Erkki Liikanen muistelee työtoveriaan ja ystäväänsä: Koiviston piti rakentaa silta Kekkosesta uuteen aikaan

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen muistaa unohtumattoman keskustelun Mauno Koiviston kanssa joululounaalla.

Mauno Koivisto
Erkki Liikanen
Erkki LiikanenYle

Suomen Pankin pääjohtaja, presidentti Mauno Koiviston työtoveri ja pitkäaikainen ystävä Erkki Liikanen keskusteli Koiviston kanssa joulukuussa pankin joululounaalla.

Lounaalla käytiin läpi muun muassa historiaa.

– Hän muisti vanhat asiat hyvin ja analysoi niitä tarkkaan. Totta kai tuoreimmat olivat häipyneet pois, Liikanen kertoo.

Liikanen kertoo Koiviston alkaneen muistella nuoruuttaan. Hän kertoi isänsä olleen vahvasti uskovainen adventisti ja saarnanneen maailman luomisesta ja maailmanlopusta. Maailmanloppu oli vaivannut Koivistoa itseäänkin, mutta hän kertoi lopettaneensa murehtimasta asiaa tavatessaan puolisonsa Tellervon.

– Tämä hänen kommenttinsa ei unohdu, Liikanen toteaa.

Liikanen huomauttaa, että Koivisto arvosti edeltäjänsä Urho Kekkosen perintöä ja työtä.

– Hänen piti rakentaa silta Kekkosesta uuteen aikaan ja turvata ensin jatkumo. Sen jälkeen tietysti se, missä hän teki paljon muutoksia, oli se, että hän halusi parlamentarisoida maata ja oli itse aktiivinen rajoittamaan myös presidentin valtaa. Ydin jäi ulkopolitiikkaan, ja siinä hän eteni asteittain päättäväisesti yhdessä toki hallituksen ja eduskunnan kanssa, SDP:n puoluesihteerinä vuosina 1981–1987 toiminut Liikanen kertoo.

Taisteli sekä itsenäisyyden että integraation puolesta

Liikanen jatkaa, että maailman muututtua ja Neuvostoliiton hajottua Koivisto tuli siihen tulokseen, että Suomen pitää hankkia uusi ankkuri Euroopasta.

– 1991 syksystä lähtien hän eteni Eurooppa-politiikassa hyvin määrätietoisesti ja vei asian päätöksiin, mutta jälleen yhdessä hallituksen ja eduskunnan kanssa. Se, missä hän ymmärsi EU:n syvän ytimen parhaiten, oli se, että me haluamme paikan sen pöydän ympärille, missä asioita päätetään, Liikanen sanoo.

Hän kertoo Koiviston sanoneen vielä 90-vuotispäivillään, että hän kuului ensin sukupolveen, joka taisteli itsenäisyyden puolesta ja sitten myös sukupolveen, joka taisteli integraation puolesta.

Liikanen kuvailee, että EU-jäsenyys oli Koivistolle paikka pöydässä, jossa laki ja oikeus määräävät.