Nahkatehtaasta rokkikommuuniksi – legendaarinen Limminranta opetti yhteisasumista 70-luvulla: "Yhteisöllisyys kasvattaa"

Kivitalo kuin Kaurismäen elokuvissa. Oululaisbändin yhteisöasumista esiteltiin nuorisolehti Suosikissa. Legendaarista rakennusta kuvataan myös Kauko Röyhkän kirjassa.

muusikot
Tässä talossa oululainen Express-yhtye majaili tyttöystävineen 1973 - 1976.
Punkkeri eli 1980-luvulla Oulun Heinäpäästä purettu kivitalo eli täyden elämän. Se ehti olla nahkatehtaana, alkoholistien asuntolana, ilotalona, perheen kotina, Express-yhtyeen treenikämppänä ja bändi-yhteisön asuntona. Ihan viimeisinä aikoina ennen kuin Limminrannan vaatimaton talotekniikka romahti kokonaan, talo ehti vielä hetken olla rock-managerin asuntona ja punkbändin harjoitustilana.Junnu Sippolan arkisto

– Olihan se aika makea kämppä. Yksitoista huonetta ja keittiö merenrannassa keskellä Oulua. Vuokra 250 markkaa kuussa, muistelevat legendaariset oululaismuusikot Unski Kaikkonen ja Junnu Sippola Express -yhtyeen yhteiselon areenana vuosia toiminutta kivitaloa, joka olisi kelvannut mihin tahansa Kaurismäen leffaan menneen maailman maisemaksi.

Oululainen Express perustettiin vuonna 1967. Ensimmäinen hitti oli vuonna 1972 julkaistu Anna Anna ja keikkaa pukkasi. Vuonna 1973 bändi tuskastui kunnon treenikämpän puutteeseen ja päätyi tyttöystävineen asumaan kivilinnaan Oulun Heinäpäässä.

Pommisuojia ei enää siihen aikaan tahtonut saada treenikämpäksi. Yhtye haaveili omakotitalosta, mutta sellaista ei löytynyt sopivaan hintaan. Lopulta asunnonvälittäjä ohjasi pojat Heinäpäähän. Siellä kuulemma olisi tarkoitukseen sopiva vanha kivitalo.

– Vuokratkaa se, aloittaa Kaikkonen värikkään tarinan.

– Ajattelimme ensin, että senhän täytyy olla hirveän kallis.

Runoileva opettajarouva

Oulujokisuistossa Limminrannassa sijaitsevaa taloa lähtivät katsastamaan kosketinsoittaja Kaikkosen kanssa kitaristi Sepa Niemi ja basisti Hura Huttunen.

– Karulta se aluksi vaikutti, kun verhojen raoista meitä katseli reilusti alkoholisoituneen näköisiä miehiä, että mitähän pitkätukkia nämä on, fiilistelee Kaikkonen.

Yläkerrasta löysimme talon varsinaisen emännän, vanhemman rouvan. Hän esitteli itsensä Elsa Punkeriksi. Hän oli eläkkeellä oleva kansankoulunopettaja. Aika pian kävi ilmi, että hän oli kirjoittanut runoja ja tästä vanha rouva ja musikantit pääsivätkin nopeasti samalle aaltopituudelle, muistelee Kaikkonen.

Pultsarit lähti ja naapurit saivat tilalle pitkätukkaisia rokkareita

Junnu Sippola

Punkerit olivat muuttaneet entisen nahkatehtaan tiloihin sotien jälkeen Rantsilasta. Elsa Punkeri ei enää 70-luvulle tultaessa jaksanut huolehtia talosta ja muuttikin vanhusten palvelutaloon. Express otti alkoholistihotellina ja ilotalonakin aikaisemmin toimineen rakennuksen haltuunsa.

– Sepa alkoi päivittelemään, että oikeinko teiltä omia runoja löytyy. Kun hän sai niitä nähdä, hän alkoi kuuluvalla rintaäänellä niitä tulkitsemaan. Me kaksi muuta hyypiötä nyökyttelimme vieressä, että kyllä on kauniita runoja. Vanha rouva kuunteli runonlausuntaa ja kehuja kiikkustuolissa mielissään. Vihdoin ja viimein kun me rohkenimme kysyä, että olisikohan se mahdollista vuokrata koko tämä talo ja mitähän se maksaisi, kertoo Kaikkonen.

Talo nousevan auringon

– Seuraavana päivänä teimme asunnonvälittäjän luona kirjallisen vuokrasopimuksen. Siinä vaiheessa välittäjä nosti vuokraa viidelläkympillä 250 markkaan kuukaudessa. Siihen oli tyytyminen, vaikka korotus oli kova, myhäilee Kaikkonen.

