Muotiopiskelija Anna Isoniemen mallisto syntyi paljeteista – Aalto-yliopiston loppunäytöksestä kasvoi Suomen odotetuin muotitapahtuma

Kansainvälisten muotitalojen kykyjenetsijät ovat viime vuosien aikana kääntäneet katseensa kohti Helsinkiä.

muoti
Anna Isoniemi mallistonsa kanssa
Kolmatta vuotta Aalto-yliopistossa muodin koulutusohjelmassa opiskelevan Anna Isoniemen kandityömallisto koostuu kymmenestä kimaltelevasta asusta.Mårten Lampén / Yle

Viimeisen vuoden ajan Anna Isoniemi on nähnyt unia paljeteista. Kyllä, juuri niistä pienistä kiiltävistä muovilevyistä, joita käytetään esimerkiksi vaatteiden koristeena.

Paljettien päätyminen uniin on seurausta Aalto-yliopiston muodin koulutusohjelmassa opiskelevan Isoniemen ideasta käyttää paljettia koko malliston lähtökohtana.

– Halusin tehdä jotain sellaista, mitä ole aiemmin tehty. Halusin kehittää uuden tavan työstää materiaalia, Isoniemi, 27 sanoo.

Koska paljettia ei voi ommella kuin tavallista kangasta, opiskelijan on ollut pakko kehittää omia ratkaisuja. Välillä ajatustyötä on tehty unissakin.

Kaikki alkoi taustatutkimuksesta, sillä paljettien maailmassa on vielä paljon selvitettävää. Ihan ensimmäiseksi Isoniemelle kävi ilmi, ettei paljetteja ole aiemmin käytetty painomateriaalina tai graafisena elementtinä.

Anna Isoniemen mallisto on yllättävä ja jotain sellaista, mitä meillä ei ole koskaan aiemmin tehty.

Pirjo Hirvonen, muotitaiteen professori, Aalto-yliopisto

Kun ei voinut ottaa mallia kokeneemmilta, ratkaisut oli keksittävä erehdyksen kautta. Ennen kuin hän pääsi eteenpäin, oli löydettävä vaalea paljettikangas, joka kestäisi 200 asteen lämmön.

– Se osoittautuikin oletettua hankalammaksi hommaksi, Isoniemi kertoo.

Hän tilaili paljettitilkkuja ympäri maailmaa ja harjoitti tutkimuksiaan koulun studion niin sanotun sublimaatiotulostimen kanssa.

Sublimaatiotekniikkaa käytetään esimerkiksi urheiluvaatteiden painatuksessa, sillä sen jälki on tarkkaa ja lopputulos kestävää. Väri ikään kuin höyrystyy tuotteen sisään lämmön ja paineen vaikutuksesta.

Helmikuussa posti toi Yhdysvalloista paljettitilkun, joka ensimmäisenä niistä kaikista kymmenistä testatuista kesti kuin kestikin kovan painokäsittelyn. Isoniemi tilasi sitä samantien viisikymmentä metriä lisää.

Hänen käsissään siitä syntyi kymmenen asua käsittävä kimaltava lopputyömallisto, joka huokuu rallimaailman estetiikkaa ja 60-luvun futurismia.

– Anna Isoniemen mallisto on yllättävä ja jotain sellaista, mitä meillä ei ole koskaan aiemmin tehty, kommentoi muotitaiteen professori Pirjo Hirvonen Aalto-yliopistosta.

Anna Isoniemen inspiraatiota
Anna Isoniemen mallisto henkii 60-luvun futurismia ja ralliautoilun huumaa. "Ajattelen, että paljetti on naisen panssari", suunnittelija sanoo.Yle / Mårten Lampén

Aalto-yliopisto kasvattaa muotimaailman tulevia tähtiä

Kolmas vuosi tarkoittaa käytännössä näytön paikkaa, sillä viimeisenkandivuoden aikana luodaan ensimmäinen oma mallisto. Työ aloitetaan syksyllä ja toukokuussa se esitellään Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muotinäytöksessä.

Vielä muutama vuosi sitten tilaisuudella oli vaatimattomat puitteet, mutta nyt opiskelijoiden näytöksestä on kasvanut Suomen odotetuin ja korkeatasoisin muotitapahtuma.

Keväällä 2016 muutti Suvilahden Kattilahallista Kaapelitehtaalle, sillä Aalto-yliopiston opiskelijoiden menestyminen kansainvälisissä kilpailuissa on kääntänyt muotialan vaikuttajien katseet myös kohti Helsinkiä.

Esimerkiksi viime vuonna arvostetun Hyères-muotifestivaalin kymmenen finaalimalliston joukossa oli neljä Aallon kasvattia: Rolf Ekroth miesten mallistollaan, Hanne Jurmu ja Anton Vartiainen miesten yhteismallistollaan ja Akino Kurosawa naisten mallistollaan. Myös toissavuonna finaalissa oli vahva Aalto-edustus.

