1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. persoonallisuus

Puheliaan saa käskeä hiljaiseksi, mutta hiljaiselle ei saa sanoa "puhu" – miksi?

Puheliaat ihmiset saavat kuulla joskus epäkohteliaitakin huomautuksia, koska heidän oletetaan kestävän niitä.

Persoonallisuus
Ihmiset keskustelevat keskenään.
Sosiaalipsykologi Silja Kauppisen mukaan työyhteisöissä tarvitaan sekä hiljaisia että puheliaita ihmisiä.Hanna Lumme / Yle

KajaaniPuheen sorina täyttää tilan. Nauru raikaa, kuulumisia vaihdetaan ja toisten päälle puhutaan. Yhden henkilön ääni kajahtaa kuitenkin ylitse muiden.

– Laura hiljaa!

Koko porukka remahtaa nauruun, myös Laura Karjalainen.

Puhelias Karjalainen oli muutama vuosi sitten eräällä opiskelijareissulla, jonka aikana hän sai jatkuvasti kuulla saman karjaisun eräältä vanhemmalta tutor-opiskelijalta.

– Kaikki muutkin höpöttivät, mutta hän oletti, että kun karjaisee "Laura hiljaa", niin kaikki muutkin hiljenevät. Minä olin kuitenkin se, jolla on tosi kova ääni, Karjalainen kertoo.

Hiljaista ihmistä voi ärsyttää puheliaiden ihmisten äänekkyys.
Sosiaalipsykologi Silja Kauppisen mukaan työyhteisöissä tarvitaan sekä hiljaisia että puheliaita ihmisiä.Elisa Kinnunen / Yle

Aluksi letkautus nauratti Karjalaista, mutta lopulta se alkoi ärsyttää.

– Jossain vaiheessa en ollut edes paikalla, kun kuulin kauempaa, että taas huudettiin "Laura hiljaa". Sitten katsottiin ympärille ja huomattiin, etten ole paikalla.

Monelle puheliaalle kyseinen tilanne voi kuulostaa tutulta. Mutta miksi puheliaalle voidaan sanoa, että ole hiljaa, mutta hiljaiselle ei saa sanoa, että puhu?

Sosiaalipsykologi Silja Kauppisen mukaan syitä on monia. Yksi syy voi olla puheliaan ihmisen temperamentti. Kauppisen mukaan puhelias ihminen on temperamentiltaan sellainen, joka kertoo avoimesti tunteistaan ja ajatuksistaan.

– Ehkä voimme silloin kokea, että puheliaalle voi sanoa suorempaa. Puheliaalta saadaan palaute suoraan, kun taas hiljaisempi miettii mielessään omia asioita ja hänet voidaan tulkita aremmaksi kuin puhelias.

Temperamentti vaikuttaa koulunkäyntiin

Yksinäinen susi. Sillä termillä Miia-Sofia Lukkari kuvaa itseään.

Lukkari on ollut hiljainen pienestä pitäen. Hän viihtyy parhaiten omissa oloissaan, eikä kaipaa ihmisiä ympärilleen.

– Nyt vanhemmiten olen oppinut enemmän aukaisemaan suutani, mutta nuorempana kun olin todella ujo, hiljaisuus korostui vielä enemmän.

Miia-Sofia Lukkari ei ole koskaan kuullut ihmettelyjä hiljaisuudestaan.

– En voi sanoa, että kukaan olisi tullut kummastelemaan ja pitänyt minua friikkinä, Lukkari naurahtaa.

Hän on sinut hiljaisuutensa kanssa. Naisen mukaan hiljaisuus on kuitenkin vaikuttanut häneen esimerkiksi koulumaailmassa. Lukkari toivoo, että esimerkiksi kouluissa muistettaisiin kannustaa myös hiljaisia oppilaita. Jos ei välttämättä puhumaan, niin ainakin hyvästä työstä.

– Itsellä oli välillä koulussa sellainen olo, ettei ollut tarpeeksi kun teki työnsä hyvin, vaan olisi pitänyt vielä olla enemmän esillä.

Oppilaita Mikkolan koululla Vantaalla.
Miia-Sofia Lukkarin mukaan koulussa osallistuminen ja viittaaminen tunnilla vaikutti arvosanaan. Hänen mukaansa arvosana laski heti jos tunnilla ei ollut jatkuvasti käsi pystyssä. Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Laura Karjalainen puolestaan kokee esimerkiksi koulun erilaiset esiintymistilanteet helppoina.

