Vanhat teatteritalot hajoavat käsiin – tärkeimmät näyttämöt odottavat peruskorjausta käyttökiellon kynnykselle asti

Hallituksen puoliväliriihi väläytti vihreää valoa Kansallisteatterin kipeästi tarvitsemalle jättiremontille ja suurille uudistuksille. Aleksanterin teatteri sen sijaan jäi taas nuolemaan näppejään, vaikka talo on kriittisessä tilassa.

teatteritaide
Aleksanterin teatterin näyttämö
Aleksanterin teatterin katsomon penkit ovat rispaantuneet, mutta suurempi pulma on ikivanha talotekniikka.Jari Kovalainen / Yle

Lähes kaksi metriä Kansallisteatterin johtajaa kulkee näinä päivinä kevein askelin. Kauan haikailtu peruskorjaus näyttää viimein toteutuvan. Mika Myllyaho harppoo sokkeloisen graniittilinnan käytäviä ja osoittelee mennessään, mihin kaikkeen lähestyvä remontti tuo pelastuksen. Lattianrajan tumma läntti on pian vain ikävä muisto.

– Kansallisteatteri on rakennettu savimaalle, sieltä tulee kosteutta rakenteisiin ja koko talo vajoaa. Teatteri pitää paaluttaa uudelleen.

Reilun viidenkymmenen miljoonan euron remontilla saadaan muutenkin vakaammat olot: päästään eroon yli satavuotiaista, tukkeutuvista viemäriputkista, syheröisistä sähköjohdoista, jotka eivät vie minnekään ja auttamattoman vanhentuneesta teatteritekniikasta.

– Kerran kävi niin, että talo meni pimeäksi vähän ennen näytöstä. Syytä etsittiin urakalla, kunnes jostain uumenista löytyi sulakekaappi, jonka olemassaolosta kukaan ei edes tiennyt.

Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho
Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho on optimistinen peruskorjauksen rahoituksen suhteen.Jari Kovalainen/Yle

Kolmasosa Kansallisteatterista, se mikä näkyy suuren näyttämön yleisölle, peruskorjattiin viisitoista vuotta sitten. Jatkoa saatiin odotella niin kauan, että suurta osaa talosta uhkaa käyttökielto.

– En halua pelotella ketään, ja kyllä täällä on turvallista käydä teatterissa. Meillä on kuitenkin ollut täällä isoja oikosulkuja, talossa, jossa on katto täynnä pölyä ja vanhoja johtoja.

Mitään pahempaa ei ole vielä sattunut, mutta läheltä on pitänyt.

– Pienen näyttämön köydet ovat niin vanhoja, että niiden kanssa sattuu helposti virheitä. Itsekin olen ollut harjoituksissa, joissa on meinannut tulla lamppu näyttelijän päähän väärää köyttä vedettäessä. Tuntuu kovin vaikealta vaatia ihmisiä tekemään töitä tällaisissa olosuhteissa.

Näytelmän Mestari ja Margarita harjoitukset Kansallisteatterin Willensaunassa.
Näytelmän Mestari ja Margarita harjoitukset Willensaunassa. Anne Rautiainen ohjaa Maria Kuusiluomaa, Annika Poijärveä ja Juha Varista.Jari Kovalainen/Yle

Uusia tiloja, uutta toimintaa

Hallitus heltyi puoliväliriihessään myöntämään kaksi miljoonaa euroa Kansallisteatterin hankesuunnitteluun seuraavien kahden vuoden aikana. Varsinaisen peruskorjauksen rahoituksesta ei ole mitään takeita, mutta Myllyaho on optimistinen.

– Ymmärrän, että aikoina, jolloin säästetään esimerkiksi vanhustenhoidosta, on päättäjille vaikeaa laittaa jonkin talon korjaamista etusijalle. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että yli puoluerajojen ollaan sitä mieltä, että tämä täytyy laittaa kuntoon.

Toiveissa on, että remontti valmistuisi, kun Kansallisteatteri täyttää 150 vuonna 2022. Jos peruskorjaus toteutuu, sen yhteydessä pistetään uusiksi myös Kansallisteatterin toimintafilosofia. Tarkoitus on ottaa talo ympärivuotiseen käyttöön ja rakentaa kaksi uutta näyttämöä. Ne työllistäisivät erityisesti freelancereita, maalailee Myllyaho.

