Pokémon-tutkija: "Suosion salaisuus on sosiaalisuudessa ja yhdessä tekemisessä"

Pokémon syntyi Japanissa lääkkeeksi syvän laman aiheuttamaan eristyneisyyteen. Tuoteperheen keskeiset tavoitteet, sosiaalisuus ja ystävyys, toimivat vieläkin.

Pokémon-anime
Pokemon GO -pelin kuvaa.
Laura Tolonen / Yle

1990-luvulla Japanissa puhkesi kiinteistökriisi, ja tehoton talouspolitiikka syöksi Japanin vuosia kestäneeseen syvään lamaan. Ihmisten taloudellista ahdinkoa seurasi syrjäytyminen ja yksinäisyys.

Tästä ilmiöstä nousi Japanissa keskustelu ystävyyssuhteiden ja sosiaalisuuden tärkeydestä. Tämän keskustelun yhtenä tuloksena syntyi Pokémon.

– Syntytarinan ja kenties myös vähän markkinointipuheenkin mukaan Pokémonin kehittäjä halusi tehdä pelin, joka rohkaisisi yhdessäoloon ja jopa ystävyyssuhteiden solmimiseen, sanoo Turun yliopistosta tutkija ja tohtorikoulutettava Johannes Koski.

Pokémon alkoi pelistä, jonka kautta uudet hahmot tuotiin tutuksi ihmisille. Sen jälkeen hahmot tuotteistettiin peli- ja keräilykorteiksi ja animaatiosarjaksi.

Tutkija ei lapsena Pokémoneista piitannut

Johannes Koski tutki aluksi yleisemmin sitä, miten pelit ja pelihahmot synnyttävät tunnekokemuksia. Tutkimusta tehdessään Pokémon hahmoineen nousi esimerkiksi yhä useammin. Lopulta Koski antoi periksi. Hän päätti keskittyä vain Pokémoniin ja siihen liittyviin kiintymyksen ja välittämisen teemoihin.

– Ilmiö on ollut iso osa ystävieni lapsuutta, mutta ei juurikaan omaani, sanoo Koski.

Samaan aikaan kun kaverit kiinnostuivat Pokémonin maailmasta, teini-ikäinen Koski piti itseään vakavasti otettavana japanilaisen populaarikulttuurin harrastajana. Hän tilasi manga-tavaraa suoraan Japanista, eikä lähimarketista helposti saatavat Pokémon-tuotteet puhutelleet nuorta miestä.

– En halunnut koskea Pokémoniin pitkällä tikullakaan. Niin vakavasti otettavaan vastustamiseen pystyy vain varhaisteini, hymähtää Johannes Koski.

2000-luvun taitteessa Pokémon näkyi voimakkaasti koulujen pihoilla ja oheistuotteiden myynnissä. Vuonna 2005 myyntivirrat tyrehtyivät ja Pokémon muuttui näkymättömäksi. Tuotteita kyllä kehitettiin, mutta se ei juuri näkynyt fanikulttuurin ulkopuolelle.

Kunnes koitti vuosi 2016.

Alkuperäinen noste kantaa yhä

Tutkija Johannes Koski sanoo, ettei Pokémon koskaan ole ollut uusimpien kehitystuulien perässä. Pelit ovat tulleet jopa vuosia kilpailijoitaan myöhemmin. Esimerkiksi Pokémon Go hyppäsi mobiilipelien kehitykseen monta vuotta kilpailijoiden jälkeen, mutta siitä huolimatta se oli Nintendolle jättipotti.

– Pokémon ei tarvitse uutuudenviehätystä, koska se on aina oma itsensä. Se vie omaa juttuaan eteenpäin, eikä keskity kilpailemaan muiden kanssa. Se seuraa muiden liikkeitä ja ottaa opiksi tehdyistä virheistä.

Kilpailija tekee jonkun liikkeen, Pokémon tulee ja tekee sen myöhemmin omalla tavallaan. Se ei ole millään tavalla kehityksen kärkirintamassa.

Johannes Koski

Alkuaikojen suosio kantaa edelleen. Se tarjoaa nostalgian nälkäisille tuttuja elementtejä, uudet käyttäjät houkutellaan helposti mukaan kestosuosion vanaveteen.

– Kun kilpailija tekee jonkun liikkeen, Pokémon tekee sen myöhemmin omalla tavallaan. Se ei ole millään tavalla kehityksen kärkirintamassa.

Tutkija arvelee, että seuraava Pokémonin ottama askel otetaan luultavasti virtuaalitodellisuuden suuntaan.

– Tosin todennäköisesti odotetaan jälleen teknologian vakiintumista. Sen jälkeen edetään tutun varovaisesti, sanoo tutkija Johannes Koski.

