Suomea edustaa nykytaiteen paraatipaikalla puhuva muna – Venetsian biennaalissa juhlitaan, ihaillaan ja paheksutaan

Venetsian taidebiennaalilla on vaikutusvaltaa. Taiteen jättitapahtuma ennakoi, millaisia näyttelyitä Suomessakin nähdään.

kuvataide
Venetsian biennaali 2017

Suomen paviljonkiin Venetsian nykytaidebiennaalissa on jonoa. Pieneen paviljonkiin ei tosin mahdu kuin vähän yli parikymmentä ihmistä kerrallaan, mutta jono on silti hyvä merkki. Tänä vuonna paviljongissa on esillä Erkka Nissisen ja brittiläisen Nathaniel Mellorsin yhteisteos The Aalto Natives. Vähän yli 50-minuuttinen videoteos näkyy huoneen seinillä - ja valtavassa pehmolelua muistuttavassa munassa.

– Tutkimme eri maiden luomiskertomuksia ja huomasimme, että Suomen kertomukseen liittyy sotkanmuna ja monen muunkin maan tarinassa on mukana muna, Nathaniel Mellors avaa ideaa juuri kun paviljonki on auennut lehdistölle ja kutsuvieraille.

Venetsian biennaali 2017
Erkka Nissinen ja Nathaniel Mellors Suomen paviljongin installaatiossa.Satu Nurmio / Yle

Videoteos kertoo kahdesta jumalhahmosta, jotka luovat Suomen 35 miljoonaa vuotta sitten. Teos on osin räävitön ja tarkoituksellisesti hauska. Pieruhuumoriakin on mukana.

– Huumori liittyy meidän molempien teoksiin olennaisesti ja tämä on yksi syy, miksi olemme ryhtyneet tekemään yhteistyötä. Tämä on aika hyvä yhdistelmä meidän molempien teoksia, Erkka Nissinen kertoo.

suomen osasto
The Aalto Natives on saanut nimensä Alvar Aallon suunnittelemasta Suomen paviljongista Venetsian biennaalialueella.Satu Nurmio / Yle

The Aalto Natives leikittelee ajatuksella kansallisuudesta ja kansallismielisyydestä. Puheenaiheena on siis poliittisesti varsin kuuma peruna.

– Elämme aikana jolloin ihmiset voivat keksiä täysin omia tarinoitaan ja levittää niitä mediassa ja sillä on suora vaikutus elämiimme. Pystymme vitsailemaan tälle, mutta samalla yritämme sanoa jotain vakavaa, Nathaniel Mellors sanoo. _

Venetsian biennaali 2017
The Aalto Natives -teokseen kuuluu munan lisäksi videoprojisointi.Satu Nurmio / Yle

Venetsia on taidemaailman kasino

Venetsian nykytaidebeinnaali on valtava ja pitää yhä pintansa. Venetsian taidebiennaalissa on kaksi isoa, museoiden kokoista yhteisnäyttelyä: toinen Giardinissä eli paviljonkeja sisältävässä puutarhassa ja toinen Arsenalessa eli rantakasarmeihin rakennetulla alueella. Yhteisnäyttelyiden lisäksi edustettuina on 86 maata omine paviljonkeineen. Niistä osa on Giardinissa ja Arsenalessa, osa pitkin Venetsian kaupungin rakennuksia.

Kansallisuus on paviljonkien kautta siis yhä vahvasti esillä, mutta se koetaan ongelmalliseksi monen muunkin kuin Suomen teoksessa.

Venetsian biennaali 2017
Satu Nurmio / Yle

Etelä-Korean paviljonki Giardinissä on koristeltu värikkäillä neonkylteillä. Taiteilija Cody Choi on tuonut Las Vegasin Venetsiaan.

– Las Vegas Venetsiassa, Venetsia kasinona. Aluksi se tuntuu hauskalta, eikö? Mutta kun ajattelee, miten tämä kapitalisoi kulttuuria, ei enää, Cody Choi sanoo.

Cody Choi on tehnyt taidetta kulttuurisesta omimisesta jo aikoina, jolloin siitä ei Suomessa puhuttu sanaakaan. Hän muutti 1980-luvulla Yhdysvaltoihin ja joutui kulttuurishokkiin, koska amerikkalainen kulttuuri ei vastannutkaan hänen fantasiaansa. Samoin hän huomasi, että Yhdysvalloissa ajatus aasialaisista kulttuureista tai korealaisuudesta on jotain ihan muuta kuin todellisuus.

– Elämme täysin valheellisessa fantasiassa toisistamme.

Venetsian biennaali 2017
Taiteilija Cody Choi teki teoksen vatsavaivoistaan ja kulttuurishokistaan. Taiteilija poseeraa teoksessa kuin kakalla.Satu Nurmio / Yle

Taiteilija teki kulttuurishokistaan teoksen, joka koostuu vessapaperista ja vatsalääkkeestä ja jossa kökitään kuin kakalla.

– Sinä ja minä näytämme erilaisilta, sinä olet länsimaalainen, minä aasialainen. Me ajattelemmekin erilailla. Mutta meidän paska on aivan samaa.

