Oman kielen kaimannuot lapset – nenga saamen kieli pyhkittih iäres

Saamelazile lapsile školan zavodindu merkičči sidä, gu oman kielen käyttämizen täh nakažittih eigo ni omua kodii hyö nähty kuuluguh.

Yle Uudizet karjalakse
Pekka Fofonoff
Vesa Toppari / Yle

Äijänpiän 1962 seiččievuodine Pekka Fofanoff piätti pajeta školaspäi.

Enzimäzen kluasan opastui pani sukset jalgah da školapäivän jälles lähti pienel pakkazel yhten dovarišanke järilleh kodih. Pekka oli ruvennuh käymäh školah pakkaskuul. Kodih häi ei olluh käynyh jo kolme kuudu. Školan yhteseländykois Pekka atkaloičči kodii joga ehtiä.

Vie piäl 50 vuvven peräs nägyy, kui jygei on Pekal paista škola-aigoi. Tahton yhtelläh kuulta Pekan starinan, sendäh gu se yhtyy sih, mindäh iče lapseššu en opastunnuh pagizemah kol’tansaamekse.

40 kilometrin pagomatku

Kol’tansaamen kieleh pagizijal Pekal opastajien suomen kieli ozuttihes eriluaduzekse. Häi maltoi suomekse vaigu sen-tämän sanazen, kuduan oli kuulluh kezäl matkuniekois. Školas omah kieleh pagizendas nakažittih, ezimerkikse voidih panna čuppuh seizomah.

Kol’tansaamelaine Pekka kazvoi Nitsijärvel oman buaballuo. Pieni brihaččuine jo lapseššu harjavui poronhoidoh da kalastukseh.

Matkua školaspäi kodih Nitsijärvele oli 40 kilometrii. Kogo lapsusaijan mečäs kulgenuole seiččievuodizele Pekale moine hiihtomatku ei olluh jygei, hos allus varaittigi. Yhtelläh häi nikonzu vie ei hiihtänyh mečäs muga loitokse ilmai vahnembii.

Vuitin pagomatkas Pekka kulgi umbihanges. Dovariššu oli elänyh lähembä da jo jiännyh omah kodih. Sen brihačun vahnembat oldih soitettu Pekan buabale da saneltu brihaččuloin yhtehizeh školaspäi pagenemizeh näh.

Akilina-buabo lähti brihačule vastah tiedämättäh sidä, gu Pekka oli kulgenuh kodih jo tostu maršruttua myöte. Buabo ei löydänyh bunukan jälgii. Bunukkua nikus ei nägynyh. Buabo rubei huolevumah: ollougo brihaččuine kylmänyh moizel pakkazel?

Kodih järilleh tulduu buabo nägigi Pekan. Buabo ei ruvennuh piendy lastu čakkuamah: hyvä hos bunukkaine oli hengis.

Buabo ei laskenuh Pekkua järilleh školah, sendäh gu ellendi, midä Sevettijärven školan sydämes oli roinnuh.

Pekka oli kois kaksi nedälii. Brihačču ehti avvuttua keviän pororuadolois. Keviäl poromiehil on kiireh, sendäh gu tiinehii emäččyporoloi pidäy vardoija pedolois. Ruaduo täydyi pienele kol’tansaamelezele brihaččuzele. Buabale bunukku oli hyvänny abuniekannu.

Terväh jo pidi mennä järilleh školah da yhteseländykodih Sevettijärvele. Se pagomatku oli ainavo kerdu, konzu Pekka piäzi käymäh kodih opastunduvuvven aigua. Tuliel kerdua häi piäzi kodih buaballuo Nitsijärvele vaigu kezäloman allettuu.

Vie tänäpäigi niilöin mustoloin täh nostah kyynälet silmih. Pekka tahtos unohtua kogonah sen škola-aijan, gu vai vois. Ga eibo se unohtu.

Inaris sijaiččii Riutulan škola on harvoi tässähgi säilynyzii rakenduksii, kuduah kuului sežo yhteseländykodi.

Vanha Riutulan koulu Inarissa toimi yhtenä koulukotina.
Inaris sijaiččii Riutulan škola on harvoi tässähgi säilynyzii rakenduksii, kuduah kuului sežo yhteseländykodi.Vesa Toppari / Yle

Yhteseländykois suavut traumat eistytäh sugupolvespäi toizeh

1940-luvus algajen saamelazet lapset yhtes muijien školaniekoinke jätettih omat koit kuuloikse jo seiččievuodizinnu. Yhteseländykodilois elämine jatkui Suomes 30 vuvven aigua alalleh 1970-lugussah.

