitkään, huoli folaatin saannin riittävyydestä nousi esiin 90-luvulla.

Selvitimme, minkälaisia ohjeita odottavat äidit ovat saaneet ravitsemuksesta eri vuosikymmenillä.

1920: Terveitä elintapoja ja kohtuullista liikuntoa

Kotilieden lääkärikirjassa vuodelta 1929 ei puhuta raskausajan ravitsemuksesta juuri ollenkaan. Teoksen kirjahyllystään löytänyt, neuvolan osastonhoitajana Helsingissä työskentelevä Kirsi Otronen kertoo, että kirjassa kehotetaan "yksinkertaiseen ja terveeseen elintapaan, raittiiseen ilmaan, kohtuulliseen liikuntoon ja yleiseen ruumiinhoitoon".

Raskauden kuudeksi viimeiseksi viikoksi suositeltiin suolen toiminnan vuoksi "hedelmärikasta" ruokavaliota, vaikkei ravitsevammista ravintoaineistakaan saanut luopua.

1930–40: Kalanmaksaöljyä ja D-vitamiinia

Vatsan toimintaa ja liiallista täyttymistä lienee ajatellut myös Helsingin yliopiston Lastensairaalan apulaisopettaja A. Ruotsalainen, kun hän vuonna 1948 ilmestyneessä teoksessaan suositteli odottaville äideille lihansyönnin vähentämistä ja sen kokonaan pois jättämistä raskauden yhden tai kahden viimeisimmän kuukauden aikana.

– Kirjan mukaan vältettävien joukossa olivat myös happamat tuotteet, kuten etikka. Myös viini ja alkoholi kehotettiin jättämään pois raskauden aikana, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Tuovi Hakulinen kertoo.

Ihmiset rakastavat kieltolistoja, vaikka mikään tutkimusnäyttö ei antaisikaan aihetta totaalikieltoon.

Heli Kuusipalo

Terveen naisen ei tarvitse raskausaikana noudattaa erityistä ruokavaliota, vaan sekaruoka on paras, Ruotsalainen neuvoi teoksessaan. Naisilla tuskin oli tuohon aikaan edes muita mahdollisuuksia. Raskauteen suhtauduttiin myös hyvin eri tavalla kuin nykyisin: töitä oli tehtävä synnytykseen saakka eikä raskautta pidetty mitenkään hoitamisen arvoisena asiana.

– Naiset huolehtivat perheiden ruuanlaitosta, joten 30–40-luvulla raskaana olleet söivät samaa ruokaa kuin muukin perhe eli perunaa, kastiketta ja rasvaista lihaa, Otronen huomauttaa.

Joitakin suosituksia annettiin kuitenkin jo tuolloin. Kalanmaksaöljyä ja D-vitamiinivalmisteita alettiin suositella neuvoloissa jo 1930–40-luvulla, sillä riisitauti vaivasi pieniä lapsia ja sen ajan käsityksen mukaan aiheutti myös synnytystä vaikeuttavaa lantion ahtautta.

1960–80: Raudanpuute vaivasi

Kun riisitauti saatiin hallintaan 1950-luvulla, oven takana kolkutteli jo uusi pulma. 1960-luvulle tultaessa tutkimuksissa saatiin yhä enemmän näyttöä siitä, että raudanpuutteessa johtuva anemia oli suomalainen kansantauti.

Vielä niinkin myöhään kuin 1980-luvun lopussa apulaisprofessori Martti A. Siimes oli sitä mieltä, että suomalaisista naisista vain viidenneksellä oli riittävät rautavarastot raskauden alussa. Asiantuntijat eivät kuitenkaan olleet yksimielisiä raskaudenaikaisen rautalääkityksen tarpeesta.

Nykyään rautavalmisteita suositellaan yleensä vain niille odottajille, joilla on raudanpuuteanemia.

1990–luvulta tähän päivään: Lisää foolihappoa

Foolihapon merkitys raskaudessa nousi esille 1990-luvulla. Valtion ravitsemusneuvottelukunta suositteli vuonna 1998 foolihappoa niille hedelmällisessä iässä oleville naisille, joilla oli riski sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriön muodostumiseen.

Nykyisin kaikille raskautta suunnitteleville ja odottaville äideille suositellaan 400 mikrogramman foolihappolisäannosta päivässä. Lisän ottaminen pitäisi uusimman suosituksen mukaan aloittaa noin kaksi kuukautta ennen kuin ehkäisy jätetään pois ja sitä pitäisi jatkaa raskauden ensimmäisen kolmanneksen ajan.

– Suomalaisten naisten folaatin saanti keskimäärin on selvästi alle suosituksen. Sen vuoksi foolihappolisän käyttösuositusta muutettiin, Lyytikäinen kertoo.

Lähteet: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille, Auli Suojanen: Suomalaista ravitsemuspolitiikkaa vuosina 1939–1999, Food for Health, Finnish Nutrition Policy in Action, Hilkka Helsti: Kotisynnytysten aikaan – etnologinen tutkimus äitiyden ja äitiysvalistuksen konflikteista, Elinkeinohallituksen maksaa koskevat tiedotteet vuodelta 1990