Eläinlääkärin töihin muutkin kuin itse eläinlääkärit – "Tämä on murheellista"

Ammattikunta pelkää, että tarkastuksia tekee kuka tahansa ja laatu kärsii. Ministeriö pitää eläinlääkäreiden huolta liioitteluna.

eläinsuojelu
Lehmä navetassa
Jyrki Lyytikkä / Yle

Suomessa eläinsuojeluvalvonta on kunnissa työskentelevien valvontaeläinlääkäreiden vastuulla mutta ei välttämättä enää kauan. Eläinlääkärit huolestuivat, koska heidän mukaansa uhkakuvana on, että valvontaeläinlääkärit aiotaan haudata ja tulevaisuudessa tarkastuksia tekee kuka tahansa.

Vanhaa eläinsuojelulakia on päivitetty maakuntamuotoon. Eläinlääkäriliiton mukaan eläinsuojeluviranomaiseksi määriteltäisiin maakunta eikä virkaeläinlääkäristä enää puhuttaisi. Maakunta nimeäisi itsenäisesti vastuullisen valvontaviranomaisen kenestä hyvänsä maakunnan virkamiehestä. Maakuntauudistus on parhaillaan lausuntokierroksella. Sen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2019 alusta.

– 18 eri maakuntaa voisi järjestää valvonnan haluamallaan tavalla ja silloin valvonta tulee hyvin eri tavoin hoidettua eri maakunnissa. Se on eläinsuojeluvalvonnan tekijöiden, kohteiden ja yleisen yhdenvertaisuuden kannalta tärkeää ohjata jollain sitä, kuka valvontaa tekee. Meidän näkemyksemme mukaan pääsäännön pitää olla, että valvontaa tekee virkasuhteessa oleva eläinlääkäri. Nyt tämä nykyinen valvontaeläinlääkärijärjestelmä saatetaan romuttaa. Tämä on murheellista, eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Päivi Lahti sanoo.

Meidän näkemyksemme mukaan pääsäännön pitää olla, että valvontaa tekee virkasuhteessa oleva eläinlääkäri.

Eläinlääkäriliiton pj. Päivi Lahti

"Ei radikaalia muutosta"

Maa- ja metsätalousministeriön mukaan muutoksesta ei ole tulossa radikaali.

– Tähänkin asti eläinsuojeluvalvontaa ovat tehneet koulutetut eläinlääkärit. Ehkä tämä ongelma nähdään isompana kuin se onkaan, maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöylitarkastaja Susanna Ahlström sanoo.

Hänen mukaansa valvontoja on tarkoitus tulevaisuudessa ohjata ja suunnitella entistä yhtenäisemmin. Joustoa ja säästöjä tarvitaan.

– Väheneviä resursseja pyritään jakamaan järkevämmin ja lisäksi pohditaan, miten tiloille tehtäviä tarkastuksia tehokkaimmin tehdään.

Ahlström myöntää, että muutos tulevaisuudessa on kuitenkin mahdollinen ja eläinlääkärin tehtäviä saattaa tehdä joku muukin kuin itse eläinlääkäri. Maakunnilla on mahdollisuus järjestää oma variaationsa valvonnasta. Ahlström muistuttaa, että kansalaisia on kuitenkin kohdeltava tasaveroisesti. Maakuntien välistä yhteistyötä hän pitää myös luontevana. Tulevaisuudessa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira edelleen kouluttaa ja ohjeistaa valvojia sekä vastaa maakuntatason ohjauksesta.

– Vaikea kuvitella, että maakunnassa kuitenkaan pärjättäisiin ilman eläinlääkäriä, koska heti jos eteen tulee eläintauteihin tai eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia, siinä vaiheessa tarvitaan eläimen terveydentilan arviointia, joka on selkeästi eläinlääkärin tehtäviä.

"Huoli liioittelua"

Eläinlääkäriliiton puheenjohtajan mukaan käytännöistä voi tulla todella kirjavia, jos jokainen maakunta määrittelee itse, kuka eläinsuojeluvalvontaa hoitaa.

– Tarkastuksilla eteen tulevat asiat eivät ole mitattavia. Täytyy tietää, onko korjattavaa ja osata tutkia eläimen mahdollisesti kokemaa kipua ja kärsimystä sekä riittävää hoitoa ja ravintoa. Valvonnassa tarvitaan äärettömän paljon asiantuntemusta eläimen hyvinvoinnista. On vaikea nähdä, että tarkastukset voidaan tehdä laadukkaasti, jos niitä voi tehdä kuka tahansa.

