Vanhusten unelmat toteutuivat vasta valokuvissa – Riitta Parkkinen pääsi viimein poliisiksi ja Anja Anttonen Australiaan

Erityisesti naisten haaveet ovat voineet jäädä toteutumatta, koska naiset ovat nuoruudessaan pyörittäneet kotia.

unelmat
Talon asukas meikattavana.
Palvelukoti Onnela-kodin vanhukset kuvattiin haavekuviinsa. Kuvissa sai toivoa olevansa missä tahansa hetkessä tai paikassa. Tässä Anja Anttosta meikataan.Niko Mannonen / Yle

KajaaniIrmeli Kolehmainen on vakavasti muistisairas. Hän ei aina kykene puhumaan ja keskusteluyhteyttä hänen kanssaan ei synny joka kerta. Irmeli on itsenäisen Suomen ikäinen ja täyttää joulukuussa 100 vuotta. Taannoin hänet meikattiin ja puettiin kansallispukuun, kädessä oli sinivalkoinen kukkakimppu. Suomi-neidosta kuvattiin muotokuva kajaanilaisessa Onnela-kodissa, jossa hän asuu.

– Jos joku olisi soittanut Finlandian, olisin revennyt täysin itkemään, muistelee kuvanottohetkeä seurannut lähihoitaja Anna Kärkkäinen.

Vanha nainen.
Irmeli Kolehmainen Suomi-neitona.Ammattiopiston opiskelijat

Kevään aikana Kainuun ammattiopiston YritysAmiksen mediaopiskelijat kuvaavat Onnela-kodin asukkaista kaikki ne, jotka kuvattavaksi ovat halunneet. Talon 32 asukkaasta suurin osa on halunnut otattaa itsestään haavekuvan.

Ajattelin, että siinähän sitä rentoutuu, kun muistelee vanhoja.

Anna Oikarainen

Vanhukset ovat saaneet itse toivoa paikkaa, tilannetta tai hetkeä, johon kuva heidät vie. Koska paikat ovat mitä moninaisimpia, kuvataan vanhukset green screenin edessä ja varsinaisen kohteen kuva liitetään kuvaan myöhemmin.

– Tämä on ollut hyvin elämyksellinen, voimaannuttava, energisoiva ja aktivoiva projekti, Kärkkäinen kuvailee.

Kuvaaminen liittyy Suomen juhlavuoteen, jonka aikana YritysAmis järjestää oman tempauksensa. Sata lahjaa Kainuuseen -projektin myötä jaetaan hyvää mieltä alueella, mutta myös moninaistetaan opiskelijoiden oppimista, sillä lahjojen teko ja jako on osa opiskelua. Palvelutalo Onnela-kodille annettava lahja on yksi suurimmista.

Kuvissa toteutumattomia haaveita

Kun Riitta Parkkinen oli 12-vuotias koululainen, kirjoitti hän äidinkielen aineessa haluavansa lentoemännäksi tai poliisiksi. Riitta oli kertonut menneistä haaveistaan Onnela-kodissa.

– Minä ajattelin, että hän tarttuu lentoemäntäajatukseen. Mutta ei, hän totesi, että kyllä se on se poliisi. Kyllä minä haluaisin olla poliisi, Kärkkäinen kertoo.

Riitta Parkkinen.
Riitta Parkkinen poliisina.Ammattiopiston opiskelijat

Monen kuvattavan vanhuksen unelma on ollut toteutumaton haave, mikä ei kerro elämättömästä elämästä vaan ajasta. Poliisin lisäksi kuvahaaveissa on päästy kotitalousneuvojaksi ja voimistelunopettajaksi.

– Siihen maailmanaikaan naisen paikka oli kotona lapsia hoitamassa, kun tänä päivänä pystyy kouluttautumaan ja on mahdollisuuksia, Kärkkäinen huomauttaa.

Lähihoitaja Anna Kärkkäinen talon asukkaiden kanssa.
Anja Anttonen kertoo haaveestaan. Video: Niko Mannonen / Yle

YritysAmiksen koulutusjohtaja Maarit Tartia-Kallio kokee projektissa tärkeäksi juuri sen, että se on väylä sukeltaa omiin haaveisiinsa.

– Kyllä vanhuksetkin saavat haaveilla, ei haaveilu ole pelkästään nuoria varten, YritysAmiksen koulutusjohtaja Maarit Tartia-Kallio huomauttaa.