– Tärkein asia on tietysti meidän perustoimintamme. Me teemme Suomen ykkösteatteria ja suomalaista draamaa. Sen rinnalle on tullut kasvava vaatimus luoda rakenteita sille, että huonosti työllistyvät freelancenäyttelijät saavat työmahdollisuuksia. Laajennuksen ja peruskorjauksen avulla saadaan vuosittain kymmenen produktiopaikkaa freelancereille. Se takaa töitä noin sadalle ihmiselle.

Kansallisteatteri saa kesäkauden

Willensaunan näyttämöllä harjoitellaan syksyllä ensi-iltansa saavaa Mestari ja Margaritaa. Kovin pitkään tilassa ei voi yhtäjaksoisesti työskennellä, huomauttaa teatterinjohtaja Myllyaho.

– Täällähän ei ole käytännössä ilmastointia lainkaan. Kyllä sen katsojatkin huomaavat, alkaa päätä särkeä, jos esitys kestää yli tunnin.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ei Willensaunaa pian enää ole. Sen korvaa laadukas ravintola, jonka terassi avautuu Kaisaniemen puistoon.

– Tällä paikalla on ollut ravintola 1950-luvulla. Ravintolan terassi elävöittää koko puistoa ja kun täällä talon uudessa päässä alkaa pyöriä residenssitoimintaa ja käydä ulkomaisia vierailijaryhmiä, niin turistit voivat käydä katsomassa teatteria kesälläkin.

Havainnekuva Läntisen teatterikujan puolelle suunnitellusta Kansallisteatterin laajennuksesta.
Havainnekuva Läntisen teatterikujan puolelle suunnitellusta Kansallisteatterin laajennuksesta.Kansallisteatteri
Havainnekuva Kansallisteatterin Willensaunan edustalle kaavaillusta ravintolasta Kaisaniemen puiston kulmassa.
Havainnekuva Kansallisteatterin Willensaunan edustalle kaavaillusta ravintolasta Kaisaniemen puiston kulmassa.Kansallisteatteri

Mullistusten myötä toteutuu myös Mika Myllyahon pitkäaikainen unelma nuorisoteatterin perustamisesta Kansallisteatteriin. Sen ensimmäinen vetäjä on jo valittu. Satu Linnapuomi aloittaa työnsä 2019 riippumatta siitä, miten remontti etenee, tai eteenekö se.

– Olen haaveillut nuorisoteatterista kohta kymmenen vuotta ja me aloitamme sen joka tapauksessa. Näen, että tähän kaupunkiin ja näiden seinien sisälle tarvitaan sellainen.

Toisen voitto on toisen tappio

Muutama kortteli Kansallisteatterista etelään päin tunnelma on merkittävästi apeampi. Aleksanterin teatteri ei saanut puoliväliriihestä edes lämmintä kättä, vaikka talo on hajoamispisteessä. Bulevardin teatteriyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Reima Jokinen suree rakkaan talonsa surkeaa tilaa.

– Ei meitä tosin se lämmin käsi olisi kiinnostanutkaan, me tarvitsemme ihan selvää rahaa. Kun poliitikkojen pitää päättää esimerkiksi siitä, laitetaanko rahaa Kansallisteatterin kaltaisen ison instituutin korjaustarpeisiin, vai tällaiseen vierailijoiden taloon, niin on helppo päätellä mihin järjestykseen asiat laitetaan.

Bulevardin teatteriyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Reima Jokinen
Bulevardin teatteriyhdistyksen Reima Jokinen on ylpeä johtamastaan talosta.Jari Kovalainen/Yle

Kansallisteatteri oli toki rahansa ansainnut, Jokinen myöntää. Toisen voitto on silti toisen tappio, kun niukkuutta jaetaan.

– Emme me ole kateellisia toisten rahoista, vaan sitä mieltä, että tämän talon ei pidä antaa hajota käsiin. Muutaman hävittäjäkoneen hinta on koko kulttuurisektorin rahoitus. Niitä hävittäjiä hankitaan Suomeen 50. Siinä mielessä puhutaan todella pienistä rahoista.

