"Kun ensimmäinen sonnimme lähti teuraaksi, itkin koko illan" – Nyt Terhi Karisalmi on itse mukana karjansa teurastuksessa ja leikkelee ruhot

Karisalmen tilateurastamossa Jämsässä on selkeä työnjako: Tero teurastaa, Terhi leikkelee. Vuosia kasvatetun eläimen teurastus tekee edelleen mielen haikeaksi, mutta on myös kunnia-asia.

Teurastus ja lihan säilyvyyskäsittely
Ylämaankarjaa.
Simo Pitkänen / Yle

JämsäSuomessa toimii kymmenittäin tilateurastamoja, mutta vähemmistö niistä teurastaa myös muiden tuomia eläimiä.

Terhi ja Tero Karisalmen vastikään aloittanut tilateurastamo Jämsässä kuuluu tähän vähemmistöön. Teurastamolla on luvat naudalle, lampaalle, hevoselle, possulle sekä hirvelle ja peuralle.

– Saimme luvat neljä viikkoa sitten, ja lampaita oli käytännössä jo oven takana jonossa tulossa, kertoo Terhi Karisalmi.

Teurastamolle on selvästi ollut kysyntää, ja tilauskantaa on isosti syksylle saakka – ja siitä eteenpäinkin.

– Pitää jo sanoa, että ei ole aikoja. Varauksia on jo ensi vuoden lokakuulle saakka, Karisalmi kertoo.

Teurastamoa on tarkoitus pyörittää perheen voimin – Tero teurastaa, Terhi leikkelee – mutta ruuhka-aikoihin tilalla ennakoidaan tarvittavan apua. Ruuhkaa näyttäisi syntyvän ainakin syksyisin, jolloin lampaita tyypillisesti teurastetaan.

"Tyhminäkö meitä pidetään"

Teurastamon perustaminen ei käy käden käänteessä, ja sekä perustamiseen että toimintaan liittyy mittava määrä paperitöitä. Karisalmien teurastamon perustaminen vei pari vuotta, vaikka tilalla oli jo pätevät elintarviketilat.

– Jos meillä ei olisi jo ollut valmiina tiloja, emme ehkä olisi tähän lähteneetkään. Kustannukset olisivat nousseet sellaisiksi, ettei se ehkä olisi ollut järkevää, sanoo Karisalmi.

Pienteurastamo.
Simo Pitkänen / Yle

Teurastus on Euroopan Unionissa erittäin vahvasti säädeltyä (siirryt toiseen palveluun) (Evira) – kaikki, mitä teurastamolla tehdään, pitää kirjata omavalvontaan.

Säätely on hyvästäkin, jotta eläimiä ei kohdella väärin, mutta Karisalmi manaa maalaisjärjen puuttumista.

– Tuntu välillä, että tyhminäkö meitä pidetään. Valmistelussa tuli joka päivä vastaan asioita, joista piti itseltään kysyä, että miksi näin? Mutta niillä säännöillä mennään, jotka on.

Esimerkiksi Karisalmi nostaa sen, että naudan ruho pitää säädösten mukaan tarkastaa pituussuunnassa kahtia halkaistuna. Karisalmien ruhokylmiö on niin matala, että puolikas ei mahdu sinne roikkumaan.

– Me odottelemme edelleen lupaa sille, että nauta voitaisiin tarkastaa neljänneksinä. Se jouduttaisi meidän päiväämme ja laskisi kuluja, kun ei tarvitse odottaa eläinlääkäriä tarkistamaan.

Ylämaankarjaa syntymästä kuolemaan

Karisalmet itse kasvattavat lihaksi pitkäkarvaista ylämaankarjaa. Teurasikään ylämaankarjan edustaja tulee noin kolmevuotiaina, mutta yksilöiden välillä on vaihtelua.

Kolmen vuoden aikana eläimiin ehtii jo syntyä tunneside.

– Kun ensimmäinen sonnimme lähti teuraaksi, itkin koko illan, lapset itkivät, ja itkin varmaan seuraavana päivänäkin. Edelleenkin se on haikea hetki, sanoo Karisalmi.

Terhi ja Tero Karisalmi.
Terhi ja Tero Karisalmi.Simo Pitkänen / Yle

Tilan karja matkusti aiemmin teuraaksi milloin minnekin, sen mukaan mistä aikoja löytyi. Lyhyimmillään matkaa kertyi pari sataa kilometriä, pisimmillään nelisensataa.

Nyt Karisalmet myös teurastavat vuosia kasvattamansa eläimet itse.

– Eläin on meidän käsissämme syntymästä viimeiseen hetkeen. Näemme sen koko elämän, ja meille on kunnia-asia, että saamme sen itse myös päättää, eikä kukaan vieras sitä käsittele, sanoo Karisalmi.

Tilan karja elää vapaana, eikä eläimiä kytketä kiinni koskaan. Syntyneet vasikat elävät emojensa rinnalla, aivan kuin vaikkapa hirvillä luonnossa.

– Jos lihantuotannolle on eettisempi tapa, emme ole sitä keksineet emmekä löytäneet, Karisalmi sanoo.

Lihaa vakuumipusseissa.
Simo Pitkänen / Yle