50 vuotta yhdessä soittanut naisten vaskiorkesteri: "Torveen puhalletaan vaikka lokinläjä päässä"

Suomen ainoa naisten harrastajatorvisoittokunta Puhallus aloitti toimintansa jakamalla torvet tytöille pituusjärjestyksessä.

puhallinorkesterit
Naisten vaskiyhtye "Puhallus" esiintyy helsinkiläisessä palvelutalossa
Naisten vaskiyhtye "Puhallus" esiintyy helsinkiläisessä palvelutalo Sagassa.Satu-Lotta Peltola / Yle

Kapellimestari kohottaa kätensä, antaa merkin ja 12 torvea töräyttää juhlasalin täyteen keinuvanhaikeita Karjalan kunnailla -kansanlaulun säveliä.

Naisten vaskisoitinyhtye Puhallus on keikalla helsinkiläisessä palvelutalossa Sagassa. Konsertti on vetänyt salin täyteen vanhuksia.

Puhallus-yhtye sai alkunsa 50 vuotta sitten. Helsingin Munkkiniemen seurakunnalle oli jo tulla hätä, kun uudet, kalliit vaskisoittimet eivät kelvanneet seurakuntanuorille eivätkä partiopojille. Tyttölippukunta Kirisiskot saatiin ylipuhuttua.

Nauraa kihitimme, että joo joo, ruvetaan soittamaan torvea, pidettiin vitsinä koko asiaa.

Irmeli Reinilä

Yhtyeen puheenjohtaja, intendetti ja alkuperäisjäsen Irmeli Reinilä muistelee ensimmäisiä harjoituksia vuonna 1967.

– Olimme noin 15-vuotiaita ja nuorempiakin. Nauraa kihitimme, että joo joo, ruvetaan soittamaan torvea, pidettiin vitsinä koko asiaa. Emme me silloin arvanneet, että vielä 50 vuotta jälkeenpäin soitamme.

"Puhallus" -yhtyeen intendentti Irmeli Reinilä ja tuuba
"Puhallus" -yhtyeen intendentti Irmeli Reinilä sai suurikokoisen tuuban soittopelikseen 50 vuotta sitten, koska oli porukan pisin.Satu-Lotta Peltola / Yle

Suurin soitin suurimmalle, pienin pienimmälle

Ensimmäisissä harjoituksissa partioneidoille jaettiin soittimet. Se tapahtui pituusjärjestyksessä. Irmeli Reinilä vanhimpana ja pisimpänä sai suurimman instrumentin, tuuban. Se on hänen soittimensa yhä.

Kukaan tytöistä ei osannut soittaa ennestään torvia, hädin tuskin he osasivat nuottejakaan.

– Silloinen kanttori Jouko Piitulainen opetti kädestä pitäen miten saa tällaisen ja tuollaisen äänen, miten tulee C ja miten tulee D, Reinilä kertoo.

Kanttori opetti kädestä pitäen miten tulee C ja miten tulee D.

Irmeli Reinilä

Seurakunta otti oitis hyödyn irti uudesta torvisoittokunnasta ja pisti sen esiintymään tilaisuuksissaan. Aluksi homma sujui niin, että kanttori Piitulainen soitti trumpetillaan melodian ja tytöt yrittivät miten kuten säestää hum pappaa, hum pappaa, komppia puhaltamalla.

12 naisen amatöörivaskiyhtye "Puhallus". Yhdessä on soitettu jo 50 vuotta, kauimmaiset soittajat tulevat viikkoharjoituksiin Riihimäeltä ja Kotkasta asti.
12 naisen amatöörivaskiyhtye "Puhallus" esiintyy häissä ja hautajaisissa, syntymäpäivillä ja matineoissa. Viimeisin aluevaltaus ovat risteilijälaivojen vastaanotto satamassa.Satu-Lotta Peltola / Yle

Voiko tekohampaat suussa soittaa torvea?

Vähitellen yhtyeen taidot, repertuaari ja vienti kasvoivat. Tosin kaikilla keikoilla musiikki ei ollut kuulijoille pääasia. Reinilä kertoo 1960-luvun lopun soittokeikasta vankilaan.

