Osatyökykyiselle ei löydy helposti töitä, klubitalot auttavat – "Jos en saisi olla täällä, jäisin kotiin"

Kaikki eivät pysty työskentelemään kahdeksaa tuntia päivässä, mutta lyhyempi aika onnistuisi. Osatyökyvyttömiä tuetaan kiinni työelämään muun muassa klubitaloissa.

työllistyminen
Kaisa Romppainen
Itke silloin, kun itkettää. Älä naura silloin, kun naurattaa, jos nauru loukkaa toista. Tämän ohjeen isoäiti oli antanut Kaisa Romppaiselle.Kimmo Hiltunen / Yle

KajaaniJoutsenet leijuvat parvessa ja heilahtavat aina, kun joku kävelee ohi. Paperista taitellut origamit riippuvat katosta.

Iltapäivä on alkanut kajaanilaisessa Klubitalo Tönärissä. Täällä kukaan ei ole ikinä yksin – jos joku yrittää olla, niin joku toinen kysyy herkästi, että onko kaikki hyvin.

Tällä hetkellä joutsenet ovat liikkumatta, koska lähes kaikki istuvat pitkän, puisen pöydän ääressä kokoustamassa. Kaikki paitsi Kaisa Romppainen.

Klubitalo Tönäri
Klubitalo Tönäri sijaitsee Kajaanin keskustassa.Kimmo Hiltunen / Yle

Klubitalo Tönäri on Romppaiselle toinen koti ja ihmiset perhettä. Täällä on ystäviä, jotka eivät kiusaa ja jotka hyväksyvät hänet. Nyt Romppainen on erillään, koska hän kertoo, miksi tuli aikoinaan tänne ja miten yhteiskunta tuntuu määrittelevän ihmisen arvon työkyvyn perusteella.

– Täällä voi olla oma itsensä. Ei tarvitse jännittää tai yrittää olla mitään muuta kuin on, Romppainen sanoo.

Aluksi täytyy kuitenkin kertoa, mikä Klubitalo Tönäri oikein on.

Arki on tärkeää

Klubitaloja on olemassa, koska ihmiset ovat yksin. Ajatus lähti New Yorkista 1940-luvun lopulla yhteisöä kaipaavilta mielenterveyskuntoutujilta (siirryt toiseen palveluun) (Suomen Klubitalot).

Idea tuli Suomeen ja nykyisin maassa on 25 klubitaloa. Valtaosa on tarkoitettu juuri mielenterveyskuntoutujille. Lähtökohtana on yhä matalan kynnyksen kohtaamispaikka, joka perustuu vapaaehtoisuuteen.

He tekevät äärimmäisen hyvää ja tuloksellista toimintaa.

Päivi Mattila-Wiro

Osa taloista, esimerkiksi Kajaanissa, Oulussa ja Rovaniemellä sijaitsevat Nuorten Ystävien hallinnoimat klubitalot, on tarkoitettu kaikille, jotka eivät ole kiinnittyneet työelämään tai opiskeluihin. Tarkoitus on tarjota arkeen rytmiä. Yksi tavoite on tukea pääsemistä työelämään tai opiskelemaan.

– Ei tarvitse lähetettä tai maksusitoumusta. Se riittää, että itse tulee tuosta ovesta sisään ja on oma motivaatio, halua liittyä tällaisen talon toimintaan, sanoo Nuorten ystävien palveluesimies Maria Joona.

Täällä voi olla oma itsensä. Ei tarvitse jännittää tai yrittää olla mitään muuta kuin on.

Kaisa Romppainen

Klubitaloilla työpainotteiset päivät sisältävät esimerkiksi toimisto- ja keittiötyötä, päätöksentekoon osallistumista sekä erilaisia opintoryhmiä ja kursseja, joiden kerrotaan tarjoavan arjen ja työelämän taitoja. Jäsenten työllistymistä tuetaan esimerkiksi työhönvalmennuksen keinoin.

– Tämä on paikka ihmisille, jotka eivät ole kiinnittyneet millään tavalla työelämään. He ovat joko matkalla koulutukseen tai töihin, mutta eivät ole siellä vielä, tiivistää Klubitalo Tönärin vastaava työhönvalmentaja Mari Jääskeläinen.

Osatyökykyisten työllistyminen on haaste. Osalla talolla kävijöistä ei toki ole tavoitteena työelämä, vaan arjen rytmittäminen.

Talon merkitys on iso

Silloin, kun Kaisa Romppainen astui ensimmäistä kertaa Tönärille, oli syyskuun puoliväli vuonna 2012. Talosta tuli hänelle tärkeä.

– Olotilani on parantunut huomattavasti ja monella eri tasolla, Romppainen sanoo.