Aleksanterin teatterin henkilökunta on jo vuosien ajan siirrellyt tauluja paikasta toiseen peitellläkseen seinien pahimpia halkeamia.

– Maalia on vedetty aina vain uusi kerros vanhan päälle. Jos siihen nyt vielä vetää yhden kerroksen, todennäköisesti kaikki maalit tulevat alas. Tässä ei enää mikään pikku pintaremontti auta, summaa Jokinen.

Kymmenet maalikerrokset halkeilevat toistensa päältä Aleksanterin teatterin yleisölämpiössä.
Kymmenet maalikerrokset halkeilevat toistensa päältä Aleksanterin teatterin yleisölämpiössä.Jari Kovalainen/Yle

Suurimmat ongelmat ovat kuitenkin seinien sisällä. Sähköt ovat museo-osastoa, ilmastointi on onneton ja putket hajoilevat. Kiireellisin asia ovat katon tukirakenteet.

– Pahin tilanne oli kun kesken esitystä näyttelijälämpiön katosta putosi noin neliömetrin kokoinen kappale paikalle, jossa hetki sitten istui esiintyjä. Onneksi siinä hajosi vain iPad, joka oli jäänyt tuolille. Sähköjen kanssa on koko ajan ongelmia, oikosulkuja ja vastaavaa.

Antiikkinen teatteritekniikka on myös työturvallisuus ja työterveysongelma. Lavasteita liikutellaan miesvoimalla kiskottavien köysien avulla. Se tekee näyttämötyöntekijöiden selkävaivoista arkea. Elleivät lavastepainot ole oikeissa paikoissa oikeaan aikaan, tempaisee köysi käyttäjänsä katonrajaan.

– Tämä on viimeinen ammattiteatteri, jossa pojat joutuvat vetelemään lavasteita köysistä. Vähän kuin olisi teatterimuseossa töissä, huomauttaa Reima Jokinen.

Aleksanterin teatteri.
Oopperan kotina toimi vuosina 1919-1993 venäläinen Aleksanterin teatteri. Suomen Kansallisooppera

Kulttuurihistoria hajoaa käsiin

Kun venäläiset sotilaat kaipasivat viihdettä 1800-luvun lopun Helsinkiin, niin viihdettä heille järjestettiin. Varuskuntateatteri avattiin Bulevardin ja Albertikadun kulmaan 1879 Bomarsundin linnoituksen kierrätystiilistä, tsaarin rahoilla.

Aleksanteri toinen ei koskaan ehtinyt käyttää nimikkoteatterinsa keisarillista sisäänkäyntiä saati keisarillista aitiota. Ne ovat yhä alkuperäisessä asussaan, samoin päälämpiö ja katsomo.

Venäläissotilaat vaihtuivat Suomalaisen oopperan ja baletin väkeen vuonna 1918. Sittemmin tsaarille suunniteltuja tuoleja ovat kuluttaneet lukuisat valtiomiehet, kertoo Reima Jokinen.

– Arvovieraat kutsutaan nykyisinkin keisarilliseen kabinettiin kahvittelemaan ennen esityksiä. Eräs merkittävä tämän talon käyttäjistä oli presidentti Kekkonen. Hän kutsui usein etenkin esitysten jälkeen pitkäsäärisiä balettitanssijoita keskustelemaan kanssaan.

Vaikka Aleksanterin teatterin kulttuurihistoriallinen arvo on kiistaton, sen kunnossapito on jäänyt hunningolle. Toistaiseksi on pystytty huolehtimaan siitä, että teatteri täyttää lain vaatimukset. Esimerkiksi katon tukirakenteet korjataan kiireellisesti.

Aleksanterin teatterin sähköjohtoja
Sähköjen uusiminen on yksi kiireellisimmistä töistä molemmissa teattereissa.Jari Kovalainen/Yle

Sen sijaan jo parikymmentä vuotta suunniteltu peruskorjaus on kerta toisensa jälkeen pudonnut rahoittajien pöydältä.

Turhat toiveet heräsivät viimeksi pari vuotta sitten, kun silloinen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki teetätti peruskorjauksesta hankesuunnitelman. Sitten vaihtui hallitus. Uusilta päättäjiltä ei herunut rahaa varsinaiseen remonttiin, jonka hintalappu on tällä hetkellä noin 35 miljoonaa euroa.

