Rysiä rosvoava hylje on kalastajan fiksu vihollinen: "Jos kantaa ei rajoiteta, työt loppuvat parissa vuodessa"

Loviisalainen Micke Lindholm rakastaa, mutta ei romantisoi ammattiaan. Kalastaja on yrittäjä, jonka toimeentuloa nakertavat nykyään hylkeiden lisäksi merimetsot.

kalastus
Micke Lindholm seisoo veneensä nokassa.
Micke Lindholm on vienyt astronautinkin kalaan kotivesillään. Olli-Pekka Kursi / Yle

Auton ovi auki ja korvissa soi: raikas mutta kovaääninen mustarastaan laulu toivottaa tervetulleeksi kalastaja Mikael “Micke” Lindholmin kotipihaan. Kevät tuntuu tekevän tuloaan, mutta hitaanlaisesti, kuten koko maassa on päivitelty.

Tämä on hieno duuni, kun saa olla kaikki neljä vuodenaikaa merellä

Kalastaja Micke Lindholm

Linnunlaulu häipyy taustalle, kun askellamme rivakasti kohti rantaa. Lindholm vie toimittajan heti kalarysälle tarkistamaan päivän saaliin. Olisihan se komeaa, jos tuomisina olisi kymmenen kilon lohi, kuten pari päivää aikaisemmin!

Meren pinnalle nostettu on kalasrysä.
Micke Lindholmin kalarysä on suuri: halkaisijaltaan 3-4 metriä ja pituudeltaan 12 metriä. Olli-Pekka Kursi / Yle

Mukaan pitää muistaa ottaa nippusiteen näköisiä lohimerkkejä. Uuden lainsäädännön mukaan kalastajan mahdollinen saalis pitää merkitä. Kullakin merialueen kalastajalla on henkilökohtainen lohikiintiö, Lindholm selventää.

– Jos valvoja on rannassa eikä lohia ole merkitty, luvassa on varmasti aikamoiset sanktiot.

Uusi pyydys maksaa kymmeniä tuhansia euroja

Veneen kyytiin ja menoksi! Merimatka ei ole pitkä, rannasta rysälle kestää muutaman minuutin verran. Vaikka kuivalla maalla kalarysiä on kasassa useampia, niiden todellinen koko hahmottuu vasta merellä, kun Lindholm nostaa yhdestä osan aggregaatin avulla merenpinnalle.

Kalarysä on melkoinen “katiska”: halkaisijaltaan se on kolme-neljä metriä ja pituudeltaan huikeat 12 metriä.

Kaloja rysän kaukalossa.
Isoon rysään jäi nalkkiin muutama kala. Meritaimenet palautettiin luontoon jatkamaan kasvua.Olli-Pekka Kursi / Yle

Hintaakin laitteella on tuhansia, ellei peräti kymmeniätuhansia euroja, Lindholm laskee.

– Voi olla että kaksikymmentä tuhatta ei tänä päivänä edes riitä, mutta tämä on pirun hyvä pyydys, josta pystyy helposti vapauttamaan esimerkiksi liian pienet meritaimenet takaisin veteen kasvamaan mittaa.

Kun aggregaatin irroittaa rysästä, se uppoaa omalla painollaan takaisin pinnan alle.

Meri on arvaamaton aina

– Tämä on hieno duuni, kun saa olla kaikki neljä vuodenaikaa merellä, Micke Lindholm pohtii.

Itäisellä Uudellamaalla sijaitsevan Loviisan rannikko onkin kaunista. Avomerelle Söderbyn kylän rannasta pääsee nopeasti. Muutaman tunnin venematkan päässä on Viro, Venäjänkään raja ei ole kaukana. Jos nokka osoittaisi kohti länttä, rantauduttaisiin Ruotsiin.

Aina jää kakkoseksi, jos merta alkaa uhmata.

Kalastaja Micke Lindholm

Lindholm herää joka aamu merimaisemaan, josta moni haaveilee. Vaikka näkymä ei enää erityisesti säväytä, ei siihen myöskään kyllästy. Kunnioitus arvaamatonta merta kohtaan säilyy aina. Ei ole mahdotonta, että kuumana kesäpäivänä ukkosmyrsky nostaa muutamassa minuutissa tuulen nollasta kolmeenkymmeneenviiteen metriin sekunnissa. Näin tapahtui muutama vuosi sitten.