Lapis lapsien školamatkat voidih olla kai 100 kilometrii. Suuren vuitin omas lapsusaijas lapset elettih školale kuulujas yhteseländykois.

Jygei oli kävvä školah sendäh, gu sie käskiettih vaihtua kieli. Saamenkielizil lapsil ei suannuh paista omah kieleh školas. Opastajat da muut školan ruadajat paistih lapsile vaigu suomekse, da äijät lapset ei ni ellendetty heijän paginua. Yhteseländykodilois elettih kui suomelazet, mugai inarin-, kol’tan- da pohjassaamelazet lapset. Hyö kaikin paistih omah kieleh.

Nutukkaat
Yhteseländykodilois saamen kieleh pagizendu kiellettih kogonahVesa Toppari / Yle

Arvivoloin mugah nygöi kol’tansaamen kieleh pagizou vaigu 300 hengie. Kol’tansaame on sežo minun Olga-buaban muamankieli.

Voinan aigua kol’tansaamelazile pidi jättiä omat taloit, konzu Suomi luovutti heijän eländyalovehet pohjazes Nevvostoliitole. Evakuacieh lähtijes kol’tansaamelazien kogo elos jäi Petsamoh eigo ni tulies aijas olluh nimittustu tieduo.

Kol’tu oli silloi haukundunimi. Pekka Fofanoff mustau tässähgi, kui paha rodih haukkumizen täh školas da sežo jo aiguhizennugi olles.

– Ryssät! Köyhät kol’tat! Reduhizet kol’tat!

– Midäbo tulitto tänne? Pidi pyzyö sie, kuspäi tulitto.

Kol’tien kieli da selgiemine erottih muis saamelazis. Kol’tansaamelazii piettih eriluaduzinnu sežo heijän pravoslaunoin uskondon täh.

Vuozikymmenii kestänyön syrjindän täh kol’tansaamelazet vaikastuttih. Hyö ei tahtottu enämbiä ozuttua omua roinduperiä. Hyö ei tahtottu enämbiä siirdiä omua kieldy edehpäi.

Oli kebjiembi eliä suomelazennu. Parembi oli peittyö suomelazekse muutetun sugunimen tuakse, paista vai suomekse da jälgimäi unohtua kai saamelažuoh vihjuat dielot._**

Sara Wesslin
Sara Wesslin on Yleisradivon kol’tansaamenkieline toimittai.Ville-Riiko Fofonoff / Yle

Älä vie minun kieldy!

– Olisgo mahtuo ruveta opastumah kol’tansaameh? kyzyin omua opastajua. Vuvvennu 2007 olis olluh mahtuo opastuo kol’tansaameh Ivalon gimnuazies. Hätken duumičin, ruohtinengo kyzyö.

Olin innostunnuh jo yhtes ajatukses kieleh opastundah näh. Tahton suaja oman kielen järilleh. Pidäy olla ruohtimistu sanuo iäneh, gu tahtozin opastuo oman buaban muamankieleh. Tahtozin suaja sen järilleh omah elokseh.

– Eihäi ole nimittustu tolkuu ruveta sih kieleh opastumah. Germuanien da francien kielet kačo ollah parembazet da pättävembät nygözeh elokseh, sanoi opastai.

Sihgi loppih se pagin. Mustan tässähgi net sanat, ga en musta, midä valličin jälgimäi omatahtozis ainehis gimnuazien toizes kluasas.

Suomelastamizen poliitiekkua nikonzu ei pietty Suomes virrallizennu

”Enämbiä emmo ole ruoččilazii, ga ni ven’alazikse emmo tahto muuttuo, olguammo sit suomelazii!”

Nenga sanoldi suomelazien kanzallizennu nostattajannu tundiettu Adolf Ivar Arvidsson 1800-luvus. Se sanondu rodih pohjakse vastahazettumizele, kudai muutti suomelaziengi kohtavundua saamelazih.

Enne tostu muailman voinua saamelazien eduloi puolistettih enimite suomelazet Lapin ystävät, kuduat luajittih ehoituksii da aloittehii saamen kieleh da kul’tuurah yhtyjien oigevuksien ajamizekse.

Tädä tiemua tutkinuon professoran Veli-Pekka Lehtolan mugah Suomes saamelazii piettih toizen luavun kanzalazinnu. Saamelazii piettih ylellizesti kirjah maltamattominnu da saamelastu kul’tuurua piettih rämsistynnyönny. Äijät saamelazii koskijat alottehet da paginat yhtytottu kumattih yhtenjytyi perustellen: saamen kieli on pieni da kaduoju kieli da sendäh se on suomelazes yhteskunnas pädemätöi.