Kuvissa muistojen matkoja

Anna Oikarainen poseeraa vihreän kankaan edessä tottuneesti kesäisissä vaatteissa. Espanjan maisemat lisätään kuvaan myöhemmin. Kuvanottohetkellä eläytymistä on edesauttamassa hiekka, aurinkovarjo ja juomalasi.

80-vuotias Oikarainen on tottunut reissaaja, parhaiten mieleen on jäänyt Amerikan Lake Worthiin suuntautunut matka, mutta eniten hän on reissannut Espanjan hiekkarannikoille. Kuvaukset veivät Annan lämpimiin auringonottohetkiin, vaikka kuvattavana olo vähän jännittikin.

– Ajattelin, että siinähän sitä rentoutuu, kun muistelee vanhoja, Oikarainen kertoo.

Anna Oikarinen aurinkotuolissa.
Anna Oikarinen aurinkotuolissa.
80-vuotias Anna Oikarainen poseeraa tottuneesti aurinkotuolissa. Kuvat ja editointi: Niko Mannonen / Yle

Kaikki kuvissa esiintyvät muistojen matkat eivät ole suuntautuneet tuhansien kilometrien päähän. Lähihoitaja Anna Kärkkäinen kertoo, että koskettavinta oli kuulla erään asukkaan yksinkertainen haave. Kuvaukset loivat mahdollisuuden utopististenkin haavekuvien toteuttamiseen, mutta asukas halusi mökille.

– Hän sanoi heti, että minä istuisin mökkirannassa, siellä olisi rannassa kanootti ja moottorivene ja sitten alkoi hihitellä, että en ilkeä sanoa enempää. Sinä pian naurat minulle, Kärkkäinen muistelee.

Kyllä vanhuksetkin saavat haaveilla, ei haaveilu ole pelkästään nuoria varten.

Maarit Tartia-Kallio

Kärkkäinen saa pienen taivuttelun jälkeen asukkaan kertomaan haaveensa loppuun.

– Hän sanoi, että minä istuisin sellaisen lihaksikkaan, tanakan tumman miehen vieressä, joka ymmärtää sairaanhoidosta, Kärkkäinen kertoo hymyssäsuin.

Tuo lihaksikas, tumma mies oli jo valmiiksi mietittynä: hän oli eräs talon henkilökuntaan kuuluva.

Anja Anttonen.
Haavekuvia varten vanhukset meikattiin ja puettiin asiaan kuuluvalla tavalla. Tästä vastasi Kajaanin kaupunginteatterin poppoo. Anja Anttonen maskeerattiin Australia-aiheista kuvaa varten.Niko Mannonen / Yle

Osalle vanhuksista kuva vie läheisten luo. Näin on esimerkiksi Anja Anttosen kohdalla. Hänen ainoa poikansa asuu Australiassa, eikä Anttosella ole enää 85-vuotiaana mahdollisuutta matkustaa pojan ja tämän perheen luo.

– Monta kertaa olen käynyt, mutta viimeksi sanoin, että en enää jaksa. Matka on niin pitkä ja konetta pitää vaihtaa monta kertaa, Anttonen kertoo.

Jos joku olisi soittanut Finlandian, olisin revennyt täysin itkemään.

Anna Kärkkäinen

Pojan perhe on silti koko ajan ajatuksissa. Intohimoinen käsityöihminen neuloo lähes tauotta ja lähettää paketteja perheelle. Usein ajatuksissa on myös lapsenlapsenlapsen esittämä painokas tavoite.

– Poika sanoi, että säästän joka ikisen euron, että pääsen mummon luokse!

Anja Anttonen kuvattavana.
Anja Anttonen halusi haavekuvassaan matkustaa Australiaan jälkipolviensa luokse. Kuvankäsittelyllä liitetään kuvaan myöhemmin eukalystuspuu, joka on Anjan lempituoksu Australiassa. Niko Mannonen / Yle

Anja Anttosen Australia-kuvassa on eukalyptuspuu.

– Koska se tuoksuu niin hyvälle. Se tuoksuu kerrassaan niin hyvälle! Öljyähän on saatavilla täälläkin ja se on kasvoille kerrassaan hyvää, Anttonen kertoo.

On tuoksulla muitakin merkityksiä.

– Viekö se sinut poikasi luo ajatuksissa?

– Kyllä. Usein. Usein se vie sinne.