Aikaisemmin Romppaisen elämä oli täynnä vastoinkäymisiä. Aikoinaan koulussa ja myöhemmin työpaikoilla kiusattiin. Hän kärsi unettomuudesta ja selkä haittasi työntekoa.

Kaisa Romppainen neuloo.
Kaisa Romppainen on tällä hetkellä kutomassa lapasia, jotka lähettää Viroon vastasyntyneille.Kimmo Hiltunen / Yle

Selkä on vihoitellut siitä asti, kun joku potkaisi Romppaista yhdeksännellä luokalla. Hän ei vieläkään tiedä, kuka potkaisija oli.

Romppainen kuitenkin yritti aina uudestaan. Hän on kouluttautunut elämänsä aikana kolmeen ammattiin ja mennyt aina uudestaan töihin. Lopulta terveys ei kantanut, ja hän päätyi työkyvyttömyyseläkkeelle. Hetki oli hankala.

Pieni, valoisa ja lämminhenkinen talo Kajaanin keskustassa muutti kuitenkin paljon.

– Jos lääkärien papereita lähdettäisiin katsomaan, riittäisi varmaan pitkäksi aikaa luettavaa. Täällä ne ovat kaikki kuitenkin unohtuneet, Romppainen kuvailee.

Olotilani on kokonaisuutena parantunut huomattavasti ja monella eri tasolla.

Kaisa Romppainen

Aikaisemmin Romppaisella saattoi kestää viikko, kun hän siivosi aviomiehensä kanssa jakamansa kodin. Nyt siivous saattaa kestää vain yhden päivän, sillä Romppaisen vointi on nyt parempi.

Hän on saanut myös tukea Tönärillä muita, sillä toimii kummina muille jäsenille. Siellä voi auttaa ihmisiä, vaikka ei ole työkykyinen. Se kasvattaa myös itsearvontuntoa.

– Tönärillä pystyn auttamaan nuorempia ihmisiä joutumasta samanlaiseen kierteeseen kuin itse jouduin, hän sanoo.

Mutta mitä elämä olisi ilman Tönäriä?

– Varmaankin olisin aika yksinäinen ja eristäytynyt kotioloihin ja omaan lähipiiriin. Minulla ei olisi näin paljon ystäviä ja tukijoita. Enkä ainakaan olisi tässä kunnossa kuin tällä hetkellä, Romppainen sanoo.

"Tehtävämme on uskoa"

Osatyökykyisten työllistymisen haasteita on monia. Isoja ongelmia ovat esimerkiksi ennakkoluulot, korkea rekrytointikynnys ja palvelujärjestelmästä tippuminen.

Osatyökykyisten määritelmä on laaja. Joukkoon kuuluvat esimerkiksi pitkäaikaissairaat, vammaiset ja elämänkriisin kokeneet. Osatyökykyinen on siis henkilö, jolla on käytössään osa työkyvystään.

Esimerkiksi myös pitkäaikaistyöttömillä työ- tai toimintakyky on voinut alentua vaikkapa sairauden tai sosiaalisten syiden takia.

Näkymä klubitalo Tönäristä.
Ihmiset kokoontuvat Tönärille päivittäin. Talo antaa rytmiä arkeen.Kimmo Hiltunen / Yle

Klubitaloissa tulokset ovat tehokkaita. Kajaanin, Oulun ja Rovaniemen klubitaloilla noin 35 prosenttia on päässyt töihin, työkokeiluun tai saanut opiskelupaikan. Jäseniä on kolmessa talossa yhteensä 574.

Ylipäätään kaikkien klubitalojen merkitys on tärkeä. Vatesin (siirryt toiseen palveluun) arvion mukaan valtiolle tulee vuosittain 11 miljoonan euron säästöt klubitalojen ansiosta. Vates-säätiö toimii asiantuntijaorganisaationa vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja osatyökykyisten henkilöiden yhdenvertaiseksi työllistymiseksi.

Vapaaehtoisuus on hyvin suuri voimavara, että ihmiset ovat aktiivisesti ja vapaaehtoisesti mukana.

Jukka Lindberg

Kajaanissa Klubitalo Tönärillä esimerkiksi annetaan työhönvalmennusta ja tarvittaessa autetaan myös, kun työpaikka on saatu.

– Tehtävämme on uskoa näihin ihmisiin. Se on se, mitä voimme heille antaa. Yksilönä pitää pärjätä, mutta ihmisellä on oikeus olla osa yhteisöä ja osa yhteiskuntaa, tiivistää palveluesimies Maria Joona.