Nykyrahassa Express maksoi paraatipaikalla sijainneesta talosta vuokraa vajaat 300 euroa kuukaudessa.

Puistokatu 4:n naapurit tykkäsivät hyvää Expressin tulosta kulmille, vaikka helposti voisi kuvitella toisin. Yhtye treenasi päivällä, eikä talossa yöllä metelöity entiseen malliin. Hyvän detaljimuistin omaava Kaikkonen ja suuret linjat paremmin muistava Sippola muistavat asian aika lailla samoin.

Kellertävä rakennus oli varsinainen Nousevan auringon talo siinä vaiheessa, kun Expressin pojat muuttivat sisään. Edellisiä asukkaita voisi huoletta luonnehtia laitapuolen kulkijoiksi.

– Pultsarit lähtivät ja naapurit saivat tilalle pitkätukkaisia rokkareita, tiivistää Sippola.

Yksi Express-yhtyen kokoonpanoista. Takana Risto Järvenpää, Unski Kaikkonen ja Junnu Sipola. Edessä Harri Sarkkinen ja Aimo Suomela.
Yksi Express-yhtyeen kokoonpanoista. Takana Risto Järvenpää, Unski Kaikkonen ja Junnu Sipola. Edessä Harri Sarkkinen ja Aimo Suomela.Junnu Sippolan arkisto

Punkkeri oli ollut ennen Expressiä vähän vastaavanlaisessa käytössä kuin Helsingin Elävän musiikin yhdistyksen vuonna 1979 valtaama entinen alkoholistien yömaja eli Lepakkoluola. Punkkeri otettiin nuorison ja musiikin käyttöön runsaat puoli vuosikymmentä aiemmin kuin Lepakko.

– Talon yleisilme ja asujaimisto muuttui, kun soittajapojat vaimoineen tulivat ja liekkihotellin väki lähti. Naapurit olivat ihan tyytyväisiä, että me muutimme siihen. Edellisistä vuokralaisista oli ollut vähän enemmän haittaa, muotoilee Kaikkonen.

Punkkerin entisiä asukkaita näkyi sitten myöhemmin kesäisin rannassa veneiden alla.

Suosikki esitteli talon

Yhtyeen laulusolisti Sippola pääsi armeijasta vuodenvaihteessa 1973–74 ja sai viimeisenä valita huoneensa.

– Minä sain huonoimman, kun pojat ehtivät valita parhaat päältä, muistaa Sippola.

Taloa kutsuttiin sen omistajien mukaan Punkerin perikunnaksi tai Punkkeriksi. Vuonna 1974 julkaistiin yhtyeen ensimmäinen albumi, jolta löytyy myös Limminrannan liukuletti (siirryt toiseen palveluun) -kappale, josta Puistokatu 4:n kivitalon nimeksi vakiintui julkisuudessa Limminranta.

Joskus aamulla, kun meni keittiöön, niin kahvi oli jäätynyt pannuun.

Unski Kaikkonen

Sippolan tekemässä laulussa liukuletti on kaljamaha ja törkyturpa. Julkisuudessa puhuttiin Limminrannan linnanherroista.

– Toistaiseksi ei olla kyllästytty, sillä kaikilla on omia menojaan. Joskus on sitten kiva istuskella yhdessä olohuoneessa ja höpötellä kaikesta muusta kuin soittamisesta, kertovat Expressin pojat asumisestaan vuoden 1975 Suosikki-lehden numerossa 3.

– Siellä asuimme hulppeissa tiloissa tyttöystävinemme koko bändi. Paljastan sen verran, että se oli vauhdikasta aikaa, muisteli Sippola sanomalehti Kalevassa vuonna 2007.

Pahviseinät ja jäinen kahvipannu

Talo oli alun perin ollut nahkurien käytössä. Lattiassa olleissa altaissa käsiteltiin nahkoja. Punkerit olivat muokanneet rakennuksen asumiskäyttöön kevyellä pintaremontilla 40–50-lukujen vaihteessa.

– Pariskunta oli rakennuttanut sinne hyvin kevytrakenteisia väliseiniä. Itse asiassa ylhäällä oli vain kolme huonetta, mutta niitä oli siten pilkottu pienemmiksi aaltopahvilla ja raakalaudalla tehdyillä seinillä. Kaikki äänet kuuluivat niiden läpi.

Expressin asetuttua taloksi alakerrasta purettiin pois väliseiniä ja tehtiin sinne hyvä treenikämppä.

Ihan priimakunnossa monitoimitalo Punkkeri ei todellakaan enää 70-luvulla ollut.