Kaksikymmen vuottu tagaperin Norviegien kuningas pakičči saamelazil prošken’n’ua pahas kohtavundas. Tänä vuon Norviegien piäministru Erna Solberg sanoi, gu kohtavundu saamelazih on mustannu tačmannu kogo muan histouries.

Norviegies assimil’aciipoliitiekku libo toizin sanoin saamelazien norviegoikse muuttamine oli pandu zakonah. Muga sit on tietty, gu Norviegies vägehes on opittu muuttua saamelazet norviegielazikse. Suomes dielot ollah toizin, sendäh gu suomelastamizes nikunne ei ole kirjutettu virrallizesti. Toinah juuri sendäh saamelazien suomelastamizeh toiči ei uskota, da sen vaikutustu saamelazih pietäh vähäzenny vie nygöigi.

Suomen školasistiemu pyhki iäres yhteseländykois olluzien lapsien saamelažuon. Silloi moizet dielot iškiettih muga pahoi kol’tansaamelazih, gu kieldy enämbiä ei tahtottu siirdiä edehpäi.

Nämmä tapahtumat ollah oldu minun elokses alalleh, kai vuozikymmenii mendyy. Nävytäh net täs kirjutuksesgi, kudai on kirjutettu suomekse. (Kirjuttai tarkoittau alguperästy kirjutustu.) Kirjutus on minun omal muamankielel, sendäh gu lapsennu minul ei olluh mahtuo opastuo kol’tansaamen kieleh.

nutukkaat
Vesa Toppari / Yle

Yhtes kielenke kuolou kul’tuurugi

Minun lapsusaigua 1990-luvus Ivalon školis ei voinnuh opastuo omannu kielenny kol’tansaamie. Sih opastettih Inaris vaigu vierahannu kielenny kaksi čuassuu nedälis.

Kol’tansaamen loittozet opindot zavodittihes vuvvennu 2011, ga vuottu aijembi olin jo ehtinyh loppie yliopiston. Opindot organizuittih loittozinnu Saamelasalovehen opastuskeskuksespäi. Ilmoitimmos kursiloile kerras, konzu vai näin ilmoituksen internetas.

Opastuin suurel himol, da olizin tahtonuh opastuo ližiä. Da tahtoin ruveta käyttämäh vastevai opastuttuu kieldy.

Kol’tansaamen kieldy ei opastettu, engo ni kuulluh sidä äijiä lapseššu. Buabo pagizi sih, ga ei paissuh minunke. Julgizesti paistih kuolijah kieleh näh, kuduanke häviey kogo kol’tan rahvas.

Tunzin iččie vajuakse ilmai omua kieldy. Čusvuičin lujua yhtevytty kieleh, kudamah lapseššu en opastunnuh. Ajatus kol’tansaamen kaduomizes toi ylen pahua mieldy. Tundui, buitegu kettahto muut oldas miäritelty kielen tulien aijan, ga emmo myö kol’tansaamelazet iče.

Kielettömys merkiččöy mostu dieluo, konzu et ole opastunnuh kieleh, kudamah aijembat sugupolvet ollah paistu. Nygözet saamelazet nuoret Suomes, Ruočis, Norviegies da Ven’al borčuijah kielettömyönke. Sidä, midä roih kielettömyön täh, ei ole tutkittu Pohjazis mualois ni vouse. Kanadas da Australies luajittuloin tutkimuksien mugah assimil’acien libo valdukul’tuuran sulavuttamizen vaikutukset nävytäh tässähgi alguperäzien rahvahien yhteizölöis.

Kanadan alguperäzien rahvahien keskes oman kielen kaimuandu on vaikutannuh ristikanzoin tervehyöh da tuonnuh socialistu problimua.

Kieleh opastundu on toiči igävy dielo

Kaimatun muamankielen opastundua vois verrata igäväh ruadoh. Minul on suuri himo paista kieleh da käyttiä sidä kaikkiel, ga et sih opastu muga terväh, kui toiči duumaičet da tahtot. Oletteli moizii päivii, konzu tahtoin jo loppie tämän dielon. Duumičin nenga: ei täs tolkuu rodei, kerran kielioppigi on moine jygei.

Pari tuntia viikossa verkkokurssilla oli todella vähän. Sanat vain pyörivät suussa, enkä uskaltanut ensimmäiseen kahteen vuoteen puhua sanaakaan koltaksi.