Karjalainen on kuitenkin saanut kuulla äänekkyydestään useaan otteeseen – myös koulussa.

– Minulle on sanottu monta kertaa, että ole hiljaa.

Karjalaisen mukaan ei ole mukavaa, kun oletetaan, että puheliaalle voi sanoa töykeästikin.

– Ole hiljaa voi sanoa monella eri tavalla, sen voi sanoa töykeästi tai ystävällisesti, Karjalainen muistuttaa.

Naisen mielestä hyvät käytöstavat tulee muistaa. Kun toinen puhuu, silloin muut ovat hiljaa ja kuuntelevat.

– Puhelias ei voi ajatella, että kun minä vain olen puhelias, että minulla on aina oikeus puhua.

Päällepäsmäri ja syrjään vetäytyvä?

Puhelias ihminen tuo monelle mieleen jonkinlaisia mielikuvia: kovaääninen, hössöttävä ja päällepäsmäri. Erilaisia mielikuvia syntyy myös hiljaisesta ihmisestä: ujo, syrjään vetäytyvä ja yksinäinen.

Sosiaalipsykologi Silja Kauppisen mukaan ihmisen oma temperamentti määrää sen, miten tulkitsemme toisen ihmisen käyttäytymisen.

– Oma temperamentti ja kulttuuriset odotukset käyttäytyä tietyllä tavalla vaikuttavat siihen, koetaanko puhelias liian puheliaaksi tai hiljainen liian hiljaiseksi.

Temperamentit vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen, ne ovat synnynnäisiä eli suhteellisen pysyviä. Temperamentin lisäksi myös kasvatus ja ympäristö muovaavat meistä sellaisia kuin olemme.

– Puhelias on monesti temperamentiltaan innostuva ja rönsyilevä. Kun hänellä tulee jokin asia mieleen, hän kertoo siitä hyvin laveasti. Jossain tilanteessa se voi olla aivan mainio piirre ja toisessa tilanteessa se voidaan kokea hössöttämisenä, Kauppinen kiteyttää.

Puhelias ihminen.
Suomessa on arvostettu hiljaisuutta, vaikka tänä päivänä työelämässä vaaditaan sosiaalisuutta.Elisa Kinnunen / Yle

Myös Laura Karjalainen allekirjoittaa Kauppisen mietteet. Naisen mukaan hänen puheliaisuuteensa suhtaudutaan vaihtelevasti, mutta ensireaktio on usein sama.

– Yleensä minua pidetään aluksi ärsyttävänä. Uuteen kouluun ja uusiin ihmisiin tutustuessa minulle on monesti sanottu, että luulin, että olet ärsyttävä tyyppi. Ihminen on ajatellut, että minun kanssani ei ainakaan halua olla tekemisissä.

– Sitten kun minuun on tutustunut, on tajunnut, että eihän tämä olekaan ihan pöljä tyyppi vaikka se puhuukin paljon, Karjalainen jatkaa.

Välillä Karjalainen on koittanut hillitä omaa persoonaansa tutustuessa uusiin ihmisiin. Hän ei ole halunnut herättää ihmisissä vääriä mielikuvia. Esimerkiksi yliopiston alkaessa Karjalainen halusi antaa itsestään uuden ja erilaisen kuvan.

– Ajattelin, että nyt en tunne täältä ketään, niin voin antaa täysin uudenlaisen käsityksen itsestäni. Mietin, että nyt Laura keskity, että nyt älä anna heti itsestäsi kaikkea ja älä ole kauhea höpöttäjä ja hölöpöttäjä.

En voi sanoa, että kukaan olisi tullut kummastelemaan ja pitänyt minua friikkinä.

Miia-Sofia Lukkari

Noin puolentunnin jälkeen Karjalainen huomasi olevansa äänessä.

– Puheliaisuus tulee luonnostaan, sitä on vaikeaa peitellä. Olen sellainen kuin olen.

Vaikka Karjalainen on huomannut puheliaisuudessa olevan sekä hyviä että huonoa puolia, hän kuitenkin kokee, että puheliaisuudesta on enemmän hyötyä, kuin haittaa.

