Kun Suomi itsenäistyi, työmies saattoi lähteä 12 tunnin työpäivän jälkeen kuuntelemaan luentoa filosofiasta tai "lintujen avioliitosta"

Sivistävien luentojen kuunteleminen oli hyvin suosittu ajanviete sata vuotta sitten. Sitten tuli sota ja koko opistotoiminta joutui vaakalaudalle.

Kotimaa
Sivu Kuopion kansalaisopiston luentokirjasta 1920-luvun vaihteesta.
Veli-Pekka Hämäläinen / Yle

Suureen paksukantiseen kirjaan on merkitty siistillä kaunokirjoituksella päivämääriä ja muutaman sanan aiheita. Ne kertovat, mitä ihmiset kävivät työpäiviensä jälkeen opiskelemassa kansalaisopiston luennoilla Kuopiossa 99 vuotta sitten.

Tammikuun loppuun on kirjattu luennon aiheita. Kasvioppia. Bakteereista. Historiaa: Kapitalismin synty, säätytaistelu. Sitten tulee pysäyttävä merkintä.

"Vapaussota keskeytti!"

Lyijykynällä tehty merkintä hyppää silmiin sivulta. Kirjoittajakin näyttää olevan eri kuin aikaisempien rivien siistissä tekstissä.

Kuopion opisto oli tuossa vaiheessa vielä ainoa, jota nimitettiin kansalaisopistoksi eikä työväenopistoksi. Jälkimmäinen nimitys oli osuva siinä mielessä, että suurin osa opiskelijoista oli työväestöä.

Työväenopistot eivät kuitenkaan olleet työväenliikkeen perustamia. Niiden historiaa tutkineen Samu Nyströmin mukaan taustalla oli sivistyneistön snellmanilainen ajatus siitä, että kansalaisten tulisi olla mahdollisimman sivistyneitä, jotta he voisivat toimia maansa hyväksi.

– Sisällissodan aikana suurin osa opettajista tuli valkoiselta puolelta, suurin osa opiskelijoista punaiselta puolelta, hän sanoo.

Minkälainen rakkauselämä avioliitossa on siveelliseksi katsottavaa?

Luento Kuopion kansalaisopistossa vuonna 1919.

Venäläiset pelkäsivät opistojen vaarallista aatetta

Opistoissa ei viljelty tutkijan mukaan propagandaa. Alusta lähtien ymmärrettiin, ettei kuulijoille voinut opettaa sellaista, mitä he eivät halunneet kuulla.

Niinpä kun työväki Suomen itsenäistymisen alla kokoontui saamaan oppia Kuopion vasta perustettuun kansalaisopistoon, heille luennoitiin ainekirjoitusta, kunnallispolitiikkaa, psykologiaa sekä "magnetismia ja induktsioonia".

Jotta luennot eivät olisi pelkkää saarnaamista, opiston perustajat neuvoivat järjestämään luennoilla mahdollisuuksien mukaan myös "lausuntoa, laulua ja taikalyhtykuvien esitystä". Niitä saatiinkin: ainakin "Neiti Liisa Inkinen" esitteli matkamuistelmia Italiasta "heijastuskuvina" eli tuon aikaisina diakuvina 69 katsojalle.

Mutta sitten Suomen itsenäistyi ja jännitteet eri yhteiskuntaluokkien välillä alkoivat lähestyä kiehumispistettä. Yhtäkkiä molemmissa osapuolissa alkoi herätä epäluuloja opistoaatetta kohtaan.

Neekereistä.

Luento Kuopion kansalaisopistossa vuonna 1923

Työväenopistojen pyörittäjät olivat jo maailmansodan aikana tottuneet siihen, että heidän työtänsä tarkkailtiin. Venäläiset olivat pelänneet, että opistoissa saarnattiin Venäjän sotatavoitteiden vastaista kansallisuusaatetta. Välillä santarmit olivat vierailleet, opistoja oli suljettu ja luennoitsijoita pidätetty.

Sitten työväenliikkeestä alkoi kuulua jonkin verran kritiikkiä opistotoimintaan ja he perustivat Helsinkiin hetkeksi jopa kilpailevan opiston.

– Ajatus oli, että siellä voidaan itse valita, mistä puhutaan. Mutta sielläkin opetettiin lähinnä järjestötoimintaa, eli miten pidetään kokouksia ja tehdään pöytäkirjoja ja muuta, historiantutkija Samu Nyström sanoo.

Valkoiset joutuivat hankalan kysymyksen eteen

Sivu Kuopion kansalaisopiston luentokirjasta 1920-luvun vaihteesta.
"Vapaussota keskeytti!" luki Kuopion kansalaisopiston luentokirjan sivulla vuoden 1918 kohdalla.Veli-Pekka Hämäläinen / Yle

Kun sisällissota syttyi, opistotoiminta joutui lamaannuksiin vain lyhyeksi aikaa. Kuopiossa oppilaat palasivat luennoille jo muutama kuukausi sodan päättymisen jälkeen kuulemaan biologiasta, kansanrunoudesta, siveysopin historiasta ja "Sokrateen viimeisistä hetkistä".

Tässä vaiheessa sodan voittaneet valkoiset kysyivät, mistä se kertoi, että työväenopistojen opiskelijoista oli tullut punakaartilaisia. Oliko koko vapaa sivistystyö epäonnistunut, kun sen kohteena olleet tempautuivatkin mukaan kapinaan? Voivatko työväenopistot enää edes jatkaa sillä nimellä?

