Vankilateatteri kannusti elinkautisvangit pois rikoksista: “Kun satapäinen yleisö taputtaa sinulle seisaaltaan, uskallat toistaa elämässä muutakin kuin vankilakierrettä”

Vankiloiden teatteriprojektien avulla on onnistuttu tekemään parempaa yhteiskuntaa. Vankien itsetunto paranee ja vankien elämä tulee tutuksi suurelle yleisölle.

vangit
Seitsemän broidia Sipoosta -näytöksen virallinen pressikuva
Seitsemän broidia Sipoosta -näytöksen virallinen pressikuvaPetri Tuhkanen
Elinkautisvangit "Veksi" ja "Veikko" kertovat, miten vankilateatteri on vaikuttanut heidän rangaistusaikaansa.

Sinua saattaisi pelottaa tilanne, jossa parhaillaan olen. Edessäni istuu kaksi harteikasta, tatuoitua nuorta miestä, jotka suorittavat elinkautista vankeusrangaistusta Helsingin Suomenlinnan avovankilassa.

Istumme ahtaassa toimistohuoneessa muutaman kymmenen sentin päässä toisistamme. Miehet ovat asiallisia ja ystävällisiä, mutta piirun verran varautuneita. Varautuneisuus tarttuu minuunkin, ja yritän olla miettimättä, millaisiin tekoihin he ovat syyllistyneet. Suomessa elinkautinen ei pikkurikoksilla napsahda.

Rauhoitun viimeistään siinä vaiheessa, kun seurassani tullut pienikokoinen karjalaisnainen, vankilateatteria vetävä Hannele Martikainen halaa vankeja ja kyselee heidän kuulumisiaan äidilliseen tyyliin.

– Me ei olla sitten vankeja, vaan rikosseuraamusasiakkaita, virnistää toinen miehistä.

Paluulento-näytös käynnissä Koko-teatterin lavalla
Paluulento-näytös käynnissä Koko-teatterin lavallaJukka Kotkanen

Hellyydenosoitukset sekä huumori vapauttavat latautunutta tunnelmaa sopivasti, ja juttutuokio vankilateatterin vaikutuksista voi alkaa.

Kaksikko ei halua oikeita nimiään julkisuuteen, vaan esiintyvät haastattelussa Veksinä ja Veikkona. Ne ovat roolinimet, jotka he saivat viime vuonna Paluulento-näytöksen myötä.

Paluulento oli toinen teatteriprojekti, johon Veksi ja Veikko osallistuivat rangaistusaikanaan. Ensimmäisen kerran he lähtivät vankilateatteriin mukaan vuonna 2014, kun Seitsemän broidia Sipoosta -projekti pyörähti käyntiin. Kummallakaan ei ollut aikaisempaa kokemusta teatterin tekemisestä.

– Porukassa päätettiin käydä kokeilemassa, ja katsoa mitä siitä tulee. Kiinnostus heräsi, ja treenien aikana huomasin oikein innostuvani teatterin tekemisestä, sanoo Veksi.

On poikkeuksellista ja kannustavaa saada positiivista palautetta vankilan ulkopuolelta.

Veksi, rikosseuraamusasiakas

Seitsemän broidia Sipoosta -esityksen myötä saadut positiiviset kokemukset innostivat lähtemään mukaan myös Paluulento-projektiin.

– Teatteri oli tervetullut lisä tylsään vankila-arkeen. Täällä ei ole paljon muuta tekemistä kuin työssäkäynti ja kuntosalitreenit. Lisäksi on poikkeuksellista ja kannustavaa saada positiivista palautetta vankilan ulkopuolelta, Veksi jatkaa.

Kymmenen vuoden kokeilusta valtakunnalliseksi ilmiöksi

Taittuu ry:n taiteellinen johtaja Hannele Martikainen on vetänyt kohta kymmenen vuotta vankien teatteritoimintaa Etelä- ja Länsi-Suomen vankiloissa. Teatteriprojektit aloitettiin Hämeenlinnan Vanajan vankilassa vuonna 2008, missä vankilan johtaja Kaisa Tammi-Moilanen ehdotti Martikaiselle kokeilua.

– Kaisa kysyi minulta, tehdäänkö vähän teatteria. Sanoin, että tehdään vaan, mutta ei tehdä vähän, Hannele muistelee hymyillen.

