Kuolevan potilaan hätä herätti hoitajan kutsumuksen – saattohoitaja palkitaan äitienpäivänä

Taipalsaarelainen Maija-Liisa Kuronen saa sunnuntaina presidentiltä ansiomerkin.

saattohoito
Maijaliisa Kuronen
Pyry Sarkiola / Yle

Esimerkeillä on ollut suuri merkitys äitiydessä. Näin miettii taipalsaarelainen Maija-Liisa Kuronen, 62, joka palkitaan kasvattajana sunnuntaina.

– Muistan, kun mie olin vastasyntyneen kanssa kotona, ja naapurin kaksivuotiaan äiti tuli onnittelemaan. Hän otti lapseni syliin, puhui jotain ja tervehti. Silloin minä opin, että lapsille puhutaan kuin tavallisille ihmisille, Kuronen nauraa nyt yli 35 vuotta myöhemmin.

Hän on yhdessä miehensä kanssa kasvattanut aikuisiksi neljä lasta. Lisäksi heillä on viisi lastenlasta.

Kuronen ei ole mielestään omimmillaan pikkulasten kanssa.

– Mie nautin siitä, kun lapsen kanssa pääsee irti "käsityövaiheesta" ja pääsee pohdiskelemaan. Se on palkitsevaa, kun pääsee seuraamaan lapsen pohdintoja maailmasta, Kuronen ajattelee.

Kuolemaan valmistautuvan potilaan ajatukset herättivät

Maailman ja elämän pohdiskelusta sai alkunsa Maija-Liisa Kurosen elämäntyö saattohoidon parissa. Hän työskenteli perusterveydenhuollon parissa, jossa hoidettiin myös kuolemaansa valmistautuvia ihmisiä.

Kuronen saattoi astua huoneeseen, jossa sängyn äärellä surevia omaisia, ja kysyä tylyn napakasti heidän toivomuksiaan. Kuronen tajusi, että hänen poistuttua huoneesta, taakse jäi äänetön huuto.

Hän totesi olevansa kuolemassa ensimmäistä kertaa.

– Eräs eläkeläispotilas oli ihan ensimmäistä kertaa sairaalahoidossa, oudossa paikassa. Hän kyseli, mitä sitten kun hän ei enää jaksa nousta tai syödä. Hän kysyi, kuolenko mie tähän sänkyyn ja mitä sitten tapahtuu. Hän totesi olevansa kuolemassa ensimmäistä kertaa.

Se hetki pysäytti Kurosen. Saattohoitotyö olisi hänen kutsumuksensa.

Kuronen ryhtyi itsenäiseksi kotisaattohoitoyrittäjäksi. Hän on kehittänyt saattohoidon vapaaehtoisten tukihenkilöiden verkostoa Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Lisäksi Kuronen on toiminut eri järjestöjen kriisipuhelinpäivystyksessä sekä tehnyt sielunhoitotyötä luterilaisen seurakunnan diakoniatyössä.

Kuoleva haluaa tulla huomatuksi ja ymmärretyksi

Maija-Liisa Kuronen tietää, mitä kuolemaansa valmistautuva tarvitsee.

– Ihminen haluaa tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi.

Ihmisellä on hätä tulevaisuudestaan. Vapaaehtoiset tukihenkilöt auttavat ihmisiä hädässä ja vastaavat parhaansa mukaan.

Koskaan ei ole liian myöhäistä puhua tai pyytää ja saada anteeksi.

Kuronen on itsekin pohtinut ikääntymistään. Se on saanut hänet miettimään omaa äitiyttään. Joitain kasvatuksellisia asioita hän on hävennyt ja katunut, mutta nekin tunteet ovat puhumalla selvinneet.

– Koskaan ei ole liian myöhäistä puhua tai pyytää ja saada anteeksi.

Presidenttipari palkitsee Kurosen ja 32 muuta äitiä äitienpäivänä Helsingissä. Kuronen on urallaan auttanut psyykkisesti ja somaattisesti sairaita lapsia, aikuisia ja vanhuksia sairaaloissa, laitoksissa ja lastensuojelun avohoidossa.