"Sotaminä löytyy vasta oikeassa hetkessä" – Mitä sitten, jos se olisin ollut minä?

Uusi näyttely käy sotien kimppuun ihmisen ja kokemuksen näkökulmasta. Tarinansa kertoo muun muassa desantti.

Kotimaa
Päämajamuseon amanuenssi ja Sodan ja rauhan keskus Muistin näyttelyasiantuntija Olli-Pekka Leskinen Jos se olisin ollut minä -näyttelyssä.
Päämajamuseon amanuenssi Olli-Pekka Leskinen ei osaa veikata, miten hänelle olisi sodassa käynyt. Teemu Saintula / Yle

Iso määrä työtunteja ja luettuja tarinoita. Asiantuntija ei silti tiedä, miten hänen olisi käynyt talvi- tai jatkosodassa.

– En osaa sanoa, millainen olisin ollut. Veikkaan, että todellinen sotaminä aika lailla löytyy vasta oikeassa hetkessä. Uskon, että olisin jossain määrin voinut pärjätäkin, mutta ei sitä koskaan tiedä, miettii mikkeliläisen Päämajamuseon amanuenssi Olli-Pekka Leskinen.

Leskinen kertoo ajatelleensa asiaa silloin tällöin, kun hän on tuottanut sota-aiheisia näyttelyitä.

Jokainen voi miettiä asiaa Päämajamuseon Jos se olisin ollut minä -näyttelyssä, joka kertoo suomalaisten kokemuksista talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa vuosina 1939–1945.

Me keskitymme puhtaasti ihmiseen, ihmisen tarinaan ja kokemukseen.

Päämajamuseon amanuenssi Olli-Pekka Leskinen

Näyttely esittelee sotaa uudella tavalla. Tärkein on ihminen.

– Perinteisesti sotahistoriassa ja sotamuseoissa on kerrottu paljon poliittista taustaa, sotatapahtumia, divisioonien liikkeitä ja mahdollisesti sotateknologiaa eli koneita ja aseita. Me keskitymme puhtaasti ihmiseen, ihmisen tarinaan ja kokemukseen, Leskinen sanoo.

"Rakkautta koettu paljon"

Leskinen huomauttaa, että sodassakin on arkensa. Vaikka olosuhteet ovat karmeat, ihminen haluaa elää tavallisesti.

– Ihminen pyrkii mahdollisimman normaaliin elämään. Voidaan puhua sotanormaalista. Ihmisen täytyy selvitä sota-arjessa ja luomaan mahdollisimman normaalit puitteet elämälle.

Vaikka koko maa oli sodassa, koko maa ei sotinut koko ajan.

– Ihan yhtä lailla sota-arkeen on mahtunut iloa ja rakkautta hyvinkin erilaisina tapahtumina. Ihmiset ovat saaneet lapsia, menneet naimisiin, viettäneet syntymäpäiviään. Ennen kaikkea rakkautta on koettu varmasti paljon niin kotona kuin rintamalla, jossa työskenteli valtava määrä myös naisia.

Leskinen huomauttaa, että tarjolla oli myös erilaisia viihdetapahtumia, elokuvia ja teatterinäytöksiä.

Kerttu, Ville, Hannes ja Gustaf

Kävijä kuulee muun muassa yhdentoista ihmisen kokemuksesta sota-aikana. Ääninäyttelijät lukevat tarinoita kirjojen, kirjeiden, haastattelujen ja oikeuden pöytäkirjojen pohjalta. Taustalla näkyy kuva henkilöstä.

Kävijä kuulee tarinan muassa 22-vuotiaalta Kertulta ja 23-vuotiaalta Villeltä, joka toimi sodassa desanttina. Villen tarina päättyy teloitukseen.

Desantti oli toisen maailmansodan aikaan vihollisen selustaan vakoilu- tai sabotaasitarkoituksessa lähetetty Neuvostoliiton puolella taistellut laskuvarjomies.

Pakolaiset joutuvat pakenemaan kotoaan ja jättämään oman kotinsa ja omaisuutensa.

Päämajamuseon amanuenssi Olli-Pekka Leskinen

Haastattelun pohjalta tehdyssä tarinassa sotaa avaa hevosmies Hannes eli Hannes Hynönen. Hänestä tuli kuuluisa, kun hän oli vuonna 2014 Linnan juhlissa. Hynönen kuoli 102-vuotiaana marraskuussa vuonna 2015.

Henkilökohtaisen näkökulman tuo myös marsalkka Carl Gustaf Mannerheim.

"Pakolaiskriisissä aitoja ihmisiä"

Näyttelyssä on esillä taulu, joka esittelee nykyisiä pakolaismääriä. Leskinen toteaa, että toisen maailmansodan aikaisella pakolaiskriisillä ei ole sinänsä mitään tekemistä nykyisen pakolaiskriisin kanssa. Brittiläinen historioitsija Anthony Beevor on todennut, ettei näitä tilanteita voi verrata keskenään.

Leskinen huomauttaa, että yhteistä pakolaiskriiseille on kuitenkin ihminen ja ihmisen hätä.

– Esitämme pakolaiset numeroina. Esitämme, miten suurista luvuista on kyse. Toisaalta, jokaisen luvun takana on aitoja ihmisiä, jotka ovat kokeneet sodan ja kriisin. Pakolaiset joutuvat pakenemaan kotoaan ja jättämään oman kotinsa ja omaisuutensa, ystävänsä ja perheensä ja lähtemään ihan vieraaseen maahan.

Esimakua tulevasta

Jos se olisin ollut minä -näyttely on esimakua uudesta tavasta esitellä sotaa ja rauhaa. Myöhemmin samaa tyyliä on tarkoitus hyödyntää Mikkeliin perusteilla olevasta Sodan ja rauhan keskus Muistista, jonka on tarkoitus avautua loppuvuodesta 2019.

Muistin tarkoitus on esitellä sotaa henkilökeskeisyyden ja kokemuksen lisäksi vahvasti ajan ja paikan kautta. Leskisen mukaan Muistin näyttelyissä voi kokea vaikkapa minkälaista on olla aidossa sotatilanteessa rintamalla. Näyttelyitä tekevät yhdessä muun muassa historiantutkijat, graafikot, ääninäyttelijät ja multimediasuunnittelijat.

Päämajamuseon Jos se olisin ollut minä -näyttely on avoinna Mikkelissä 31.12.2017 asti.