– Peruskorjaustarve oli tiedossa jo 1993, kun ooppera lähti uuteen taloonsa. Nyt on 2017, eikä rahaa ole vieläkään tullut.

Valtio on vaikea isäntä

Kun ooppera sai oman talon, Aleksanterin teatterista tehtiin vierailuteatteri. Siitä vastasi alkuun Helsingin kaupunki. Teatteri siirtyi valtion, eli Senaattikiinteistöjen omistukseen 2005 ja sen toimintaa pyörittämään perustettiin Bulevardin teatteriyhdistys. Maallikon korvaan rahoituskuviot vaikuttavat hölmöläisten peitonjatkamiselta.

– Valtiovarainministeriö antaa kulttuuriministeriölle rahaa Aleksanterin teatterin vuokraan, jonka kulttuuriministeriö sitten maksaa meille vuokrausavustuksena, ja me maksamme sen vuokrana valtiovarainministeriön alaiselle Senaattikiinteistöille.

Valtio on vaikea isäntä, selittää Reima Jokinen. Senaattikiinteistöt väläytteli jossain vaiheessa koko talon myymistä kalliiden korjausten välttämiseksi.

– Koska Senaattikiinteistöt on yritys, sen pitää saada kuitattua korjausinvestoinnit. Peruskorjaus pitäisi kustantaa hurjilla vuokrankorotuksilla. Niistä rahoista sitten kulttuuriministeriö ja valtiovarainministeriö kinaavat keskenään.

Teatterin toiminta pyörii alivuokra- ja lipputuotoilla, mutta korjauspottia ei niistä puroista kerry. Kiireellisimmät remontit saataisiin rahoitettua noin seitsemällä miljoonalla eurolla. Se antaisi peliaikaa odotella, että valtiontalous tervehtyy ja peruskorjaus saadaan vietyä loppuun, Reima Jokinen laskeskelee.

– Korostan vielä, että emme edes haaveile entisöinnistä, vaikka sekin olisi perusteltu toive. Sellainen on tehty moniin valtion rakennuksiin.

Paras ratkaisu Jokisen mielestä olisi se, että Aleksanterin teatteri siirrettäisiin takaisin Helsingin kaupungin hallinnon alle.

– Valtio ei omistajana saa korjauksiin avustusta esimerkiksi EU:lta tai kansainvälisiltä säätiöiltä. Kaupunki omistajana mahdollistaisi myös ulkopuolisen rahoituksen etsimisen.

Aleksanterin teatterin tarpeisto
Aleksanterin teatterin tarpeistossakin tekniikka on antiikkista.Jari Kovalainen/Yle

Aleksanterin vierailuteatteri on pelastettava Jokisen mielestä senkin vuoksi, että korvaavia tiloja ei ole olemassa.

– Juuri viime viikolla täällä oli esimerkiksi georgialaista balettia. Täällä käy kansainvälisten vieraiden lisäksi paljon suomalaistaiteilijoiden vapaita ryhmiä, joilla ei ole omia tiloja. Täällä on esityksiä teatterista oopperaan ja konserteista drag show’hun. Katsojia on vuodessa yli 80 000. Meillä pitää konttoriaan 25 eri kulttuurialan toimijaa, minne ne menisivät?

Teatteri on erityisen tärkeä pääkaupunkiseudun tanssitaiteelle ja tanssin harrastajille. Yhdeksässä harjoitussalissa on vuosittain 200 000 käyntikertaa. Mukaan mahtuu väkeä vauvoista vaareihin.

Osa vuokralaisista on tuskastunut rakennuksen kehnoon kuntoon ja väläytellyt muuttoa. Vaikka hometta ei ole löytynyt, aiheuttavat pöly, kosteus ja huono ilmanvaihto ongelmia. Erityisen paljon talon vaivoja on puitu Tero Saarinen Companyn kanssa. Aleksanterin teatteri on maailmankuulun tanssiryhmän residenssiteatteri.

– Uskon kyllä, että saamme talon jotenkin pysymään sellaisessa kunnossa, että vuokralaiset pysyvät. Eikä heillä juuri ole vaihtoehtoja.