Nobel-kirjailija Orhan Pamuk ei halua puhua Turkin nykytilasta, mutta puhuu silti – "Sananvapauden tila on surkea"

Turkkilainen Orhan Pamuk on optimistinen maansa tulevaisuuden suhteen.

kirjallisuus
Orhan Pamuk
Orhan Pamuk saapui Helsinkiin Lit-kirjallisuusfestivaalia varten.Roni Rekomaa / Lehtikuva

Nobelistin kohtaaminen jännittää. Haastattelupaikan vaihto viime tingassa arveluttaa, mutta Orhan Pamuk ei diivaile. Hän suostuu oikopäätä ehdotukseen tehdä haastattelu ulkona auringonpaisteessa. Hän haluaa mieluummin nähdä Helsinkiä kuin istua kustantamon pimeässä neuvotteluhuoneessa.

Kuvausauton sotkuisuus hävettää, mutta nobelisti hyppää reippaasti etupenkille, kun hurautamme lyhyen matkan Kauppatorille. Perillä Pamuk varmistaa, että olemmeko todellakin Helsingin tunnetuimmalla torilla. Oranssien kojujen keskellä vaeltaa vain muutama turisti. Onneksi lokit pitävät sentään meteliä.

Kotonaan Istanbulissa Orhan Pamuk on tottunut hieman vilkkaampaan kaupantekokulttuuriin. Viimeisimmässä romaanissaan Kummallinen mieleni hän kuvaa Istanbulin nopeaa kasvua ja muutosta 15 miljoonan asukkaan metropoliksi.

– Olen seurannut kaupungin muutosta koko elämäni. Tällä romaanilla haluan kertoa valtavasta yhteiskunnallisesta ja rakenteellisesta muutoksesta yksilön näkökulmasta.

Kirjassa kuvataan 800 sivun verran Istanbulin kehitystä 1960-luvulta vuoteen 2012. Pääosassa on katukauppias, joka myy jogurttia ja bozaa, perinteistä ottomaanien aikaista mietoa alkoholijuomaa. Pamuk kertoo tehneensä kirjaa varten valtavasti tutkimustyötä ja haastatelleensa entisiä katukauppiaita.

Orhan Pamuk
Orhan Pamuk on Turkin tunnetuimpia kirjailijoita. Hänen kirjojaan on käännetty noin 40 kielelle.Roni Rekomaa / Lehtikuva

– Tein parhaani eläytyäkseni alemman luokan katukauppiaan elämään. Päähenkilöni Mevlutin tausta on täysin erilainen kuin minulla, mutta nyt tuntuu, että olen Mevlut, naurahtaa Pamuk ja hämmentää kuumaa teetään.

"Ilmassa on muutosta"

Vaikka Pamuk on yllättänyt leppoisuudellaan ja hauskuudellaan, hän alkaa selvästi tuskastua istuessaan kiikkerällä torijakkaralla. Idea haastattelusta ulkona ei ehkä ollutkaan niin hyvä. Mereltä puhaltaa kolea tuuli, enkä haluaisi vilustuttaa maailmankuulua kirjailijaa. Täytyy siis kiirehtiä haastattelussa eteenpäin.

Orhan Pamuk on kertonut kustantajan välityksellä, ettei halua puhua Turkin politiikasta. Tuntuu mahdottomalta olla käsittelemättä maan tilaa kirjailijan kanssa, joka kirjoittaa enimmäkseen kotimaastaan ja kaupungistaan. Olen laatinut ovelat kysymykset, joissa sivutaan Turkin tilannetta. Koska Pamuk nostaa kauluksia pystyyn suojautuakseen tuulelta, päätän kuitenkin mennä suoraan asiaan. En ehdi saattaa kysymystäni sananvapaudesta loppuun, kun Pamuk jo alkaa vastata.

– Sananvapauden tila on surkea. Professoreita on erotettu, toimittajia ja kirjailijoita on vangittu. Olen hyvin vihainen ja pahoillani nykytilanteesta. Turkki on demokraattinen maa, mutta emme ole eurooppalainen demokratia, jossa sananvapautta kunnioitetaan.

Pamuk on kuitenkin optimistinen tulevaisuuden suhteen. Hänen mukaansa valta on kansan käsissä. Hän näkee muutoksen tuulia olevan ilmassa.

– En ole niin masentunut tilanteesta kuin monet ystäväni. Hallitsevan puolueen ja presidentti Erdoğanin suosio on laskussa. Ihmiset ovat kyllästyneitä maan tilaan.

Orhan Pamuk
Orhan Pamuk kuvaa paljon. Hän ei tosin tiedä, mitä tehdä kaikilla kuvillaan.Roni Rekomaa / Lehtikuva

Vaikka monet ihmiset ovat paenneet Turkista, Pamukin mukaan maassa on paljon ihmisiä, jotka haluavat yhteiskunnan muuttuvan ja ovat valmiita tekemään töitä asian eteen.

Pamuk siis puhuu kuin puhuukin politiikasta. Hänen varovaisuutensa on kuitenkin ymmärrettävää, sillä hän on saanut osansa valtion mahdista. Reilu kymmenen vuotta sitten häntä vastaan nostettiin syyte, koska hän oli antanut sveitsiläiselle lehdelle lausunnon, joka koski armenialaisten kansanmurhaa. Aihe on arka Turkissa, koska vuonna 1919 tapahtunutta kansamurhaa ei ole siellä virallisesti tunnustettu. Myöhemmin syytteet Pamukia kohtaan peruttiin.

Nobel toi vastuuta

Orhan Pamuk on ensimmäinen turkkilainen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja, joten hänen sanomisillaan on painoarvoa. Vaikka häneen suhtaudutaan kotimaassaan ristiriitaisesti, on hän kuitenkin kiistämättä yksi kansainvälisesti tunnetuimmista turkkilaisista. Vuonna 2006 annettu Nobel muutti Pamukin elämää.

– Palkinto toi minulle lisää vastuuta. Minun on oltava diplomaattisempi, kun puhutaan Turkin vaikeuksista. Kun sain palkinnon, päätin, ettei leikkisyys saa kadota minusta. Kirjallisuus perustuu lapsenomaiseen leikillisyyteen, haluan säilyttää sen puolen itsessäni.

Siirrymme kahvilateltan varjosta aurinkoon kävelemään ja Pamuk ryhtyy samalla kuvaamaan kännykällään Helsingin Kauppatoria. Hän sanoo kuvaavansa koko ajan, vaikkei oikein tiedä mitä kuvillaan tekee. Kauppatori on otollinen paikka, sillä mieluiten Pamuk kuvaa laivoja. Hän kuvaa niitä jatkuvasti kotinsa ikkunasta Istanbulissa.

– Ehkä ne päätyvät Viattomuuden museooni Istanbuliin.

Pamukin lapsenomaista innostuneisuutta kuvaa, että hänellä todellakin on oma museo Istanbulissa. Se ei ole kuitenkaan mikään kirjailijan palvontapaikka, vaan täynnä kaikenlaista tavaraa, jotka liittyvät Pamukin romaanin Viattomuuden museo. Kirjan päähenkilön tavoin myös Pamuk keräili esineitä, ja lopulta kirjassa mainitut esineet saivat oman museon.

Haastatteluaikamme on lopussa, eikä Pamuk onneksi vaikuta kovin kylmettyneeltä. Viemme Pamukin takaisin kustantamon tiloihin, missä odottaa seuraava haastattelija. Hyvästellessä hän kiittää, että pääsi tekemään pienen aamukävelyn merenrantaan.

Täältä voi katsoa Orhan Pamukin esiintymisen Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalillla.