Analyysi: Ranskan pääministerivalinta on Macronin taktista taituruutta

Presidentti Macron pyrkii Edouard Philippen nimityksellä hajottamaan oikeistopuolueen rivejä ja vankistamaan oman puolueensa asemaa tulevissa parlamenttivaaleissa.

Ulkomaat
Philippe ja Cazeneuve kättelevät
Ranskan uusi pääministeri Edouard Philippe (oikealla) ja väistyvä pääministeri Bernard Cazeneuve virallisessa vallanvaihtokuvassa Pariisissa maanataina.Julien de Rosa / EPA

*PARIISI *Presidentti Emmanuel Macronin pääministerivalinta oli ennen kaikkea taktinen. Oikeistolainen pääministeri Edouard Philippe, 46, tuo Macronille lisää pelivaraa kesäkuun parlamenttivaaleja ajatellen.

Pääministeri Philippe edustaa oikeistolaisen Tasavaltalaiset -puolueen liberaalia keskustasiipeä ja on ollut presidenttikisasta tippuneen Alain Juppén vankka tukija. Hänen nimityksensä houkuttelee Macronin puolueen vaalilistoille varmasti muitakin oikeistopoliitikkoja ja vankistaa näin uuden presidentin asemaa.

Toistaiseksi Macronin tilanne näyttää siis parlamenttivaaleja ajatellen vahvalta. Oikeistopuolueeseen on odotettavissa lisää hajaannusta ja sosialistipuolue on valmiiksi sekaisin. Äärioikeistolainen Kansallinen rintama ja Jean-Luc Mélenchon radikaalivasemmistolainen liike voivat toki odottaa vaalivoittoja, mutta eivät uhkaa Macronin Tasavalta liikkeessä -puolueen asemaa.

Uusi hallitus huomenna?

Uusi pääministeri Philippe ei ehdi juuri hengähtämään. Hänen pitää ryhtyä kokoamaan heti hallitusta ja poimia siihen ministereitä vasemmalta, oikealta ja politiikan ulkopuolelta. Naisia yhtä paljon kuin miehiä.

Kyseessä on siis vaativa palapeli, mutta uuden hallituksen kokoonpanon pitäisi olla selvillä huomisiltaan mennessä.

Pian hallituksen nimittämisen jälkeen ryhdytään hahmottelemaan hallitusohjelmaa. Macronin ensimmäinen uudistus on se kaikkein tulenarin eli Ranskan työlain remontti. Hän on sanonut haluavansa saada työlakiuudistuksen liikkeelle vielä ennen kesälomia.

Työreformia yritetään taas

Ranskalaisten poliitikkojen tuoreessa muistissa ovat viime kevään kuukausia kestäneet lakot ja mellakat. Väistyvä sosialistihallitus yritti viedä tuolloin väkipakolla läpi muutamia uudistuksia työlakiin, mutta joutui vesittämään esityksiään useaan otteeseen, kun kadun voima osoittautui lähes ylivoimaiseksi.

Macron haluaisi mennä paljon edellistä hallitusta pidemmälle eli lisätä paikallista sopimista, joustavoittaa työaikaa ja kohtuullistaa irtisanomiskorvauksia. Hänen ajamansa uudistukset vähentäisivät myös Ranskan ammattiliittojen valtaa, minkä vuoksi vastarinta tulee olemaan perinpohjaista.

Työlain lisäksi uusi presidentti pyrkii laittamaan vauhdilla liikkeelle ajatuksiaan EU-yhteistyön tiivistämisestä.

Brexit-kantaa odotetaan

Suunnitelmat yhteisestä budjetista ja euroalueen talousministeristä huolestuttavat maksumiehen roolia pelkäävää Saksaa, mutta muuten EU-mieliseen Macroniin suhtaudutaan myönteisesti. Macronin onnistuminen on myös Saksan etu, eli liikaa kapuloita ei rattaisiin haluta laittaa.

Ranskan uudelta presidentiltä odotetaan samalla kantaa Brexit -neuvotteluihin. Edellinen presidentti François Hollande kannatti tiukkaa linjaa Britannian eroehtojen suhteen eikä Macronilta odoteta tähän ainakaan minkäänlaisia myönnytyksiä. Vaikka presidentinvaalit on käyty, ei ranskalaisille haluta antaa yhtään liian ruusuista kuvaa EU-eron seurauksista.