– Joskus aamulla, kun meni keittiöön, niin kahvi oli jäätynyt pannuun, nauraa Kaikkonen.

Punkkerin talo.
Punkkerin talossa oli yhteinen keittiö, jossa kahvi saattoi talviaamuina jäätyä pannuun.Junnu Sipollan arkisto

Loppujen lopuksi kaikilla oli omat jääkaapit ja keittolevyt, eikä yhteiskeittiöelämää varsinaisesti vietetty.

Miehet värkkäilivät talonsa yläkertaan lisää kevytrakenteisia väliseiniä ja pariskuntien elämä oli välillä hyvinkin yhteistä, koska äänieristys oli olematon.

– Muistaakseni minulla ja Sepalla oli vierekkäiset huoneet. Kun joskus käytiin vähän tiukempaa keskustelua tyttöystävän kanssa, niin saattoi saada seinän takaa tukea Sepalta, joka vahvisti sanomani, hymyilee Sippola.

Sopu säilyi hyvin

Monistakin asioista oltiin yhtyeessä eri mieltä, mutta mitään vakavampia kahnauksia ei kumpikaan muista koskaan sattuneen.

– Kaikki ei tietysti mene aina, kuten itse haluaa, mutta loppujen lopuksi tosi hyvin me pärjäsimme siellä, toteaa Sippola.

Ulkopuolisista vieraista saattoi joskus olla vähän vaivaa. Jos ei osannut olla talon tavoilla, talutettiin ulos. Bändin kesken ei epäsopua ollut.

Niemen Sepa kerran lähetti Teneriffalta kortin Limminrannalle melko suurpiirteisellä osoitteella Express-yhtye, Finland, Europe. Ja perille tuli.

Unski Kaikkonen

– Kaikkien pitää tuollaisissa olosuhteissa vähän tinkiä omista periaatteistaan ja vaatimuksistaan, toteaa Kaikkonen.

Talossa asuvat rokkarit joutuivat myös huoltohommiin. Milloin hoonattiin umpitäynnä olevan saostuskaivon takia täysin tukkeutunutta vessan viemäriputkea, milloin taas poistettiin vahingossa öljypolttimen savukanava.

– Tyttöystävämme olivat siellä myös keskenään, koska me olimme hirveän paljon keikoilla. Hyvin he tulivat toimeen silloinkin, muistelee Sippola.

Ei mikään hippikommuuni

Limminrannan liukuletit eivät varsinaisesti edustaneet edellisellä vuosikymmenellä varsinkin Yhdysvalloissa jalansijaa saanutta hippiliikettä, eikä Expressin yhteisöasumisessa ollut samanlaisia fundamentaalista ideologista pohjaa kuin hippien kommuuneissa.

Kuvia Limminrannasta
Express juhli 30-vuotista taivaltaan vuonna 1997. Unski Kaikkonen ja Junnu Sippola muistelevat asumista Limminrannan bänditalossa. Arkistovideo Marko Väänänen.

– Se oli hyvin edullinen asumismuoto ja kyllä sellainen yhteisöllisyys kasvattaa. Oppii enemmän ottamaan huomioon toisia ihmisiä. Jos asuu yksin tai tyttökaverin kanssa jossain yksiössä, niin ei siinä sellaisia asioita tule eteen kuin tuollaisessa yhteisössä, pohtii Kaikkonen.

– Mehän olemme molemmat olleet koulumaailmassa koko porvarillinen elämämme ja kyllä sen sieltä tietää, että luokassa ei tarvitse olla kuin yksi häirikkö. Samalla tavalla tällainen yhteisö menisi pilalle jo yhden hankalan tyypin takia. Mutta meillä se toimi tosi hyvin, arvioi Sippola.

Etappipaikka etelän bändeille

Punkkeri toimi myös eräänlaisena kestikievarina. Olohuone oli niin suuri yhteinen tila, että sinne mahtui siskonpedillä yöpymään isompikin porukka. Etelän bändejä kävi paljon kylässä, kun ne olivat keikalla seudulla tai ohikulkumatkalla.

– Raittisen Jussi yöpyi siellä monet kerrat, sanoo Sippola.

Pepe ja Paradise kävi eräänkin kerran ja turkulaisella Yellow-yhtyeellä särkyi kerran auto Ouluun ja koko porukka majoitettiin tietysti taloon. Paljon muitakin ehti vuosien varrella kyläillä Punkkerissa.

Jätkät menee rullatuoleilla ja niillä on kepit vielä mukana, millä voi suuttuessaan sitten pätkiä toisiaan, kun tulee riitaa mitä ohjelmaa telkkarista katsotaan.

