Loistoristeilijöitä koluava kitaristi on jo oppinut tavoille: "Tennarit jalassa soittamalla saa laivalta kenkää"

Kalaisien koskien äärellä viihtyvä Mikko Laakso on tottunut pakkaamaan kylmän tullen smokin kassiinsa. Silloin on hyvä aika suunnata kitaran kanssa auringon alla seilaavien loistoristeilijöiden lavalle.

musiikki
Mikko Laakso katselee jokimaisemaa
Rami Koivula / Yle

Luonto, meri ja kaukokaipuu kuuluvat luvialaisen kitaristin ja lauluntekijän sanoituksissa. Mikko Laakso hakee helpotusta kaukokaipuulle hyppäämällä loistoristeilijöiden kyytiin juuri silloin, kun Suomessa on pimeää ja kylmää. Toukokuisen aamun kylmyyteen hän ei osannut varautua, kun palasi muutama kuukausi sitten edelliseltä matkaltaan. Kokemäenjoen äärellä, Harjavallan padon lähistöllä värjötellessä jäykistyvät kokeneimmankin kitaristin sormet.

Nämä sormet ovat vieneet häntä pitkälle. Mikko Laakso on viihdyttänyt risteilymatkustajia viime vuosien aikana muun muassa Karibian ja Aasian merillä, viimeksi maailman suurimmalla laivalla.

– Siellä esitettiin Grease-musikaalia 1 500 henkeä vetävässä teatterissa. Musikaali on kitaravetoinen, joten sitä oli kiva rapsutella. Sen lisäksi vedin amerikkalaista humppakeikkaa, eli cha-cha-cha ja swing-tyyliä sekä funkkia big band -meiningillä.

Vegasin tyyliin

Esiintymiset loistoristeilijällä, kuten Harmony of the Seas -laivalla ovat olleet Mikko Laakson mukaan muusikolle hyvin opettavaisia. Eri kokoonpanoissa soittaminen, jatkuvasti uusiutuva musiikki ja lukuisat vierailevat artistit ovat saaneet hänet ymmärtämään, miten kunnon show rakennetaan.

– Vierailevat artistit tulevat usein Vegasista. Heidän kanssaan on mukava soitella. Showmeiningistä oppii paljon ja näkee, miten isossa maailmassa soitetaan.

Potkut ovat herkässä

Ison maailman tyyli näkyy myös armottomuudessa. Mikko Laakso muistelee, että yksi risteilijöiden musiikkipuolesta vastaavista johtajista antoi potkut 35 muusikolle seitsemän kuukauden aikana. Ainakin yksi hänen tietämistään tapauksista liittyi pukukoodiin. Kun laivalla on formal night on kaikilla esiintyjillä oltava smokki päällä kuuden jälkeen.

Se oli niin merkittävä asia, että rumpalia pyydettiin poistumaan laivasta seuraavassa satamassa.

Mikko Laakso

– Soitti tai ei, smokki on oltava, jos vain on julkisella puolella. Yhdellä rumpalilla oli kyllä smokki, mutta rumpujen takaa vilkkuivat jalassa olleet tennarit. Se oli niin merkittävä asia imagon kannalta, että rumpalia pyydettiin poistumaan laivasta seuraavassa satamassa.

Vaikka säännöt ovat tiukat, ovat ne selkeät. Mikko Laakso ei ole kokenut niiden noudattamista ongelmalliseksi. Säntillisesti asioita hoitanutta suomalaista on jopa kosiskeltu musiikkipuolen johtoon.

– Siihen en ole lähtenyt. Olen sanonut, että lähden laivoille vain soittamaan, en aikatauluja pyörittelemään.

Pienet kalat ja huoleton elämä

Tulevan talven Mikko Laakso saattaa viettää Suomessa, sillä hän on juuri julkaissut uuden levyn kotimaista musiikkia ja aikoo esiintyä jonkin aikaa lähiseudulla. Suuren maailman menoon tottuneen miehen sanoitukset kuvaavat yllättävän arkisia asioita ja haaveita.

Oispa jo vanha. Voisin istua laiturilla, varpaat vedessä, onkia pieniä kaloja.

Mikko Laakso pitelee kalasaalista
Rami Koivula / Yle

Toukokuisena aamuna Mikko Laakso on lähtenyt kalaan jo kuudelta, vaikka ei vanha olekaan. Tunnin odottelun jälkeen ensimmäinen kala nappaa kiinni. Olisihan niitä pieniä tai vähän isompiakin kaloja mukava saada, mutta saaliin koolla ei todellisuudessa ole väliä, kun joki virtaa vieressä, makkara käristyy nuotiolla ja nokipannu kuumenee.

– Ei elämä tämän paremmaksi voisi mennä.