Tarkoitus on avata yhteiskuntaa sekä vankilan sisällä että sen ulkopuolella ja vähentää ennakkoluuloja vankeja kohtaan.

Hannele Martikainen, Taittuu ry

Vanajan teatteriprojektin positiivisten kokemusten pohjalta Martikaista haluttiin muihinkin vankiloihin vetämään vastaavanlaista toimintaa. Martikaisen johdolla otettiin Taittuu ry:n ensiaskeleet ja sovittiin periaatteista.

– Päätimme tehdä teatteriprojekteista järkeviä, johdonmukaisia, avoimia ja läpinäkyviä. Tarkoitus on avata yhteiskuntaa sekä vankilan sisällä että sen ulkopuolella ja vähentää ennakkoluuloja vankeja kohtaan, tähdentää Martikainen.

Vankila ei ole mikään veruke heikon teatterin esittämiselle.

Hannele Martikainen, Taittuu ry

Taittuu ry:n projektit ovat tähdänneet näytöksiin vankilan muurien ulkopuolelle. Lisäksi periaatteena on ollut, etteivät esitykset käsittele vankien elämää, vaan ovat teemoiltaan jotain aivan muuta.

– Vankilateatteri on ihan samanlaista teatterin tekemistä kuin vankilan ulkopuolella tehtävä teatterikin. Vierastan erityisryhmään viittaavia vähätteleviä kommentteja, kuten että tämä oli vankilateatteriksi hyvää teatteria. Vedämme teatteria vangeille aivan yhtä vaativasti kuin siviileillekin. Vankila ei ole mikään veruke heikon teatterin esittämiselle, painottaa Martikainen.

Pysäyttävä kokemus kaikille osallistujille

Vankiloissa järjestettävän taidetoiminnan kilpailutus päättyi maaliskuussa 2017. Rikosseuraamuslaitos valitsi Nurjapuoli ry:n vastaamaan Suomen vankiloiden kuvataidetoiminnan järjestämisestä ja Taittuu ry:n hoitamaan teatteriprojekteja kaikkiin Suomen rangaistuslaitoksiin.

Rikosseuraamuslaistoksen erityisasiantuntija Kati Sunimento toteaa sopimuksen olevan erittäin tärkeä askel uusintarikosten ehkäisyn kannalta.

Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitos on tehnyt laajaa tutkimusta Taittuu ry:n teatteritoiminnan vaikutuksista, ja tulokset puhuvat puolestaan.

On ollut suurenmoista nähdä, miten lavalla on itketty ja naurettu.

Kati Sunimento, Rikosseuraamuslaitos

Teatteritoimintaan osallistuneilla vangeilla on ollut pienempi paluu takaisin vankilaan. Sunimenton mukaan projektilla on ollut todella suuri vaikutuksia osallistujien itsetuntoon, itsetuntemukseen, ryhmäytymistaitoihin sekä sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Lisäksi teatterin kautta on voitu kokea inhimillisyyden kannalta oleellisia asioita.

– Vankila ei ole yleensä paikka, jossa omia tunteita näytetään. On ollut suurenmoista nähdä, miten lavalla on itketty ja naurettu. Väitän, että teatteriprojektit ovat olleet pysäyttäviä kokemuksia jokaiselle niihin osallistuneelle, Sunimento summaa.

Mutta eikö vankiloissa ole tarkoitus kärsiä tuomiota eikä osallistua kulttuuririentoihin?

– Rikosseuraamuslaitoksen tärkein tehtävä on uusintarikollisuuteen vaikuttaminen, eli etsimme erilaisia keinoja estää paluuta takaisin meidän asiakkaaksi, tarkentaa Sunimento.

Suomessa laki määrittelee, että vankeuden tehtävä on vapauden menetys. Muutoin vankila-ajan pitäisi tarjota samanlaista toimintaa ja aikaa, kuin kansalaisille vankilan ulkopuolella.

Vapaasti mutta vartioidusti

Vankilat ovat kuitenkin erityisympäristöjä, joissa pätevät jokaisen talon omat säännöt. Sen takia teatterin vetäjän on pidettävä hoksottimensa valppaina.

