Presidentin palkitsema simolaisäiti osaa ottaa aikaa myös itselleen

Elina Kumpuniemi aikoo kunniamerkin hakureissulla tehdä samalla kaivatun äiti-tytär-reissun pääkaupunkiseudulle.

äitienpäivä
Elina Kumpuniemi
Energinen Elina Kumpuniemi on monessa mukana. Simon Ylikärpän kylällä hänet tiedetään esimerkiksi monenlaisten tapahtumien puuhanaisena.Kati Siponmaa / Yle

Eräänä keväisenä aamuna simolaisella maatilalla Elina Kumpuniemi on laittanut perheen kuopuksen koulumatkalleen ja keittänyt isälleen aamukahvit. 93-vuotiaan isänsä omaishoitajana toimiva Kumpuniemi huomaa päivän postin seassa valkoisen kirjekuoren. Kun Kumpuniemi avaa kuoren ja alkaa lukea, täytyy hänen etsiä välittömästi tuoli alle:

Arvoisa Elina Kumpuniemi, olemme iloisia saadessamme onnitella Teitä Tasavallan Presidentin antamasta kunniamerkistä, joka on Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali kultaristein...

Kirje Presidentiltä
Kati Siponmaa / Yle

Kumpuniemellä ei ole aavistustakaan kuka häntä on ehdottanut kunnianmerkin saajaksi. Vaihtoehtoja on monia, sillä ison perheen äiti on vaikuttanut monien elämään myös kotinsa ulkopuolella. Hän on tehnyt monenlaista vapaaehtoistyötä ja vaikuttanut kunnallispolitiikassa.

– Se on ollut henkireikä, vaikka monet ovat ihmetelleet minun jaksamista, Kumpuniemi vakuuttelee.

– On ollut ihanaa, kun on saanut auttaa muita raskaiden navettatöiden vastapainoksi.

Useamman sukupolven tila on nyt hiljentynyt

Elina Kumpuniemi avioitui miehensä Einon kanssa vuonna 1982 ja he jäivät Elinan synnyintilalle pyörittämään maatilan ja lapsiperheen arkea. Lapsia syntyi perheeseen kaikkiaan neljä, mutta Kumpuniemet ovat antaneet kodin myös kahdelle sijaislapselle.

Ruuhkavuosina tilalta lähti aamulla siis useampia koululaisia liikkeelle. Kumpuniemet hoitivat navettatöitään ja pienempien perään katsoivat samassa pihapiirissä eläneet isovanhemmat.

– Kun lapset olivat pieniä, niin mummo ja pappa samassa pihapiirissä olivat pelastus. Nykypäivänä monilla maatilojen pitäjillä on hankalaa, kun pitää viedä lapset pitkien matkojen päähän hoitoon tai ottaa mukaan navetalle, Kumpuniemi miettii.

Näkymä maatalon sisältä
Kati Siponmaa / Yle

Kumpuniemien maitotila on nyt hiljentynyt, kun lypsävät on laitettu lihoiksi tai myyty uudelle omistajalle.

Elina haikailee vielä lehmien perään, vaikka myöntääkin ettei omaishoitajuus yhdistettynä navettatöihin ole pitemmän päälle hyvä ratkaisu. Ratkaisuun vaikutti myös puolison loukkaantuminen, joka toi omat haasteensa navettatöiden hoitamiseen.

Naisten kesken reissuun pitkällä kaavalla

Tämä äitienpäivä jää taatusti Elina Kumpuniemen mieleen monella tapaa. Presidentillisen vierailun lisäksi matka mahdollistaa äiti-tytär-laatuaikaa, kun Etelä-Suomessa asunut tytär on lupautunut äidilleen oppaaksi isossa kaupungissa.

– Kutsussa mainittiin, että kaksi omaista saa ottaa mukaan ja mielellään mieskin olisi halunnut lähteä, mutta tytär ehdotti, että eiköhän lähdetä äiti aivan kahdestaan, Kumpuniemi naurahtaa.

Hän myöntää kahdenkeskisten reissujen olleen melko mahdottomia aikanaan milloin pienempien sisarusten, milloin navettatöiden vuoksi.

– Nyt tehdäänkin reissu sitten pitkän kaavan mukaan, kun yöjunassa on aikaa jutella kuulumiset kunnolla, Kumpuniemi suunnittelee.

Hänen tapansa iloita elämän pienistä asioista kuvastuu myös suhteestaan äitiyteen.

– Kunhan siitä perhe-elämästä ei elättele liian suuria kuvitelmia, niin hyvin se menee päivä kerrallaan.