Koe uusi yle.fi

Vuoden 2010 hellekesä tuottaa nyt huippusaaliita: "Kuhakannat ovat ennennäkemättömän suuria"

Vuosikymmeniä sitten monista Suomen järvistä kuhat hävisivät kokonaan. Tilanne saatiin korjattua voimakkailla istutuksilla.

kuha
Kalastaja Pauli Koski esittelee kuhasaalistaan Näsijärvellä
Marjut Suomi / Yle

Kaupallinen kalastaja Pauli Koski on kalastanut Pirkanmaan Näsijärvellä 1970-luvulla asti. Alkuvuosina pyydyksiin tarttui enimmäkseen haukea ja madetta. Ensimmäisen kuhansa Koski sai 1980-luvun alussa.

– Pässinsalmesta tuli 8,1-kiloinen kuha ja se on edelleen minun isoin kuhani Näsijärvestä. Se oli sattumaa, sillä sen jälkeen ei tullut kymmeneen vuoteen ainuttakaan.

Viime vuosina Koski on kuitenkin saanut olla todistamassa, kuinka Näsijärven kuhakanta on kasvanut kohisten.

– Viisi vuotta sitten 45-millisellä verkolla ei tullut kuin sattumia. Nyt olen hylännyt pienisilmäisen verkon kokonaan ja siirtynyt 55-milliseen verkkoon.

– Tällä hetkellä yli 2/3 saaliin painosta on kuhaa. Viime vuoden saaliissa kuhan keskipaino oli 870 grammaa, se oli mun mielestä jo aika hyvä, Koski sanoo.

Kalastaja Pauli Koski nostaa verkkoja Näsijärvellä
Marjut Suomi / Yle

Vesien lämpeneminen suosii kuhaa

Tilastojen mukaan kuhakannat ovat kasvaneet koko 2000-luvun. Syynä on vesien lämpeneminen, mikä suosii kuhaa mutta on haitaksi esimerkiksi taimenelle.

Saaliit ovat nyt huipputasolla ja kuhat lisääntyvät vauhdilla.

Ari Westermark

Vuonna 2010 vietettiin hellekesää, mikä näkyy kuhakannan ennennäkemättömänä laajentumisena. Tämä koskee sekä Pirkanmaata että koko Suomea.

– Saaliit ovat nyt huipputasolla ja kuhat lisääntyvät vauhdilla, kalastotutkija Ari Westermark toteaa.

Kalastus tarvitsee säätelyä

Ari Westermark työskentelee Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksessä, joka on yhdessä Pirkanmaan Kalatalouskeskuksen ja kalastusalueiden kanssa selvittänyt kuhakantoja.

Vielä 1950- ja 60 -luvuilla tilanne oli murheellinen. Monissa järvissä menetettiin paikoin koko alkuperäinen kuhakanta, mikä johtui kylmistä kesistä, teollistumisesta sekä maankäytön muuttumisesta.

– Asiaa pahensi myös se, että kalastusta ei säädelty, Westermark kertoo.

Kuhakannat saatiin palautumaan voimakkailla istutuksilla 1990-luvulla. Kuha levisi jopa järviin, joissa niitä ei ollut aiemmin ollut.

Kuhaa perataan
Marjut Suomi / Yle

Koolla on väliä

Ari Westermark on tutkinut kuhan lisääntymisikää ja -kokoa sekä kasvunopeutta Pirkanmaan järvillä. Hänen mukaansa kalojen pitäisi päästä lisääntymään ainakin kerran, jotta ne olisivat pyydettävissä.

Tällöin pitäisi tietää, minkä kokoisina kalat lisääntyvät. Kuhan kasvu ja sukukypsyys vaihtelevat kuitenkin huomattavasti.

– Järvissä, joissa kala kasvaa nopeasti, merkittävä osa yli 45-senttisistä kuhista ei ole vielä sukukypsiä. Niitä olisi syystä kalastaa vasta 50-senttisinä, Westermark sanoo.

Jos järvessä on kova kilpailu niukasta ravinnosta, jo 37-senttinen kuha voi olla sukukypsä. Tällä hetkellä valtakunnallinen alamitta on 42 senttiä, mikä on toisten mielestä liian paljon, toisten mielestä liian vähän.

Verkkoon kuolleiden kohtalo surettaa kalastajaa

Pauli Koski on pitänyt saaliistaan tarkkaa kirjaa. Viimeisten viiden vuoden aikana kuhan keskipaino on noussut reippaasti.

– Aiemmin keskipaino oli 600 grammaa, nyt se on melkein 900 grammaa. Otos on tuhannesta kuhasta, se pitää aika hyvin paikkansakin.

Ei ruokaa raaskisi heittää lokeille.

Pauli Koski

Kaupallisena kalastajana Koski ymmärtää alamitan tarpeellisuuden. Se kuitenkin surettaa, että kuolleet alamittaiset on heitettävä pois.

– Jokainenhan laittaa takaisin virkeän alamittaisen. Mutta jos kuhan nostaa verkosta yli kymmenestä metristä, niin voi melkein sanoa, ettei se lähde, Koski sanoo.

– Ei ruokaa raaskisi heittää lokeille.

Kalastaja Pauli Koski lähtee verkkoja kokemaan
Marjut Suomi / Yle

Juttuun korjattu 19.5.2017 klo 06.25 haastateltavan titteli. Pauli Koski on kaupallinen kalastaja, ei eläkkeellä oleva ammattikalastaja, kuten jutussa alunperin väitettiin.