Pokémon Go liikutti satoja miljoonia ihmisiä

Vuonna 2016 Pokémon herätettiin näyttävästi uudelleen eloon.

Miljoonia dollareita maksanut Pokémon-mainos nähtiin Super Bowlin kuuluisalla mainoskatkolla (siirryt toiseen palveluun). Toistasataa miljoonaa ihmistä ympäri maailman sai yhtä aikaa muistutuksen tasan 20 vuotta aikaisemmin päivänvalon nähneen Pokémonin olemassaolosta. Siitä lähti Pokémonin uusi kausi ja pinnan alla kupliva nostalgia nousi pintaan.

Pian kaikkien huulilla oleva Pokémon Go toi nostalgisen tuulahduksen vanhemmille ihmisille, nuoremmille se oli uusi ja mielenkiintoinen peli.

– Jatkuvastihan Pokémon on ollut muutoksessa. Sille on tehty paljon kokeiluja. Osasta ei ole kuultu mitään, koska ne eivät ole toimineet. Sitten esimerkiksi Pokémon Go on osoitus siitä, että pelin tuominen puhelimiin toimi erittäin hyvin, sanoo Johannes Koski.

Pelatessa on aina kuitenkin tietoinen arkitodellisuudesta, vaikka miten mainokset lupailisivat pelimaailmaan uppoutumista.

Johannes Koski

Pelin pelaajat kansoittivat paikkoja, kuten leikkipuistoja ja hautausmaita, joissa ei oltu totuttu näkemään puhelimiaan tuijottavia ihmisiä. Myös jotkut kaupungit osasivat hyödyntää vaeltavat ihmismassat markkinoinnissaan.

Syntyi paljon keskustelua siitä, missä on soveliasta olla toisin kuin on tavallisesti totuttu. Esimerkiksi osa kirkoista (siirryt toiseen palveluun) avasi ovensa pelaajille. Videoita pelin pelaamisesta aiheutuneista vaaratilanteista levisi sosiaalisessa mediassa. Pelin pauloihin tempautumisesta varoiteltiin. Johannes Koski kuitenkin sanoo, ettei kaiken huomion vangitsevan pelin tekeminen ole realististinen ajatus.

– Pelatessa on aina kuitenkin tietoinen arkitodellisuudesta, vaikka miten mainokset lupailisivat pelimaailmaan uppoutumista. Satojen miljoonien pelaajien joukkoon mahtuu aina ylilyöntejä ja onnettomuuksia, hän muistuttaa.

Lempi-Pokémon kulkee mukana aina

Pokémonin alkuperäinen teema, sosiaalisuuden ylläpito ja ystävyyssuhteiden solmiminen ovat kantaneet läpi koko Pokémon-tuoteperheen elinajan. Pelissä keräillään yhdessä asioita ja se tehdään yhdessä muiden kanssa. Hahmoihin kiinnytään. Juuri nämä aiheet kiinnostavat Johannes Koskea.

– Miksi joku kantaa lempi-Pokémoninsa hahmoa repussaan, vaikkei ilmiö ole sillä hetkellä pinnalla? Miksi ne otetaan niin omiksi, että niiden pariin on helppo palata aina uudestaan ja uudestaan?

Ihmiset kulkivat ulkona yhdessä ja pitivät kivaa, hyvin näytti jälleen toimivan.

Johannes Koski

Pokémon on ollut ilmiö jo parikymmentä vuotta. Vuosituhannen vaihde oli Pokémonille otollinen aika kasvaa isoksi ilmiöksi, selittää Koski. Mutta pelkkä hyvä idea ja otollinen aika ei riitä kantamaan toistakymmentä vuotta aikana, jolloin trendit vaihtuvat nopeasti.

– Pokémon on hyvin tuotettu, eikä se ei ole kompastunut omiin virheisiinsä, sanoo Johannes Koski.

Viime kesän ilmiö laumoina kulkevista, puhelintaan tuijottavista Pokémonin kerääjistä on siis pitkän kehittämisen ja laskelmoinninkin tulos. Ystävyyden ja sosiaalisuuden teemat otettiin innostuneina vastaan, jälleen kerran.

– Ihmiset kulkivat ulkona yhdessä ja pitivät kivaa, hyvin näytti jälleen toimivan, sanoo tutkija Johannes Koski Turun yliopistosta.

Vielä aikuisenakaan Johannes Koskella ei ole Pokémon-puntit tasan kavereidensa kanssa. Kun kaverit kävelivät ympäri kaupunkia Pokémon-jahdissa, Kosken oma jahti pysähtyi tasolle 26. Tulosta ei selitä enää tuima omistautuminen japanilaiselle populaarikulttuurille. Pelitutkimus vie liikaa aikaa.

– Tämä on pelitutkijoiden ikuisuusongelma. Emme koskaan ehdi pelata pelejä niin paljon kuin haluaisimme.