Terästissi kertoo seksuaalioikeuksista - Helsingin kaupunginmuseo tarttuu arkaan aiheeseen

Helsingin kaupunginmuseo
Helsexinki-näyttelyssä on intiimeihin muotoihin kaartuvia näyttelyrakenteita.
Helsexinki-näyttelyssä on intiimeihin muotoihin kaartuvia näyttelyrakenteita.Maija Astikainen / Helsingin Kaupunginmuseo

Terästissi, viestikikkeli eli palautepenis, tietokortsu, karvakolmio.

Helsingin kaupunginmuseon neljänteen kerrokseen on ilmestynyt hupaisasti nimettyjä tiloja, rakenteita ja tavaroita. Neljäs kerros on pyhitetty seksille. Tai oikeastaan seksuaalisuudelle ja sen toteuttamiselle.

– Keskiössä ovat ihmiset, joiden osalta seksuaalioikeudet eivät täysin toteudu. Heitä ovat muun muassa vammaiset, maahanmuuttajat, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat, sanoo Helsexinki-näyttelyn tuottaja Sari Katainen.

Räväkästi nimetyt tilat on valjastettu vakavalle asialle.

– Terästissi esittelee seksuaalikasvatukseen liittyviä asioita, viestikikkelin avulla kommunikoimme yleisön kanssa. Karvakolmiossa kerromme, kuinka seksi on näkynyt Helsingin katukuvassa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.

Vaikka museossa ollaan, ei näyttelyn näkökulma ole historiallinen.

– Tehtävämme museona on myös tallentaa nykypäivää, sanoo tuottaja Sari Katainen.

Seksi on aiheena vetävä, mutta myös arkaluontoinen. Helsexinki-näyttely onkin herättänyt keskustelua jo ennen avautumistaan. Muutama päivä sitten vuoden museo -tittelin saaneessa Helsingin kaupunginmuseossa palaute otetaan kuitenkin rauhallisin mielin vastaan.

– Meitä on kannustettu tekemään tätä rohkeasti ja tuomaan esille asioita jotka voi olla kipeitä ja vaikeita. Museona meidän täytyy puhua tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta, sanoo Sari Katainen.

Kirjoitus Vanhan Ylioppilastalon saniteettitilan seinässä 1982.
Vanhan ylioppilastalon vessan seinässä ilmoitettiin, missä homomiehet voivat tavata. Vessakirjoituksessa näkyy myös 80-luvun vihapuhe.Ahola Harri / Helsinkikuvia.fi

Vähemmistöillä on omat vähemmistönsä

Käytännössä Helsexinki-näyttely pohjaa 15 syvähaastatteluun. Museo ei kerro, keitä he haastattelivat. Myöskään näyttelyssä esillä olevissa sitaateissa ei kerrota, kenen sanomia ne ovat.

- Emme halunneet lokeroida tai luokitella haastattelemiamme ihmisiä. He saavat tehdä sen itse, jos niin haluavat. Jotkut kertovatkin olevansa homo- tai biseksuaaleja, transvestiitteja, tai että työskentelevät ammattidominana, selittää tuottaja Sari Katainen.

Haastateltavilta kysyttiin myös varsin erityyppisiä asioita.

– Dominalta saatettiin kysyä esimerkiksi tilanteista, joissa asiakas ihastuu häneen. Sateenkaariperheen kanssa keskustelu oli luonnollisesti erilainen. Puhuttiin muun muassa siitä, miten yhteiskunta heihin suhtautuu.

Koska ollaan Helsingin kaupunginmuseossa, on ymmärrettävää, että haastateltavat olivat helsinkiläisiä.

– Aiheet ja ongelmat ovat kuitenkin universaaleja. Seksuaalioikeudet ovat tärkeä aihe maailmanlaajuisesti, Katainen sanoo.

Helsingistä muodostui haastattelujen pohjalta kuva melko suvaitsevaisena kaupunkina. Ei tosin kaikille. Näyttelyn asiantuntijana toiminut Rita Paqvalen muistuttaa, että vähemmistöjen sisällä on omia vähemmistöjä, jolloin yhteisö voi käydä hyvinkin ahtaaksi.

– Kaupunki näyttäytyy hyvin erilaisena, jos olet esimerkiksi vammainen ja kuulut seksuaalivähemmistöön. Tarvitaan lisää kohtaamispaikkoja. Myös olemassa olevat Hlbt-paikat pitäisi saada syrjintävapaiksi kaikille vähemmistöille. Niihin pitäisi esimerkiksi päästä pyörätuolilla.

Helsexinki-näyttelyyn on rakennettu erään entisen helsinkiläisen miestenvessan ulkoseinä edustamaan menneiden polvien salaisia tapaamispaikkoja.
Helsexinki-näyttelyyn on rakennettu erään entisen helsinkiläisen miestenvessan ulkoseinä edustamaan menneiden polvien salaisia tapaamispaikkoja.Maija Astikainen / Helsingin Kaupunginmuseo

Seksuaalioikeuksista arkipäivää

Rita Paqvalen toimii hankejohtajana Suomi 100 -sateenkaaren väreissä -projektissa. Sen tehtävänä on muistuttaa, että seksuaalivähemmistöt ovat osa itsenäisyyttä juhlivaa Suomea. Ja oikeastaan aika näkyvä osa.

– Tom of Finland ja Tove Jansson ovat olleet juhlivan Suomen tähtiä. Se on hienoa. Toisaalta on tärkeä muistaa, ettei hlbt-historia ole vain Tove tai Tom. Helposti voi käydä niin, että kun on kerran tehty Tom of Finland -näyttely, voidaan huokaisten todeta, että hlbt on nyt huomioitu.

Helsexinki-näyttely ei ole ensimmäinen seksuaalivähemmistöjä esittelevä näyttely. Tampereen Werstas-museossa on ollut parikin näyttelyä, samoin Vantaan kaupunginmuseo on kertonut aiheesta. Niissä näkökulma on kuitenkin ollut historiallinen.

– Tämä näyttely taitaa olla ensimäinen joka pureutuu tähän aikaan. Siksikin se on tärkeä.

Paqvalen näkee Helsexinki-näyttelyn merkityksen myös siinä, että se tuo seksuaalioikeudet kaikkien ulottuville.

– Kaupunginmuseo on keskeisellä paikalla ja ilmainen, joten se on helposti lähestyttävä. Esimerkiksi nuorille ja kouluille. Näyttely tuo seksuaalioikeudet arkisella tavalla esille, niin, että huomaamme, että ne ovat osa meidän kaikkien elämää.

Helsexinki-näyttely Helsingin kaupunginmuseossa 12.5.2017 - 28.1.2018.