Hallitus panostaa asiaan

Osatyökykyisten työllistäminen on myös yksi hallituksen kärkihankkeista (siirryt toiseen palveluun) (STM). Laajuudesta kertoo sekin, että hallituksen OTE-kärkihankkeessa on käynnissä kahdeksan projektia (siirryt toiseen palveluun) (STM).

STM:n hankepäällikkö Päivi Mattila-Wiro arvioi, että Tönärin kaltaisen klubitalon toiminta on valtavan arvokasta.

– He tekevät äärimmäisen hyvää ja tuloksellista toimintaa. On matala kynnys, mielekästä toimintaa, vertaistukea sekä ammatillista apua, Mattila-Wiro sanoo.

Painottaisin, että asioita pitää laittaa käytäntöön.

Jukka Lindberg

Myös Vatesin kehittämispäällikkö Jukka Lindberg arvioi, että klubitalojen toiminta on tärkeää.

– Vapaaehtoisuus on hyvin suuri voimavara, että ihmiset ovat aktiivisesti ja vapaaehtoisesti mukana. Ihmiset pystyvät ottamaan omaan tahtiin osaa toimintaan, Lindberg sanoo.

– Se on hyvä pohja ponnistaa kohti työelämää.

Tällä hetkellä hallituksen OTE-kärkihankkeessa on käynnissä muun muassa maakunnissa tehtäviä kokeiluja. Hanke myös kouluttaa koko maassa työkykykoordinaattoreita, jotka auttavat ratkaisujen löytämisessä esimerkiksi työpaikoilla ja TE-toimistoissa.

Kokous klubitalo Tönärissä.
Klubitalo Tönärillä jäsenet osallistuvat yhteisiin päätöksiin.Kimmo Hiltunen / Yle

Ovatko toimet Vatesin mielestä riittäviä?

– Aina voisi tehdä enemmän. Mutta on hyvä, että tehdään montaa asiaa kerralla. Painottaisin, että asioita pitää laittaa käytäntöön, kehittämispäällikkö Jukka Lindberg sanoo.

Hän muistuttaa, että pitkäjänteisyys on tärkeää. Myös tulevan hallituksen on tärkeä kiinnittää asiaan huomiota nykyisen ja aikaisemman hallituksen tavoin.

Ilman Tönäriä kunto heikkenisi

Punaisella sohvalla istuva Kaisa Romppainen on sitä mieltä, että yhteiskunta määrittelee ihmisen arvon työn kautta.

Romppainen korostaa, että Suomen rattaiden saaminen pyörimään vaatii kaikkien panosta. Hän pohtii, että jos yrityksissä on liian vähän työntekijöitä, aiheuttaa se riskiä uupua.

– Minäkin yritin, yritin ja vielä kerran yritin, mutta sitten sain tuomioksi sen, ettei minusta ole mihinkään, Romppainen sanoo.

Se on hyvä pohja ponnistaa kohti työelämää.

Jukka Lindberg

Romppainen on itse päättänyt, ettei lähde enää takaisin työelämään. Työkyvyttömyyseläkkeellä hän voisi ansaita yli 700 euroa ilman vaikutusta tuloihin. Työkyvyttömyys- ja osatyökyvyttömyyseläkkeellä tulorajat vaihtelevat työuran mukaisesti (siirryt toiseen palveluun) (Keva).

Hän on tyytyväinen siihen, että saa olla Tönärillä, sillä siellä hän voi myös tukea muita ja auttaa sillä tavalla yhteiskuntaa.

– Jos en saisi olla täällä, jäisin kotiin ja kuntoni heikkenisi, Romppainen pohtii.

Tönärin kokous loppuu ja yksi jäsenistä, Juhani Kemppainen, on paraikaa siivoamassa keittiötä. Hän on ollut jäsen jo kolme vuotta, ja toimii Romppaisen tavoin kummina toisille.

Juhani Kemppainen
Osa Tönärin origameista on Juhani Kemppaisen käsialaa. Hänellä oli aikaisemmin tapana taitella origameja ja jättää niitä julkisille paikoille ilahduttamaan ja inspiroimaan ihmisiä.Kimmo Hiltunen / Yle

Aina välillä Kemppainen on ollut opiskelemassa ja töissä. Jos on vapaata, hän kuitenkin tulee aina Tönärille. Kemppainen kokee elävänsä elämänsä parasta aikaa.

– Välillä on mennyt todella huonosti, mutta nyt tuntuu, että odottaa innolla seuraavaa päivää. Löytää itsestä uusia vahvuuksia ja ennen kaikkea osaa ajatella, mitkä omat heikkoudet ja vahvuudet ovat, Kemppainen sanoo.

– Olen uudestisyntynyt tämän paikan kautta.

