104-vuotias Klaudia ihmettelee curling-vanhemmuutta: "Lapselle pitää antaa omaa elämää"

Klaudia synnytti lapsensa keskellä jatkosotaa. Elämä on silti ollut hyvää.

äitienpäivä
Klaudia Rahikainen

Klaudia Rahikainen on vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Hän syntyi vuonna 1913 Salmissa, Suomen suuriruhtinaskunnassa.

– Mulla oli ihana lapsuus. Äiti oli oikein iloinen luonteeltaan.

Äiti oli käynyt kansakoulun, isä työskennellyt Lappeenrannassa ratsuväessä rakuunana. Klaudia kuvailee vanhempiaan sen ajan ihmisiksi varsin valistuneiksi. Kahdeksasta lapsesta pidettiin hyvää huolta.

– Isä teki minulle leikkimökin. Siinä leivottiin leipää kesäisin. Musta multa oli kauraleipää, punamulta ruisleipää ja savensekainen multa vehnäleipää. Ja tiedättekös, oltiinko kovin siistejä!

Lapsilla oltava vapautta kasvaa

8-lapsisessa perheessä lapset otettiin maalaistalon töihin heti, kun kynnelle kykenivät. Työnteko ja ahkeruus opittiin jo pienestä pitäen. Se ei kuitenkaan tuntunut taakalta, Klaudia muistelee.

Klaudia Rahikaisen valokuva-albumi.
Tiina Jutila / Yle

– Meillä oli vapaus. Oli pihaa, missä juosta ja vettä missä uida.

Lapset kasvatettiin ottamaan vastuu omasta elämästään. Liikaa eivät vanhemmat päsmäröineet. Samaa kasvatusfilosofiaa Klaudia toteutti omien lastensa kanssa.

– Ei meillä lapsia komennettu. Siinä kasvettiin vaan!

Äidiksi jatkosodan varjossa

Klaudian oman perheen perustaminen alkoi sotien melskeissä. Postiautossa toisiinsa tutustuneet Klaudia ja Lasse menivät naimisiin välirauhan aikana 1941 Helsingin Tuomiokirkossa.

Vihkitilaisuuden muisteleminen kirvoittaa yhä hymyn Klaudian huulille.

– Meitä oli vihittävänä kuusi paria. Sakastissa suntio neuvoi, että "pitäkää toisistanne kiinni, etteivät morsiamet sekoitu!"

Klaudia Rahikaisen valokuva-albumi.
Tiina Jutila / Yle

Nuori pari ei ehtinyt kauan nauttia onnestaan. Kesäkuussa 1941 syttyi jatkosota, ja Lasselle tuli lähtö rintamalle.

Aviomies piti hyvästellä parissa minuutissa. Klaudia oli raskaana. Huoli vauvasta oli suuri.

– Voi, jos minun vauva syntyy ettei ole isää... Lasse siihen, että "ennen kuin vauva syntyy, on sodat sodittu ja tullaan kotiin." Ja kuulkaa: minulle vauva syntyi, toinen syntyi ja isä vaan sotaa iskee.

Miten ihmeessä nuori äiti pärjäsi kahden pienen lapsen kanssa sodan jaloissa? Klaudia ei halua valittaa. Ihminen tottuu kaikkeen, hän sanoo päättäväisesti.

Evakkoperhe saa lämpimän vastaanoton

Rauhan tultua nuori perhe päätyi Lieksan kautta Kiteelle, vauraan Peräpihan maatalon peräkamariin. Esikoistytär oli tuolloin alle 3-vuotias ja nuorimmainen 11 kuukautta vanha.

Klaudia Rahikaisen valokuva-albumi.
Tiina Jutila / Yle

Evakkojen asuttaminen vieraiden ihmisten koteihin aiheutti usein riitoja, mutta Klaudialla kävi hyvä tuuri.

– Talon emäntä oli oikein upea nainen. Minä olin kuin itätuulen surkastuttama naatti hänen rinnallaan. Silti meistä tuli niin hyvät ystävät, Klaudia muistelee lämmöllä.

Perheeseen syntyi vielä kolmas lapsi vuonna 1946. Elämä oli ehkä materiaalisesti niukkaa, mutta toisista pidettiin huolta.

Klaudia liikuttuu muistellessaan, miten kyläläiset toivat rotinoita vastasyntyneelle ja hänen äidilleen.

– Koreissa kantoivat mustikkapiirakkaa, pullaa, kermapulloja, vaikka mitä. Niin lämmitti se tunne, että vieraan ihmisen ottivat ystäväksi.

Kasvattajan työkalut: ahkeruus ja kunnioitus

Entä minkälaisia neuvoja nykyäideille Klaudia antaisi yli sadan vuoden elämänkokemuksella?

– Lapsia kasvatetaan omalla esimerkillä, ei komentamalla.

Klaudia Rahikaisen valokuva-albumi.
Tiina Jutila / Yle

Nykyisin monet vanhemmat tuppaavat tekemään asioita lastensa puolesta ja tekemään lasten elämästä mahdollisimman helppoa. Niin sanottu curling-vanhemmuus ei saa Klaudialta ymmärrystä.

– Työnteko opitaan kotona. Lasta pitää kunnioittaa ja hänelle pitää antaa omaa elämää.

Ahkeruus ja työn arvostaminen ovat Klaudialle niin tärkeitä, että hän hieman kiihtyy pohtiessaan nykyaikaa.

– Suomalaiset ovat nykyään äärettömän ahneita ja kateellisia! Kaikki pitäisi saada, mutta töitä ei olla valmiita tekemään sen eteen.

Lasten seurasta kannattaa Klaudian mielestä nauttia silloin, kun he vielä pyörivät jaloissa. Sen jälkeen on aika päästää irti.

Juttua on korjattu 14.5. kello 12.31. Siitä on poistettu kohta, jonka mukaan Karjalasta olisi lähdetty evakkoon jatkosodan syttymisvuonna 1941.