"Ei todellakaan ole ihan sama kuka siellä vankilan portilla on ensimmäisenä vastassa"

Vankilasta vapautuvalle arkinen apu on tärkeintä. Tuulahdus siviilistä kannattaisi tuoda jo kiven sisään. Siviilissä pysymisen ratkaisee kuitenkin aina vapautunut itse.

vankeus
Mies istuu portaikossa ja katsoo kameraan
Sami Valonen haaveili vankilasta vapautumisesta ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Silti kului seitsemän vuotta, ennenkuin suunta muuttui.Miki Wallenius / Yle

Melkein puolet elämästä vankilassa. Mutta ei lopullisesti, toivottavasti.

36-vuotiaan Sami Valosen katse on avoin, olemus jopa vähän ujo. Vapaana miehenä kulkeminen on uutta. Tukka on siistillä koulupoikajakauksella ja kädenpuristus on reipas.

– Ei sitä voi miettiä niin, että tähän astisesta elämästäni olen lusinut puolet. Mietin sitä niin, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä pienempi jakso vankila-aika elämässäni on, sanoo Sami Valonen.

Valonen oli vankilassa erilaisista omaisuus-, petos-, ja huumausainerikoksista liki viisitoista vuotta. Vappuna Hämeenlinnan Vanajan avovankilasta käveli ulos vapaa mies.

Valonen haaveili vapaudesta ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Silti kului seitsemän vuotta, ennen kuin suunta muuttui.

– En halunnut olla aina se venkula ja hörhö. Mulla on kaksostytöt ja pieni poika; haluan pysyä siviilissä niin itseni kuin perheenikin takia. Vankilassa opiskelin ja myöhemmin tein nuorisotyötä. Heräsi halu vaikuttaa nuoriin kertomalla, mitä ei ainakaan kannata tehdä. Mietin paljon sitäkin, mikä se mun oma hommani olisi. Mulla se oli mieluisa työ ja oma yritys, kertoo Sami.

Vikto on portilla vastassa

Hämeenlinnassa toimiva Vikto ry on mielellään vankilan portilla ensimmäisenä.

Ei ole samantekevää, kuka vapautuvaa vankia tulee ensimmäisenä vastaan. Ensimmäiset viisitoista minuuttia ovat todella tärkeitä.

– On hirveän tärkeää saada ensimmäinen kontakti, mielellään jo vankilan sisällä. Silloin saamme vangit miettimään muitakin vaihtoehtoja kuin rikokset. Jo vankilassa pitää saada työ- ja asuntoasiat kuntoon. Moni tarvitsee apua ja tukea vielä puoli vuottakin vapautumisen jälkeen, sanoo ohjaaja Johanna Laakso Vikto ry:stä.

Tummatukkainen nainen katsoo kameraan
Johanna Laakso Vikto ry:stä sanoo kuntouttavan toiminnan olevan välivaihe matkalla lopullisesti siviiliin.Heidi Kononen / Yle

Vankien kuntouttavasta toiminnasta ryhdyttiin laajemmin puhumaan vasta 1990-luvun puolivälissä. Vikto ry tekee yhteistyötä Hämeenlinnan ja Riihimäen vankiloiden kanssa, mutta suurin osa toiminnasta on tarkoitettu avuksi silloin, kun vanki vapautuu siviiliin.

– Parhaiten kuntoutus auttaa laitoksen ja yhdistyksen yhteistyönä, mutta vankiloiden säästöt ja rahoituksen puute estävät toimintojen kehittämisen ja pitkäjänteisyyden, kertoo Johanna Laakso.

Apu tarjolla oikeaan aikaan

Erityisen tärkeää on löytää tekemistä, missä vapautunut kokee voivansa kehittyä ja saavansa onnistumisen kokemuksia.

– Apua pitää saada oikeaan aikaan. Jos vankilaan palataan, silloin oma motivaatio on puuttunut, tai sitten ei ole löytänyt tarpeeksi tukea siviilissä pysymiseen. On sekin hyväksyttävä, että jotkut haluavat jatkaa rikoksen tiellä, pohtii Johanna Laakso.

Joskus mennään ihan lukkoon siitä, kun työvoimatoimisto pyytää jotain selvitystä

Johanna Laakso

Vikto ry:n toiminnassa on mukana kymmeniä ihmisiä. Viikottain kokoonnutaan harrastamaan, kokeilemaan jotain uutta ja ennen kaikkea syömään hyvin. Laakson mukaan eniten tukea tarvitsee tavallinen arki.

– Miten laitetaan ruokaa tai kuinka haetaan työmarkkinatukea? Joskus mennään ihan lukkoon siitä, kun TE-toimisto pyytää jotain selvitystä. Moni tarvitsee apua ja tukea vielä puoli vuottakin vapautumisen jälkeen, sanoo Laakso.

Luottamus on ansaittava

Vankiin on vaikea luottaa. Millainen merkitys luottamuksella on?

– Se on koko jutun pihvi, täydet sata prosenttia. Jos muhun ei luotettaisi, niin ehkä käyttäytyisin sitten sen epäluottamuksen mukaisesti. Mutta vangin on oltava sinut sen kanssa, että meidän päällämme roikkuu musta pilvi, sanoo vappuna vapautunut Sami Valonen.

– Luottamuksen rakentaminen on kuin pienen lapsen kasvatusta. Pienin askelin luotetaan enemmän. Omien kasvojen menettämisen pelko pitää tahtoa ja halua yllä, jos saa sen mahdollisuuden tehdä oikein. Ei luottamusta heti saa eikä ansaitsekaan, pohtii Valonen.

Oikeasti muuttunut?

Kaikki vapautuneet vangit eivät saamaansa mahdollisuutta kykene hyödyntämään.

Vanki avovankilan käytävällä
Vanajan vankilassa valvottu koevapaus otettiin käyttöön ensimmäisenä Suomessa.YLE / Häme

– Eivät kaikki kykene ottamaan vastuuta teoistaan, se on selvä. Mutta ne, jotka sen positiivisen signaalin antavat, sitä pitäisi tukea, vaikka se vaikeaa onkin. "Jos sä kerran olet sitä mieltä, etten osaa, niin teen sitten niin kuin sä ajattelet mun kuitenkin tekevän", pohtii Valonen.

Johanna Laakso muistuttaa entisten vankien toiminnan olevan väliaikainen vaihe matkalla siviiliin.

– Vaikka tarjoamme tässä yhteisön, mihin voi tulla ja missä olla, niin ideana on, että tästä rohkaistutaan lähtemään maailmaan. Ei tänne kannata jäädä vuosikausiksi lillumaan muiden entisten vankien kanssa, vaan mennä sinne, missä se elämäkin on, Johanna Laakso sanoo.