Juhlaa ja ylistystä taiteelle

Biennaalin yhteisnäyttelyiden teema on tänä vuonna Viva Arte Viva eli eläköön elävä taide. Kahden vuoden takaiseen verrattuna poliittinen raskassoutuisuus loistaa poissaolollaan. Asenne on muutenkin taidetta ja sen mahdollisuuksia ylistävä. Huoli ihmisoikeuksista, pakolaisten asemasta tai vähemmistöistä on läsnä, mutta politiikkaa ei pahemmin puhuta.

Venetsian biennaali 2017
Venetsian biennaalin esikatselmuspäivinä paviljonkeihin on jonoa.Satu Nurmio / Yle

Biennaaliin on tultu iloitsemaan taiteen mahdollisuuksista. Venetsian pääkulkuväylän, Gran Canalin palazzot täyttyvät iltaisin cocktailjuhlista ja nykytaide levittäytyy kaikkialle kaupunkiin. Paikalla ovat taiteilijat, kuraattorit, museoiden johtajat, galleristit ja rahoittajat. Rahoittajia tuntuu olevan paljon - lähes jokaisessa näyttelyssä huomaa taiteilijan tai pääkuraattorin kävelevän vähän välistä tärkeän sijoittajan kanssa näyttelyä esitellen.

Venetsian biennaali 2017
Taiteilijapari ADELE & EVA on paikalla aina tärkeissä avajaisissa. He ovat tehneet koko elämästään performanssin.Satu Nurmio / Yle

Vanhanaikainen, mutta mitäs sitten?

Saksan paviljongin lattia on nostettu ylemmäs ja on kokonaan lasia. Jalkojemme alla möyrii taiteilija Anne Imhofin performanssiryhmä. Valta ja alistaminen, kohde ja katsominen sekoittuvat.

Taideteos
Anne Imhofin performanssiryhmän taiteilijat on painettu lattian alle. Performanssia esitetään koko biennaalin ajan, aina marraskuulle asti.Satu Nurmio / Yle

Paviljonkiin suorastaan rynnistetään esikatselmuspäivinä. Kamerat kädessä ihmetellään, kun performanssin esittäjät makaavat mustilla patjoilla, sytyttävät pieniä tulipaloja ja nousevat välistä seinille jalustoille.

venetsian biennalessa toimittajia
Saksan paviljonkiin oli tunkua esikatselmuspäivinä. Anne Imhofin performanssiryhmän esityksen halusivat kuvata kaikki.Satu Nurmio / Yle

Yhdysvaltain paviljongissa puolestaan katsoja työnnetään heti marginaaliin, koska sisään astuessa näyttää siltä kuin huoneen katto olisi romahtanut ja muuttunut taideteokseksi.

– Halusin, että katsoja pakotetaan huoneen reunoille eikä pääse keskiöön, selostaa taiteilija Mark Bradford teostaan.

Venetsian biennaali 2017
Mark Bradfordin teos Spoiled Foot työntää katsojat huoneen reunoille. Tarkoituksena on saada ihmiset ajattelemaan sitä, miltä tuntuu elää yhteiskunnan marginaalissa.Satu Nurmio / Yle

Sosiaalisia projekteja ja taidetta sekoittava Mark Bradford haluaa saada katsojat ajattelemaan, miltä tuntuu olla marginaalissa ja yhteiskunnan laidoilla. Hän muun muassa parantaa Venetsiassa vankiloiden oloja osana taideprojektiaan. Vankiloihin on Bradfordin projektissa perustettu työllistämispajoja kuten kasvimaata ja tekstiilityöpajaa.

Nämä ovat näyttelyitä, jotka näyttävät suuntaa sille, millaisia teoksia museoissa myöhemmin nähdään. Myös Suomen museot ja näyttelytilat nappaavat täältä muistiin nimiä, jotka halutaan saada Suomessa esille.

Venetsian biennaali 2017
Erwin Wurmin teos Itävallan paviljongin edessä.Satu Nurmio / Yle

Esillä on uusien kuumien nimien lisäksi myös konkareita. Itävallan paviljongissa on taiteilija Erwin Wurmin teoksia. Taiteilija muistetaan Suomessa toissavuoden näyttelystä Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella. Itävallan paviljongissa Wurm on herättänyt henkiin jo 20 vuotta vanhan ideansa minuutin pituisista veistoksista; teoksista, joissa katsoja voi tehdä itsestään veistoksen pysähtymällä vain paikoilleen näyttelyyn.

Venetsian biennaali 2017
Kuvanveistäjä Erwin Wurm poseeraa veistoksena osana One minute sculptures -sarjaa.Satu Nurmio / Yle

Eniten yleisöä vetävät biennaalissa juuri kansalliset paviljongit, vaikka yhteisnäyttelytkin ovat kokonaisten museoiden kokoisia.

Kansallisuudesta pidetään siis kiinni. Erwin Wurm pitää ajatusta jo vanhanaikaisena.

– Minusta se on vanhanaikaista. Osa traditiota. Mutta samalla tämä on vain kaikkien biennaalien äiti. Ja täällä ovat kaikki.

*Lue myös: *Kahdeksan paviljonkia, jotka pitää nähdä Venetsian biennaalissa