Unski Kaikkonen

– He saivat asua ilmaiseksi. Mukavaahan heillekin oli olla tuttujen kanssa ennemmin kuin yksin hotellihuoneessa, muistelee Kaikkonen.

Limminrannan yhteisössä muodostui käsitteeksi Punkerin Pirtiä, josta painettiin oikein etiketitkin. Se loi mukavaa tunnelmaa taloon, olipa paikalla omaa väkeä tai vieraita, joille tuotetta tarjoiltiin.

Poliisinkaan kanssa ei ollut vaikeuksia, vaikka elämä yhteiskämpässä välillä vilkasta olikin.

Express-yhtye, Finland Europe

Bändikommuuni oli virallisestikin tiedossa oleva paikka.

– Niemen Sepa kerran lähetti Teneriffalta kortin Limminrannalle melko suurpiirteisellä osoitteella Express-yhtye, Finland, Europe. Ja perille tuli, nauraa Kaikkonen.

Expressin koko elinkaarelle on ollut tyypillistä väen vaihtuminen. Punkerin aikakaudelle ajoittui legendaarisen oululaisen kulttuuripersoonan edesmenneen Jonne Kestin ura rumpalina. Hän oli ollut pitkään työttömänä. Kun rahaa alkoi tulla, sitä myös meni.

– Kun Jonnelta loppuivat savukkeet, hän soitti parhaaseen untomonos-tyyliin taksin, että pääsee käymään hakemassa tupakkaa vieressä olleelta Lähdenperän kioskilta. Kuski kysyi, että mennäänkö perä vai keula edellä, muistelee Kaikkonen.

Kestin Jonnen jälkeen rumpaliksi tullut Suomelan Aimo asui treenikämpän vieressä.

Peruspilarit opettajia

Edelleen keikkailevan Expressin kosketinsoittaja Kaikkonen on porvarilliselta ammatiltaan Madetojan musiikkilukion lehtori ja laulusolisti Sippola on eläkkeellä oleva Suzuki-koulun johtaja ja viulunsoiton opettaja.

Expressin kosketinsoittaja Unski Kaikkonen ja laulusolisti Junnu Sippola
Expressin kosketinsoittaja Unski Kaikkonen ja laulusolisti Junnu Sippola.Timo Nykyri/ Yle

Kaverukset ovat tunteneet toisensa kauan, puoli vuosisataa, kauemmin kuin vaimonsa. Molemmat ovat vieneet vihille Limminrannan aikaiset tyttöystävänsä. Junnulla on Soili ja Unskilla Anna.

– Minä taisin ensimmäisenä muuttaa pois perusyhteisöstä vuonna 1975, kun oliin mennyt rouvan kanssa naimisiin edellisvuonna ja halusimme vähän yksityisyyttä. Saimme toiselta puolen katua Puistokatu 1:stä pieni yksiön, sanoo Sippola.

Kaikkosen ja Sippolan ohella alkuperäisestä kokoonpanosta on taas mukana kymmenien vuosien poissaolon jälkeen myös ex-kansanedustaja ja nykyinen kaupunginvaltuutettu, rumpali Lyly Rajala.

Kimppakämppä kuuluu nuoruuteen

Miehet pohtivat, voisiko samaa asumismallia soveltaa eläkeiässä.

– Meinaatko, että rullatuolilla mennään yhteisen vanhainkodin tv-huoneeseen, nauraa Sippola.

– Jätkät menevät rullatuoleilla ja niillä on mukana kepit, joilla voi suuttuessaan sitten pätkiä toisiaan, kun tulee riitaa mitä ohjelmaa telkkarista katsotaan, hohottaa Kaikkonen.

Kumpikaan ei kuitekaan enää lähtisi samanlaiseen yhteisöasumiseen vapaaehtoisesti. Se kuului nuoruuteen ja toimi silloin hyvin.

– En ehkä lähtisi, ellei sitten ole dementoitunut, että minut vain pannaan sinne, linjaa Sippola.

Limminranta Röyhkän kirjassa  

Kaikkonen meni naimisiin aprillipäivänä vuonna 1976 ja lähti talosta saman vuoden joulukuussa viimeisenä yhtyeen jäsenistä.

Punkkeriin jäi alivuokralaisiksi oululaismuusikko Riku Mattilan velipoika Hentte ja talonmieheksi silloisen oululaisen managerimaailman mies Antti Porkka. Mutta se on jo toinen tarina, sekä kirjallisuudessa, elokuvassa että todellisuudessa.

Limminrannan maisemissa liikutaan Kauko Röyhkän teoksessa Miss Farkku-Suomi ja samannimisessä elokuvassa.

Punkkeria ei enää ole ollut olemassa kymmeniin vuosiin, sillä se purettiin.