– Mieluummin olen puhelias kuin kauhean hiljainen, nykymaailmassa siitä on enemmän hyötyä.

Kaksi henkilöä keskustelemassa.
Tämän päivän työelämässä arvostetaan ja korostetaan sosiaalisuutta. Sosiaalipsykologi Silja Kauppinen pohtii, korostetaanko sitä jo liikaa.Elisa Kinnunen / Yle Kajaani

Leimaaminen ei koske kuitenkaan vain puheliaita. Myös hiljaiset ihmiset voidaan leimata helposti – sekä hyvällä että pahalla.

– Jossain tilanteessa hiljaisempi ihminen voidaan kokea oivaksi riskien hallitsijaksi, joka miettii ja tutkii ennen kuin hutkii. Toisessa tilanteessa voidaan kokea, että kerro nyt se oma mielipide, Kauppinen sanoo.

Miia-Sofia Lukkari on pärjännyt elämässään hyvin, hiljaisuudestaan huolimatta.

Hän kuitenkin myöntää, että joissain tilanteissa, esimerkiksi työhaastatteluissa, sosiaalisuudesta ja puheliaisuudesta olisi hyötyä.

– Monissa työhaastatteluissa en ole käynyt, koska ujous aiheuttaa senkin, ettei uskalla ottaa yhteyttä tai lähteä kokeilemaan. Jos olisi rohkeampi ja puheliaampi, niin varmaan olisi enemmän saanut aikaiseksi sillä saralla.

Molempia tarvitaan

Karjalainen on ollut puhelias pienestä asti ja Lukkari puolestaan hiljainen. Molemmat arvelevat perheen ja suvun vaikuttaneen siihen, millaiseksi oma puhetapa on kehittynyt.

– Olen tällainen käläkättäjä varmaan siksi, koska minulla on puhelias perhe ja lähisuku. Kaikki puhuvat yhteen ja kovaan ääneen. Sieltä se on varmasti lähtenyt kun on pitänyt saada oma ääni kuulumaan kaikkien muiden keskellä, Karjalainen naurahtaa.

Perhelinjoilla jatkaa myös Lukkari.

– Toinen vanhemmistani oli nuorena ujo ja hiljainen, hän viihtyi omissa oloissaan. Hiljaisuuteni on osittain varmaankin sukuperimää.

Mies pitää vauvaa sylissä.
Temperamenttipiirteet ovat havaittavissa jo pienestä vauvasta. Tero Kyllönen / Yle

Ympäristön ja kasvatuksen lisäksi aikaisemmin mainitut temperamenttipiirteet vaikuttavat käyttäytymisen taustalla siihen, kuinka henkilö toimii ja reagoi eri tilanteissa.

– Jos vauva on rauhallinen syntyessään, hänestä ei tule koskaan räiskyvää persoonaa. Puolestaan hyvin temperamenttisesta vauvasta ei tule täysin rauhallista, sosiaalipsykologi Silja Kauppinen kertoo.

Kauppinen muistuttaa, että omia temperamenttipiirteitä voi kuitenkin kehittää.

– Me tunnistamme temperamenttipiirteitä ja ehkä myös ne puolet, jotka voivat näyttäytyä huonommassa valossa joissakin tilanteissa.

Mieluummin olen puhelias kuin kauhean hiljainen, nykymaailmassa siitä on enemmän hyötyä.

Laura Karjalainen

Olipa sitten hiljainen tai puhelias, niin kaikkia tarvitaan. Kauppinen muistuttaa, että esimerkiksi tämän päivän työelämässä kaikenlaiset temperamenttityylit ovat arvokkaita.

– Tarvitaan niitä innostuvia ideanikkareita, joilla on kymmenen asiaa yhtä aikaa menossa ja jotka vievät asiat suoraviivaisesti eteenpäin ja sitten tarvitaan niitä pohdiskelevia, syvällisiä ihmisiä.

– Voidaan kysyä, korostetaanko sitä jo liikaakin? On paljon tehtäviä, joissa tarvitaan sitä syvällisyyttä ja analysointia ja pohdiskelevuutta. Ilman muuta sellainen työyhteisö on vahva, jossa on monenlaisia ihmisiä, Kauppinen tiivistää.