15 inttimuistoa Isosaaresta: "Kuri oli äärettömän kova, ja simputus päivittäistä"

Isosaaressa vietetty armeija-aika on iskostunut lähtemättömästi kymmenien muistelijoiden mieliin. Tässä parhaat palat kaikelle kansalle avautuvasta saaresta.

Helsinki
Isosaari
Alokkaat puhdistavat tykinpiippua Isosaaressa vuonna 1942.SA-kuva

Kokosimme yhteen entisten alokkaiden mehukkaimmat muistot kesällä yleisölle avautuvasta Helsingin Isosaaresta.

"Suklaasaaren" herkkuruuat nostivat veden kielelle

Moni Isosaaren kasvatti muistelee kaihoisasti linnakkeen ruokia. Nimimerkki Meva02 lopetti tupakanpoltonkin saarella.

"Henkilökunta oli ystävällistä ja ruoka hyvää! Isosaarta kutsuttiin suklaasaareksi hyvien sapuskojen takia. Onnistuin lopettamaan tupakoinnin ainakin vähäksi aikaa ja myöhemmin kokonaan."

Herkkuruokamuisteloon yhtyy myös 1980-luvun alussa asepalveluksensa suorittanut Esa.

"Ei ollenkaan niin huono paikka olla varusmiehenä. Kauniit merimaisemat ammunnoissa. Hyvä ruoka verrattuna esimerkiksi Upinniemeen. Lomia oli vain keskimäärin joka toinen viikonloppu."

Ruoka on jäänyt kymmenen vuotta myöhemmin palvelleen Spollinkin mieleen.

"Isosaaren ruoka oli selvästi parempaa kuin missään muualla."

Maalaispojat jouluksi kotiin, Stadin kundit jäivät saareen

Rannikkotykistörykmentin aliupseerikoulu vuonna 1936.
Rannikkotykistörykmentin aliupseerikoulu vuonna 1936.Museovirasto: Historian kuvakokoelma, Pietinen.

Diplomaatti Matti Häkkänen vietti joulun vuonna 1955 aliupseerioppilaana Isosaaren linnakkeella. Silloinen kapteeni Pentti Silvast lähetti "maalaispojat" jouluksi kotiin ja Stadin kundit saivat jäädä vahtimaan kotikulmiaan.

"Minulle ja ystävälleni Ermo Harimalle pamahti jouluaattoyön vartiopäivystys. Ermolla oli onneksi manttelinsa alla saareen salakuljetettu levysoitin ja muutamia levyjä. Me käytimme tähystysmieheltä hälytyskeskukseen johtavaa puhelinlinjaa siten, että sisätiloissa oleva vartiomies soitteli sillä musiikkia tähystäjälle. Kuuntelin varmaankin Sinatran ansiokasta My Way -tulkintaa, kun puolenyön aikaan lähellä rapsahti. Sysäsin ripeästi hälytysluurin johonkin laatikkoon ja ilmoitin säntillisesti: ”Herra Kapteeni, jouluaattoyön keskiövartio, vartiossa oppilas Häkkänen”. Tarkastuskäynnillä ollut Silvast toivotti hyvää joulua ja jatkoi retkeään. Yritin kuumeisesti varoittaa Ermoa lähestyvästä vaarasta, mutta eihän se onnistunut, kun linja oli musiikkia täynnä. Myöhemmin olen ajatellut, että jos vihollinen olisi Viron suunnasta jouluyönä 1955 hyökännyt, sillä olisi ollut tukenaan niin Frank Sinatra kuin Gerry Mulligan."

Nimimerkki RV II/78 vietti puolestaan juhannuksen Isosaaressa.

"Isosaaren rannalla seisoimme me, joilla ei ollut lomavuoroa. Katselimme tihkusateessa "kokkonuotiosta" nousevaa pientä savukiehkuraa ja veden toisella puolen näkyviä Helsingin valoja. Näin vietimme juhannusta. Eipä se silloin kauheasti naurattanut. Nyt myöhemmin kyllä jo hymyilyttää."

Vuoden 1975 "kapina"

Rannikkotykistörykmentin aliupseerikoulu järjestäytyneenä kasarmin pihalle.
Rannikkotykistörykmentin aliupseerikoulu järjestäytyneenä kasarmin pihalle.Museovirasto: Historian kuvakokoelma, Pietinen.

Heikki muistelee levotonta kesää vuonna 1975.

"Olin jo ennen Isoon tuloa toiminut työpaikalla luottamusmiehenä, eikä älytön komentelu oikein käynyt lukuun. Juuri ennen sotilasvalaa paljutimme alikessut. Eräs heistä loukkasi itsensä ja kaaos oli valmis. Armeijan koneisto alkoi pyörimään ja meitä syytettiin kapinasta. Siitä sitten päästiin sotaoikeuteen ja syytettyjä oli noin 40. Erinäisten istuntojen jälkeen tuomioksi tuli järjestysmääräysten rikkominen ja sakkoja."

Nimimerkki Väsynen muistelee samaista kesää näin:

Jopa muiden alikersanttien inhoama kaveri oli kuullut joutuvansa tulikuumaan suihkuun. No, tämä alikessu otti ja hyppäsi 2. kerroksen ikkunasta kasarmin alle johtavalle luiskalle murtaen jalkansa ja toisen kätensä.

Pienempää kapinaa edusti muun muassa Antin kertoma munkkivarkaus:

"Kerran pöllittiin sotkusta iso pussi munkkeja ja kori ykköskaljaa. Ne nautittiin salaa tykin kupeessa."

Kuri oli kova ja välillä hassuteltiin

Isosaari-muistoissa korostuu kova kuri. Välillä rajoja koettelivat niin alokkaat kuin kantahenkilökunta.

"Isoon oli jossain vaiheessa vesi poikki ja me suoritimme iltatoimet vanhan kasarmin rannassa. Oleellinen osa iltatoimia oli seistä asennossa katse kohti Helsingin rantaa ja laulaa yhdessä laulua: Olen kuullut on kaupunki tuolla, jonka valot niin kirkkaasti loistaa. Ei kai se ollut simputusta."

Nimimerkki Res.Kers. muistaa Isosaarelle toisenkin lempinimen Suklaasaaren lisäksi.

"Olin Reservialiupseerikoulussa 70-luvun puolivälissä. Sitä kutsuttiin "juoksurukiksi", koska joka paikkaan juostiin. Ainoastaan ruokailusta pois tullessa käveltiin. Saarta halkoo mukulakivinen "bulevardi", jota kutsuttiin nimellä "boulevard of the broken feets". Se oli varsinkin talviaikaan todella liukas. Kuri oli äärettömän kova, ja simputus päivittäistä."

Suomenlinnan Rannikkorykmentti Isosaaressa vuonna 2011.
Suomenlinnan Rannikkorykmentti Isosaaressa vuonna 2011.Puolustusvoimat

80-luvulla palvellut Kobra kävi puolestaan kapteenin asioilla mantereella saakka.

"Toimin lähettinä ja asiaanhan kuului tietenkin kapteenin pitkäksi menneiden "kerhoiltojen" jälkeen lähteä tykkiveneellä hakemaan kauppatorilta kukkia ja suklaata kapteenin vaimolle. Näitä kertoja oli muutamia."

Perza teloi jalkansa palveluksen loppusuoralla, mutta ei halunnut jättää viimeisiä vartiovuoroja väliin.

"Matka kasarmilta tähytolpalle taitettiin tavallisesti polkupyörällä. Kaaduin ja loukkasin nilkkani niin, ettei pyöräilystä tullut mitään. En kuitenkaan halunnut jäädä sivuun hommista, joten saimme käyttöön mopon, jolla väijykaveri sitten kuskasi minut tolpalle. Tupakalla ollut värvätty tutkakessu kysyi meiltä mopoa sormella osoittaen, että ”mikä h*vetti tuo on pojat?". Vastasin: "Se on mopo, herra kersantti", ja linkutin merikuunteluasemaan."

Venäläinen sukellusvene ja sumuun eksynyt soutumies

Voimailua Isosaaressa vuonna 1942.
Voimailua Isosaaressa vuonna 1942.SA-kuva.

Oman värinsä Isosaareen toi muu meriliikenne. Vuonna 2004 saaressa palvellut Res.ylil. bongasi kertomansa mukaan naapurimaan aluksen.

"Ajelin intin munamankelilla saarta ympäri pari kertaa päivässä yksikön valvojana. Käytiin kerran päivällä ja kerran yöllä katsomassa, että tornivartiot ja vesikuuntelijat olivat hereillä. Venäläinen sukellusvene tuli nähtyä tähystystornista ja kuultua vesikuuntelusta."

Ensio neuvoi sumuun eksyneelle veneilijälle vesireitin mantereelle.

"Olin Isosaaren laiturilla päivystäjänä hirveässä hernerokkasumussa. Näkyvyys oli alle 50 metriä. Sumun keskeltä tuli pienellä liki soutuveneellä mieshenkilö, joka luuli päätyneensä mantereelle. Siinä sitten neuvoin suuntaa ja hän lähti jatkamaan."

Linnakesaaren väki on koitunut vuosien varrella usean muunkin ohikulkijan onneksi.

"Minusta valvontatyö, niin tähystäminen kuin merikuuntelukin, olivat ihan mielenkiintoisia hommia. Oli hienoa tehdä merkityksellistä työtä, itsekin taisin muutaman ihmishengen pelastaa, kun hälytin apua ja huutelin tähytolpasta suuntia ja etäisyyksiä radioon."

Moni muistelija vannoo vierailevansa Isosaaressa heti, kun se on mahdollista. Saaren luonto on entisten varusmiesten muistoissa ainutlaatuisen kaunis.