Kaksi čuassuu nedälis verkokursii oli ylen vähä. Sanat suus pyörittih, ga enzimäzen kahten vuvven aigua en ni yhty sanastu virkanuh kol’tansaamekse.

Suomen kul’tuururahastos minulleni annettih abudengua kol’tansaamen opastundah. Yhten kezäloman aigua vaigu opastuin. Olin ylbei minulleni annettulois abudengois, sendäh gu se merkičči, što kol’tansaamen tuliedu aigua arvostetah.

– Ei tai kieli, kudamah sinä pagizet ole kol’tansaamen kieldy. Kol’tan kieli on jo kuolluh, mostu mieldy oldih minun opastundah näh kol’tansaamelazet rahvas.

– Inan sudre annettih net abudengat sinulles, kai mostu paginua olen kuulluh lähäzis.

Nengozien paginoin täh rodih ylen paha mieles.

Enzimäzien vuozien aigua en ruohtinuh paista kol’tansaamekse. Varain, gu sanon midätahto viärin. Varain, gu minuu ei ellendetä.

Moizis tundolois läbi pidi piästä 19-vuodizele. Se oli jygei dielo.

Kolttasaamelainen Pekka Fofonoff kotonaan Nitsijärvellä.
Vesa Toppari / Yle

Suomi on saamelazil kielen vellas

Pagizuttelun lopus keitämmö Pekanke koufeidu. Tuandoi häi oli mustelluh omua 40 kilometrin pagomatkua yhteseländykoispäi järilleh buaballuo.

Pekka Fofanoff on enzimäzii ristikanzoi, kenenke olen paissuh vaigu kol’tansaamekse. Se on meile mollembile tavalline dielo.

– Sih pidäy lujua himuo. Pidäy vai ruohtie olla oma iče da lujah pidiäkseh kieles. Ellendän sengi, mindäh äijät loppiettih kol’tansaamekse pagizendan kogonah. Hyö varattih, gu lapsilegi roih yhtenjyttysty probliemua, mittustu oli olluh kol’tansaamelažuon täh heil ičel, sanelou Pekka Fofanoff.

Kogo ijäkse jäi mustoh, kui minun 86-vuodizele buabale rodih hyvä mieles, konzu sanoin hänelleh, gu olen zavodinnuh opastundan kol’tansaameh.

– Kačommo nygöi, midä sit rodieu. Muga jygei on ruveta pagizemah kol’tansaamekse, sanoin buabale keitändypertin stolas istujes. Yhteltiedy huomain, gu buabo rubei tarattamah minulleni kol’tansaamekse riehtiliä plitale pannes.

– Ââʹn mon pääʹštam tuʹnne vueʹǯǯ. Nygöi minä žuarin sinulles lihua.

Da vot buabo keitändypertis hälizöy da buaban kol’tansaamen kieli helizöy. Minä toistelen hänen peräs sanoi, erähii ellendämättähgi. Pidi vai ruveta pagizemah kol’takse. Päʹštted. Neiʹbb. Villj. Eʹhčč. Pastua. Veičči. Velli. Tuatto.

Nygöi kuvven vuvven peräs kol’tansaame on minun jogapäiväine kieli: pagizen sih radivos joga nedälii da opin suaja kieli nägyvih. Arvivoloin mugah tänäpäi Suomes kol’tansaameh pagizou läs 400 hengie.

Olen yksi niilöis kaksikymmenvuodizis kol’tansaamelazis, kuduat ei opastuttu saamen kieleh suomelastamispoliitiekan täh. Myö kaimaimmo oman kielen.

Pien iččie ozakkahannu, sendäh gu olen suannuh omah elokseh järilleh kaksi saamen kieldy: oman buaban muamankielen kol’tansaamen da enämbäl paistun pohjassaamen. Mollembat kielet kuulutah nygöi minun elokseh, ga niilöih opastundu ei olluh ylen kebjei dielo.

Kielen järilleh suamine da opastundu on jygei ruado, kuduah yhtyy tuskua dai igäviä. Ga sih näh Suomes paistah ylen vähän.

Täh kirjutukseh niškoi on pagizuteltu sežo Oulun yliopiston professorua Veli-Pakka Lehtolua da dohtorantua Minna Rasmustu, kudai parahite kirjuttau väitöskirjua saamelazien yhteseländykodiloin aijois.

Luve sežo

Kielensä kadottaneet lapset – näin saamen kieli pestiin pois