– Se oli minihameaikaa. Me tytöt seisoimme vankilakappelin korokkeella torvinemme. Ensimmäiset rivit ihan siinä edessä olivat täynnä kundeja. Päät kenossa he olivat muka hartaastikin kuuntelevinaan. Pian tajusimme, mikä heitä kiinnosti, eikä se suinkaan ollut meidän soittomme, Reinilä nauraa.

"Puhallus" -yhtye esiintyy kapellimestarinsa Samppa Leinon johtamana
"Puhallus" -yhtyettä johtaa kapellimestari Samppa LeinoSatu-Lotta Peltola / Yle

1970-luvulla nuoret soittajaneidot totesivat, että torvensoitto ei tainnutkaan olla vain hetken huumaa. Se oli tullut heidän elämäänsä jäädäkseen. He huvittelivat ajatuksella, että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa Puhallus on Suomen ensimmäinen mummobändi. Mahtaako tekohampaat suussa voida puhaltaa? he pohtivat.

Tänäpäivänä yhtyeen keski-ikä on 60 vuoden hujakoilla. Keikkaa pukkaa enemmän kuin koskaan ennen. Osa esiintymisistä johtuu yhtyeen 50-vuotisjuhlavuodesta, osa on satavuotiaan Suomen kunniaksi pidettäviä konsertteja. Moni keikka on viidakkorummun päristämä: mutkattoman naisyhtyeen maine on kiirinyt.

Maanantaiharkat ovat must ja henkireikä

Puhalluksen porukka vähättelee soittotaitojaan: harrastajiahan sitä vain ollaan. Tosin, trumpetisti Anja Malmivaaran sanoin, koko ajan mennään eteenpäin.

– Käymme kaikki päivätöissä muualla, mutta maanantaisin tulemme soittoharkkoihin, moni kaukaakin. Harkkoihin pitää päästä, vaikka väsyttäisi tai elämäntilanne olisi mikä tahansa, Malmivaara sanoo.

Maanantaiharkkoihin pitää päästä, oli elämäntilanne mikä tahansa.

Anja Malmivaara

Yhtyeellä on jo vuosia ollut tapana palkata itselleen ammattimuusikko kapellimestariksi taitoa ja tulkintaa petraamaan. Miespuoliset kaput ovatkin ainoat sukupuolensa edustajat, jotka yhtye on riveihinsä huolinut, Irmeli Reinilä sanoo.

– Naiseus on se meidän juttu, että jos emme aina pysty loistamaan taidoillamme, niin erottaudumme ainakin sillä, että olemme ainoa torvia soittava naisporukka.

Kornetisti Anja Malmivaara soittaa
Trumpetisti Anja Malmivaara on soittanut yhtyeessä 40 vuotta. Satu-Lotta Peltola / Yle

Soittajanaisista on tullut toistensa sielunsiskoja

Puhalluksen naiset ovat vuosien varrella hitsautuneet yhteen. Moni on ollut mukana alusta asti ja loputkin olleet mukana vuosikymmeniä. Soittajista on yhteisen torviharrastuksen myötä kasvanut Anja Malmivaaran mukaan sielunsiskoja.

– Joku yritti taannoin tehdä pumpustamme tutkimusta, miten sosiometriset kuviot – roolit, tykkäämiset, verkostot ja niin edespäin – toimivat tässä meidän porukassa. Tutkija totesi pian, että tehtävä oli mahdoton. Mitkään lainalaisuudet eivät päde täällä.

Huumori lienee yksi Puhalluksen pitkän iän salaisuus. Naiset sanovat, että maanantaiharkkojen jälkeen jaksaa arjen paineet, kun on saanut nauraa murheet ja ahdistukset pois.

Juuri kun olimme töräyttäneet alkutahdit, lokki lensi yli ja läjäytti kunnon satsin yhden naisen otsalle.

Irmeli Reinilä

Silti, jos harjoituksissa soitto välillä pakkaakin jäämään naurun varjoon niin, tosipaikan, konsertin tullen naama on pidettävä peruslukemissa, mikäli se vain on mahdollista.

– Kerrankin meillä oli ulkokeikka Helsingin Kirjailijatalo Villa Kivessä. Juuri kun olimme töräyttäneet alkutahdit marssista, lokki lensi yli ja läjäytti kunnon satsin yhden soittajanaisen otsalle. Saimme juuri ja juuri vedet silmissä pinnistäen soitettua biisin loppuun, mutta sitten räjähti hillitön yhteisnauru, Irmeli Reinilä kertoo.