Keinoja on jo olemassa

Yksi osatyökykyisten työllistymiseen liittyvä ongelma on se, ettei monella alalla ole tarjolla osa-aikatyötä. Moni osatyökykyisistä kykenisi tekemään lyhyttä työviikkoa.

Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Mikko Räsänen sanoo, että yksi rajoite on lisätyön tarjoamisvelvoite. Käytännössä se tarkoittaa, että ilmenevää lisätyötä tulee tarjota jo työsuhteessa oleville osa-aikaisille työntekijöille.

Räsänen toivoisi, että voitaisiin selvittää, onko käytäntöä mahdollista tarkastella osatyökykyisten tapauksissa. Nyt suostumus tulee saada tapauskohtaisesti kaikilta osa-aikatyöntekijöiltä.

Juliste Tönäriltä.
Tönärillä on esimerkiksi kerho, jossa askarrellaan.Kimmo Hiltunen / Yle

Yksi haaste on Räsäsen mukaan myös, että esimerkiksi fyysisestä vammasta kärsivän palkkaaminen voi tarkoittaa, että työtiloja täytyy mukauttaa. Työpaikoilla tehdään usein myös työtä ryhmissä tai pareittain. Räsänen mainitsee esimerkkinä kylmälaitteita valmistavan yrityksen.

– Siellä kokeneet työntekijät, jotka tekevät parityötä, eivät halua vasta taloon tullutta omaksi työparikseen, koska heidän työtahtinsa hidastuu, hän kuvailee.

– Osaamisen ja työkyvyn osoittaminen on haastavaa kaikille ennen ensimmäistä työpaikkaa. Ihmisille, joilla oletetaan, ettei ole täysi työkyky, on se vielä vaikeampaa, hän arvioi.

Löytää itsestä uusia vahvuuksia ja ennen kaikkea osaa ajatella, mitkä omat heikkoudet ja vahvuudet ovat.

Juhani Kemppainen

Ongelma on myös se, että ihmiset uupuvat työssään. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) mukaan osatyökykyisten työllisyyden edistämiseksi tarvitaan monia eri keinoja.

– Jotta työuransa aikana työkykynsä menettäneet saadaan jatkamaan työssä, tarvitaan työ- ja työaikajärjestelyjä sekä työkokeiluja. Työterveyshuolto on olennaisessa roolissa keinojen suunnittelun tukena ja työeläkeyhtiöt taloudellisen tuen tarjoajina, sanoo SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta.

Tehtävämme on uskoa näihin ihmisiin.

Maria Joona

Kaukoranta huomauttaa, että työvoimahallinnolla on jo olemassa useita mahdollisuuksia tukea osatyökykyisten palkkaamista, kuten palkkatuki ja työolosuhteiden järjestelytuki.

– Työnantajilla on monin paikoin kuitenkin riittämätön tuntemus tukimuodoista, joten tiedon lisääminen madaltaisi kynnystä osatyökykyisten työllistämiseksi. Toki myös tukijärjestelmää voisi entisestään parantaa tai yksinkertaistaa.

Täytyy antaa mahdollisuuksia

Aikaisemmin Juhani Kemppainen oli omien sanojensa mukaan kaupungin hiljaisin mies. Nyt hän ei pysty olemaan hetkeäkään hiljaa.

Hän pohtii, että ilman Tönäriä olisi jäänyt saamatta paljon. Kemppainen on saanut rohkeutta ja löytänyt omia vahvuuksia. Ilman taloa hän ei olisi välttämättä löytänyt esimerkiksi sosiaalisuutta.

– Hankala sanoa, mikä elämäntilanne olisi ilman Tönäriä. En olisi varmaan rohkaistunut lähtemään takaisin opiskelemaan, hän sanoo.

Olen uudestisyntynyt tämän paikan kautta.

Juhani Kemppainen

Juuri tällä hetkellä Kemppainen pohtii uutta uraa. Opiskelu tulee taas jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Kemppainen arvioi, että myös työnantajien kannattaisi antaa ihmisille mahdollisuus.

– Jos ei anneta mahdollisuutta, niin ei pysty todistamaan, mitä osaa, Kemppainen sanoo.

Välillä on mennyt todella huonosti, mutta nyt tuntuu, että odottaa innolla seuraavaa päivää.

Juhani Kemppainen

Nyt ihmiset ovat jo alkaneet lähteä. Romppainen kävelee paikalle ja he alkavat Kemppaisen kanssa höpöttämään, hyviä ystävyksiä kun ovat.

Kohta joku kävelisi taas joutsenten ohi ja ne heilahtaisivat. Joku ehkä törmäisikin niihin. Yksikään ei kuitenkaan tippuisi.

Kansallislinnut pysyvät ilmassa, koska ne ovat kiinni toisissaan.