Ministeriö pitää eläinlääkäreiden huolta ääripään kuviona.

– Paikallahan pitää olla ihmiset, jotka osaavat hommansa. Maakunnan pitää hoitaa oma velvollisuutensa eikä kuulosta siltä, jos tarkastukselle laitetaan vain joku ensimmäinen vastaantuleva ihminen, jolla sattuisi olemaan joku sinnepäin oleva koulutus, Ahlström sanoo.

Hän pitää eläinlääkäreiden huolta liioitteluna.

On vaikea nähdä, että tarkastukset voidaan tehdä laadukkaasti, jos niitä voi tehdä kuka tahansa.

Eläinlääkäriliiton pj. Päivi Lahti

Uutta eläinsuojelulakia on valmisteltu jo vuodesta 2012 lähtien. Lain piti lähteä lausuntokierrokselle tänä keväänä mutta jälleen sitä lykättiin. Eläinsuojelulain voimaantuloa päätettiin tällä kertaa siirtää maakuntauudistuksen vuoksi. Nyt lain olisi tarkoitus tulla voimaan vuonna 2019.

Maa- ja metsätalousministeriö arvioi siirron tarpeelliseksi, jotta laki voidaan kirjoittaa suoraan uuteen toimintaympäristöön. Ilman aikataulun siirtoa uusi laki olisi koko laajuudessaan kirjoitettu vanhaan toimintaympäristöön vain vuodeksi ja samalla olisi tehty turhaa työtä. Ministeriön mukaan lakitekniset haasteet kävivät ilmi vasta maakuntauudistuksen edetessä.

Kaksi tarkastajaa kallista

Vuosien varrella ministeriö on teettänyt lukuisia asiantuntijaselvityksiä muun muassa lehmien pidosta parsinavetoissa ja pihatoissa sekä sikojen tiineytyshäkkien käytöstä. Tuorein selvitys (siirryt toiseen palveluun) sisältää laskelmia siitä, paljonko eläinsuojeluvalvonta maksaa riippuen siitä, kuka sitä tulevaisuudessa tekee. Tätä kustannustehokkuutta on laskenut Luonnonvarakeskus.

Nykyisellään eläinsuojeluvalvonnan kulut ovat noin 7 miljoonaa euroa.

Selvityksen mukaan kulut nousevat, jos siirryttäisiin kahden valvojan yhdessä tekemiin tarkastuksiin. Käytännössä toimintoja olisi tällöin mahdollista hieman tehostaa, mutta ei niin paljon, että saataisiin aikaan säästöjä, joka kattaisivat työkustannusten nousun. Selvityksessä ehdotetaan, että siirtämällä osa valvonnasta tehtävään koulutettaville agrologeille voitaisiin mahdollisesti saavuttaa säästöjä palkoissa.

– Siitä voidaan aina keskustella, että jos kaksi ihmistä menee paikalle, onko molempien oltava eläinlääkäri. Tälläkin hetkellä on olemassa käyntejä, joita eläinlääkärit ja esimerkiksi tukia valvovat Ely-keskuksen tarkastajat tekevät yhdessä. Valvonnan laadun ja turvallisuuden kannalta on etua, jos paikalla on useampia ihmisiä, Ahlström sanoo.

Ministeriön tilaamassa selvityksessä selkein etu löytyi juuri tilanteista, joissa eläinsuojeluvalvonnan virkatehtävät, ainakin otantatarkastukset, yhdistettiin muihin tuotantoeläintiloilla tehtäviin valvontoihin.

Selvityksessä sanotaan myös, että jos valvontaa halutaan tehdä pareittain, toinen henkilö voisi kaikissa tapauksissa olla joku muu kuin eläinlääkärin koulutuksen saanut henkilö. Tuotantoeläinkohteiden valvontaa voitaneen tehdä yksin selvästi useammin kuin lemmikkieläinkohteiden valvontaa. Parityöskentelyn puuttumista voidaan selvityksen mukaan jonkin verran paikata valokuva- ja videomateriaalia ottamalla.

Eläinlääkäriliiton puheenjohtajan mielestä ennemminkin pitäisi lisätä tarkastuksia kahden eläinlääkärin voimin. Nykyisin valvontakäyntejä tekee Lahden mukaan eläinlääkäri pääasiassa yksin.