– Aina kun mennään uuteen vankilaan, pitää olla tarkkana, miten sen kulttuuri toimii. Tarkoituksena on viedä projektit loppuun mahdollisimman vapaasti mutta vartioidusti. Se on vankilateatterin pyörittämisessä kaikkein vaativinta heti rahoituksen järjestämisen jälkeen, Martikainen kertoo.

Porukassa päätettiin, että hoidetaan homma kunnolla, eikä kukaan yrittänyt paeta tai muutenkaan tyrinyt projektia.

Veksi, rikosseuraamusasiakas

Rikosseuraamuslaitoksen kanssa solmittu sopimus tuo jälkimmäiseen ongelmaan helpotusta.

– Nyt vankilateatteria voidaan tehdä suunnitelmallisesti sekä palkata teatterialan ammattilaisia mukaan projekteihin. Henkilökohtaisesti sopimus on valtava henkinen helpotus, koska enää ei tarvi surra, että työ jäisi kesken, Martikainen huokaisee.

Taittuu ry:n taiteellinen johtaja Hannele Martikainen Suomenlinnan vankilan edustalla
Taittuu ry:n taiteellinen johtaja Hannele Martikainen Suomenlinnan vankilan edustallaJuhani Kenttämaa / Yle

Vangit ovat kokeneet teatterin tekemisen muurien ulkopuolella suurena luottamuksen osoituksena. Vankilan henkilökunta on vankilateatterin myötä ollut myös aivan uudenlaisen tekemisen äärellä.

– Vartijoille tämä on ollut aivan uutta hommaa viedä lauma vankeja talon ulkopuolelle teatteriin esiintymään. Mitään selkkauksia ei ole kuitenkaan sattunut. Porukassa päätettiin, että hoidetaan homma kunnolla, eikä kukaan yrittänyt paeta tai muutenkaan tyrinyt projektia, rikosseuraamusasiakas Veksi kertoo.

Kun uskallat mennä ihmisten eteen näyttämölle, niin uskallat toistaa elämässä muutakin kuin vankilakierrettä.

Veksi, rikosseuraamusasiakas

Veksin ja Veikon kohdalla hyvin onnistuneet teatteriprojektit ovat myös auttaneet saamaan siirron Helsingin Sörnäisten vankilasta Suomenlinnan avovankilaan. Veksi käy päivisin töissä ja Veikko on opiskellut ylioppilaaksi ja suorittaa parhaillaan ammattiin valmistavia opintoja.

– Vankilateatteri antaa motivaatiota lopettaa rikollinen hölmöily ja auttaa keskittymään järkevämpiin asioihin. Kun uskallat mennä ihmisten eteen näyttämölle, niin uskallat päästää irti tietyistä asioista ja toistaa elämässä muutakin kuin vankilakierrettä. Toivottavasti vankilateatterista tulee Suomeen pysyvä juttu, sanoo Veksi.

Jokaisella on oikeus onnistua

Erityisesti pitkäaikaisvangille, kuten Veikolle ja Veksille vankilateatteri on osoittautunut poikkeuksellisen hyväksi mahdollisuudeksi, jota ei kannata jättää käyttämättä.

– Teatteriprojektia voi verrata henkisellä tasolla siviiliin pääsemiseen. Koet olevasi muutakin kuin vanki, kun saat ajatukset kokonaan pois vankilarutiineista. Se tunne kantaa pitkälle eteenpäin, toteavat Veikko ja Veksi yhdessä.

Paluulento-näytös
Paluulento-näytösJukka Hakkarainen

Erityisesti Seitsemän broidia Sipoosta -projekti jäi kaksikon mieleen ikimuistoisena kokemuksena.

– Meillä oli Koko-teatterissa neljä loppuunmyytyä esitystä, joiden jälkeen satapäinen yleisö nousi taputtamaan useaksi minuutiksi. Väitän, ettei kukaan meistä ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa, Veikko kertoo.

Teatteriammattilaiselle vankilateatterin pyörittäminen on antanut myös paljon.

– Koen jokaisen teatterinäytöksen jälkeen, että olemme onnistuneet yhdessä. Ei pelkästään taiteilijat, sosiaalityö tai vankilaviranomaiset omilla tahoillaan, vaan olemme onnistuneet yhteiskuntana isossa asiassa. Se on pieni raha, joka vankilateatteriin laitetaan, kun puhutaan meidän yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta, avoimuudesta ja siitä, että meillä on jokaisella oikeus onnistua, sanoo Martikainen.