Tänäkään keväänä suomalainen muoti ei jäänyt Hyèresissa Etelä-Ranskassa huomioimatta. Vuosi sitten kandimallistonsa esitellyt Maria Korkeila (siirryt toiseen palveluun) palkittiin 10 000 euron arvoisella Schiaparelli-erikoispalkinnolla.

Suomalaisia suunnittelijoita on kehuttu maailmalla etenkin siitä, että täällä on sellaista rohkeutta ja omaleimaisuutta, jota perinteisempien muotimaiden suunnittelijoilta herkästi puuttuu.

Kykyjenetsijät metsästävätkin opiskelijanäytöksistä ennakkoluulottomia tekijöitä, joiden jälki on mieluummin yliampuvan hurjaa kuin viimeisen päälle valmista.

Korkea rima takaa korkean laadun

Anna Isoniemi toivoisi, että hänen visionsa ja kädenjälkensä tekisi keskiviikkoillan näytöksessä vaikutuksen. Ihastuttaisi. Saisi mielenkiinnon heräämään ja johtaisi tapaamisiin, joista voisi seurata asioita, joista hän on rohjennut vasta unelmoida. Ehkä harjoittelupaikka jossain maineikkaassa muotitalossa.

– Voisin viihtyä esimerkiksi Kenzolla tai Pradalla, jos näitä voi tällä tavalla nimetä, Isoniemi pohtii.

Reaktioista tuskin on pulaa, sillä glitterkuorrutettu mallisto kellohelmoineen ja liki panssarinjäykkine takkeineen ei jätä ketään kylmäksi.

– Olen huomannut, että tähän mallistoon suhtaudutaan kahdella tavalla: joko näistä pidetään tai niistä ei vain pidä.

Mallistot käyvät kovan prässin läpi ennen näytöstä. Korkean riman ylläpitäminen on meidän kaikkien etu.

Anna Isoniemi, muodin opiskelija, Aalto-yliopisto

Ilmeisesti ainakin Aalto-yliopiston muotoilun laitoksen lehtori Tuomas Laitinen pitää. Näytös 17:n kuraattorina toimiva Laitinen nimittäin halusi esitellä Isoniemen malliston viimeisenä keskiviikon lopputyönäytöksessä. Muotipiireissä päätösmalliston tai -asun paikka on perinteisesti se kaikista himoituin.

– Laitinen ja hänen kollegansa olivat ilmeisesti sitä mieltä, että kimallus sopii loppuun, suunnittelija sanoo.

Suomalaisen muodin monilahjakkuutena pidetyllä Laitisella on tiukka ote ja suuri valta siihen, millainen kokonaisuus loppunäytöksestä tulee. Hän päättää mallistojen järjestyksen, asujen määrän, helmojen pituuden ja ylipäänsä sen, kenen mallistot esitellään Kaapelitehtaan catwalkilla. Korkealla rimalla halutaan taata korkea taso.

– Mallistot käyvät kovan prässin läpi ennen näytöstä. Korkean riman ylläpitäminen on meidän kaikkien etu, Isoniemi sanoo.

Anna Isoniemen malliston glittertakki
Anna Isoniemen mallisto on suunniteltu naisille, mutta siihen kuuluu kolme miesten kaavalla tehtyä jämäkkää glittertakkia. "Inspiraationa näihin minulla oli nuori Steve McQueen", suunnittelija paljastaa.Mårten Lampén / Yle

Visiosta tulee vihdoin totta

Paljetit ovat määränneet Isoniemen elämää alkuvuodesta saakka. Arjet ja pyhät – aina malliston ehdoilla. Vappunakin kun ystävät riekkuivat kaupungilla, Isoniemi istui ompelukoneen takana. Mallistoon kulutettujen työtuntien määrää on mahdotonta edes arvioida.

– Päätin, että haluan tehdä malliston niin hyvin kuin vaan voin. Jotenkin tämä koulu kannustaa siihen, että haluaa tehdä parhaansa, hän sanoo.

Kaikista eniten Isoniemi odottaa sitä, että saa pukea visionsa mallinuken sijaan oikeiden ihmisten päälle. Hetki ennen oman mallistonsa esittelyä lavan takana hän näkee kokonaisuuden. Kaikki kymmenen lookia samaan aikaan ensimmäistä kertaa, sillä yksittäisiä asuja on tähän mennessä sovitettu mallien kanssa vain erikseen.

– Kaikki työ kulminoituu siihen hetkeen, kun asut vihdoin kävelevät siellä lavalla. Sitten jään odottamaan, että mitä tapahtuu. Aiheuttavatko nämä sellaisia reaktioita, joita olen toivonut. Hymyä ja iloa?

Helsinkiläinen Isoniemi kertoo olleensa aina kiinnostunut erilaisista materiaaleista ja väreistä. Vaatesuunnittelua opiskelemaan hän päätyi, koska hän koki sen olevan paras väylä ilmaista itseään.

– En olisi silloin syksyllä projektia aloittaessani uskonut, että saan näin hyvin toteutettua hullun visioni. Olen itsekin vähän yllättynyt, että mitä tässä on tullut tehtyä, hän sanoo.