– Tilanne on monesti vuorovaikutuksellisesti hankala. Ihmiset käyttäytyvät esimerkiksi aggressiivisesti ja havainnot pitää pystyä tekemään lyhyessä ajassa ja siinä tarvitaan useamman asiantuntijan silmiä. Toki kahden eläinlääkärin tarkastukset ovat kalliimpia mutta tarkastus saadaan tehtyä kunnolla, Lahti sanoo.

Koiranpentu rokotettavana eläinlääkärissä.
Koiranpentu rokotettavana eläinlääkärissä.Kaisa Siren / AOP

"Lemmikkien valvonta ei arvokasta"

Selvityksen mukaan lemmikkieläinkohteiden valvonnat olisivat helpommin toteutettavissa erilaisilla koulutustaustoilla. Analyysin perusteella tästä saatavat säästöt näyttäisivät kuitenkin jäävän melko pieniksi, sillä lemmikkieläimiin liittyvät tarkastukset ovat helpompia ja nopeampia suorittaa kuin tuotantoeläinkohteiden valvonnat.

Tosin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla valvottavien lemmikkieläinkohteiden määrä on räjähdysmäisessä kasvussa. Syy voi olla kansalaisissa, jotka ehkä tekevät entistä herkemmin ilmoituksia epäilyistään.

Ei valvonta johda kaaokseen sen vuoksi, että sitä tekee pätevä ihminen, joka ei ole eläinlääkäri.

Eläinlääkintöylitarkastaja Susanna Ahlström

– Lemmikkitarkastukset tapahtuvat kotirauhan piirissä ja siellä voi olla oven takana odotettavissa mitä tahansa. Todella usein pitää osata arvioida eläimen käyttäytymistä ja sen mahdollisesti kokema kärsimys ja kipu. Jos tällaisia tarkastuksia lähtee eläinlääkärin sijasta tekemään joku muu, eläinlääkäri joutuu lähtemään kuitenkin uudelleen sinne kohteeseen, Lahti sanoo.

Hänen mukaansa vaikuttaa siltä, että eläinsuojeluvalvontaa ei oikein pidetä arvokkaana lemmikkien osalta.

Ahlströmin mukaan esimerkiksi Ruotsissa lemmikki- ja tuotantoeläinvalvontaa ovat jo pitkään tehneet myös muut kuin eläinlääkärit.

– Ei valvonta johda kaaokseen sen vuoksi, että sitä tekee pätevä ihminen, joka ei ole eläinlääkäri, Ahlström summaa.

Agrologeilla pientä säästöä

Selvityksessä päädyttiin siihen, että kaksi valvontaeläinlääkäriä paikan päällä aiheuttaa 2,7 miljoonan euron lisäkulut verrattuna nykytilanteeseen. Valvontaeläinlääkärin yhdessä agrologin tai muun vastaavan henkilön kanssa toteuttama valvonta ei olisi paljon edullisempaa. Vuodessa kertyisi 2,2 miljoonaa euron lisäkulut.

Sen sijaan säästöjä saataisiin nykymalliin verrattuna 0,3 miljoonaa euroa, jos puolet valvonnoista siirrettäisiin riskiarvion perusteella agrologeille.

Se on harhaa, että muutoksia suunniteltaisiin, koska tekijät ovat huonoja.

Eläinlääkintöylitarkastaja Susanna Ahlström

Selvityksen mukaan agrologien lisäksi osaan valvontatehtävistä voisivat soveltua myös agronomit ja biologit.

Vielä enemmän säästöä tulisi, jos kuntien nykyiset valvontaeläinlääkärit ja aluehallintovirastojen palkkalistoilla olevat valvontaa suorittavat eläinlääkärit sijoitettaisiin maakuntien keskuksiin ja henkilöresurssin käyttö tehostuisi näin kymmenen prosenttia. Kokonaiskustannus oli noin 0,4 miljoonaa euroa nykymallia pienempi.

Eläinlääkintöylitarkastaja Ahlström korostaa, että säästötoimet ja joustaminen eivät tarkoita sitä, että nykyiset eläinsuojeluviranomaiset tekisivät työnsä huonosti.

– Se on harhaa, että muutoksia suunniteltaisiin, koska tekijät ovat huonoja.