– Aika nopeasti vallitsevaksi kannaksi nousi se, että kapina ei johtunut sivistystyöstä vaan pikemminkin siitä, että sivistyötä ei ollut riittävän laajasti, Nyström sanoo.

Tunteiden riippuvaisuus vaikutelmien laadusta.

Luento Kuopion kansalaisopistossa vuonna 1917.

Sodan jälkeen opistoja suojeli jälleen vapaan sivistyksen henki. Voittanut puoli ei voinut Nyströmin mukaan "paukuttaa vapaussotatematiikkaa", vaikka olisivat halunneet. Jos näin olisi tehty, työläiset olisivat jääneet kotiin.

– Siitä tuli eheytystä. Eri yhteiskuntaluokat kohtasivat.

Nykyihmisestä voi tuntua hämmästyttävältä, että tuolloin duunari saattoi pitkän työpäivän päätteeksi lähteä kuuntelemaan yleissivistävää luentoa. Mikä sen selitti?

"He olivat ensimmäistä polvea, joka on oppinut lukemaan"

Työväenopistojen historiaa tutkineen Samu Nyströmin mukaan noin kaksi kolmesta opiskelijasta oli tuohon aikaan työläisiä. Miehet kävivät kursseilla yhtä innokkaasti kuin naiset. Joka kolmas kävi luennoilla ilman minkäänlaista koulutuspohjaa eikä sitä muillakaan ollut juuri enempää.

Ja sitten, kahdeksan tai jopa 12 tunnin työpäivän päätteeksi he saapuivat oppimaan "etiikkaa ja moraalifilosofiaa" tai "elävien olentojen ominaisuuksia".

– Tiedonjano on ollut valtava. He ovat ensimmäistä polvea, joka on oppinut lukemaan. He ovat ehkä tulleet maalta alkeellisista olosuhteista kaupunkiin ja yhtäkkiä huomanneet, että maailmassa on paljon jännää ja mielenkiintoista.

Kirjotusta.

Luento Kuopion kansalaisopistossa vuonna 1917.

Samoja piirteitä voi Nyströmin mielestä nähdä kansalaisopistojen opiskelijoissa tänäkin päivänä – vanhuksissa, jotka opettelevat it-taitoja ja maahanmuuttajissa, jotka opettelevat suomea.

– He ovat kaikki ihmisiä, jotka ovat tulleet toisesta kulttuurista uuteen ympäristöön.

Toisaalta ihmisillä ei sata vuotta sitten ollut välttämättä muuta tekemistä. Miksi jäädä kotiin, kun koti saattoi olla vain äärimmäisen ahdas hellahuone? Vaihtoehtona olivat opistot, joissa saattoi oppimisen ohessa tavata muita samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.

"Rotuterveydestä", "kaakaosta" ja "lintujen avioliitosta"

Opettajien saaminen ei ollut aina helppoa. Pikkukaupungeissa ne olivat paikallisia kansakoulunopettajia ja muuta sivistyneistöä. Tämä näkyi toisinaan huvittavillakin tavoilla: yksi luennoitsija saattoi opettaa melkein mistä aiheesta tahansa.

Esimerkiksi Paavo Nederström luennoi Kuopion kansalaisopistossa 1920-luvun alussa yhdellä kerralla "neekereistä", toisella "lintujen rakkaudesta, kosinnasta ja avioliitosta" ja kolmannella "kaakaosta".

"Neekereistä" luennoiminen särähtää nykyihmisen korvaan. Nyströmin mukaan tuon ajan luennot rotuhygieniasta olivat yleiseurooppalainen ilmiö, jossa kansakuntien ongelmaan etsittiin syytä perimän rappeumasta.

– Se ei 1920-luvulla ollut vain fasististen liikkeiden ja tulevien kansallissosialistien ääriajattelua. Pikemminkin oman aikansa sote-keskustelua, hän heittää.

Rotuterveys ja sivistyskansojen säilyminen.

Luento Kuopion kansalaisopistossa vuonna 1922.

"Minkälainen rakkauselämä on siveellistä?"

Toisin kuin nykyään, kielten opetusta ei näkynyt ainakaan Kuopion kansalaisopiston tarjonnassa 1920-luvun vaihteessa. Sen sijaan antiikin filosofiasta ja yhteiskunnasta luennoitiin kattavasti. Arkisempia taitoja tarjosivat luennot "Nautintoaineista", "Hermostuneista lapsista" ja siitä, "Minkälainen rakkauselämä avioliitossa on siveelliseksi katsottavaa". Luentoa keuhkotaudista oli kuuntelemassa Kuopiossa huimat 475 ihmistä vuonna 1922.

Huhtikuussa Kuopion kansalaisopisto juhlisti satavuotista taivaltaan. Sen aikana yksittäiset luennot ovat vaihtuneet kursseiksi ja kouluttamattomat opiskelijat yhä paremmin koulutettuihin. Samalla moni työväenopisto on muuttanut nimensä kansalaisopistoksi.

On kuitenkin liian helppoa nähdä vain eroja tuon ajan ja tämän päivän opistotoiminnassa, huomauttaa aihetta tutkinut Samu Nyström. Perusajatus on sama. Opistoon tulee edelleen ihmisiä, jotka haluavat kehittää itseänsä samanhenkisten ihmisten kanssa.

– Tämä oli ajatus silloin ja tämä on ajatus nyt.