– En tiedä miten olisi käynyt, jos olisin merellä silloin ollut. Aina jää kakkoseksi, jos merta alkaa uhmata.

Muutos pomosta kalastajaksi kävi helposti

Micke Lindholm asuu edelleen synnyinseudullaan Loviisassa. Ensimmäistä merimatkaa hän ei edes muista, mutta uskoo olleensa vanhempiensa kanssa merellä alle vuoden ikäisenä. Vaikka meri on ollut aina lähellä, Lindholm vaihtoi logistiikka-alan esimiestehtävät kalastajan ammattiin vasta vähän päälle nelikymppisenä. Nyt 51-vuotias Micke ei ole katunut ratkaisuaan.

– Se oli helppo hyppy toiseen ammattiin. Omistin siinä vaiheessa kolme push up -rysää ja minulla oli kontakteja, mihin kalaa myydä.

Micke Lindholm leikkaa lohta. Taustalla pariskunta seuraa toimintaa.
Mäntsäläläiset Erja ja Harry Kavén ostivat 10 kilon lohen suoraan kalastajalta. Kalan ruodosta ja päästä Kavénit keittävät maukkaan liemen ja lihasta tehdään useampaa ruokalajia. Olli-Pekka Kursi / Yle

Lindholm kauppaa saaliinsa suoraan oman kylän kauppoihin ja osan kaloista hän myy kotikylmiöstään kuluttajille. Näin ollen kaupanteosta jää yksi väliporras, tukkukauppiaat, pois.

– Mielestäni näistä kaloista saa ihan siedettävän palkkion.

Epäsäännöllisyys pistää miettimään rahaa

Kun “isäntä” ilmoitti päätöksestään alkaa kalastajaksi, ei vaimolla ollut asiaan nokan koputtamista. Päätöstä Micke Lindholm ei ole katunut, koska omakin perhe pitää kalasta. Sitä syödään Lindholmeilla lähes joka päivä.

Mutta kalastajankin homma on upeista maisemista ja luonnon läheisyydestä huolimatta - vain työtä.

– Kalastaja on tänä päivänä yrittäjä, ei tämä elämäntapa ole. Kyllä se raha on se kaikkein tärkein.

Rahan riittävyyttä joutuu miettimään erityisesti siksi, että kalastuskausi jakaantuu melko epätasaisesti vuoden aikana. Kovinta työpanosta tarvitaan kesäkuukausina, kun taas talvella pitää olla sen verran säästöjä tallessa, että hiljaisen sesongin aikana pärjää.

– Voi olla parikin kuukautta, että ei ole mitään mitä myydä. Sitä pitää aina miettiä ja suunnitella sen mukaan.

Suurin murhe Lindholmin mukaan on kuitenkin se, että kalasaaliit ovat tippuneet viimeisen parin vuoden aikana rajusti. Pitää siis kalastaa enemmän, hankkia lisää kalustoa ja huoltaa sitä.

Kalastajan elinkeinoa uhkaavat hylje ja merimetso

Rauhoittava meren liplatus kuuluu kaikkialta ympäriltä, kun istahtaa rantamökin terassille. Aurinko antaa lupauksen tulevasta kesästä, mutta meressä eivät asiat ole samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Micke Lindholm seisoo veneensä takana rannassa.
Kalastaja Lindholm käy tarkastamassa kalarysät pari-kolme kertaa viikossa. Olli-Pekka Kursi / Yle

Kalastaja Micke Lindholmilla on kalamäärien hupenemiselle kaksi syytä. Toinen niistä ui ja toinen lentää. Lindholmin elinkeinoa uhkaavat hylje ja merimetso.

– Merimetsot ovat syöneet arvokalojen poikaset avomereltä alkaen ja hylkeet napsivat kalat kalarysien suulta.

Lindholmin mukaan merimetsot saattavat muodostaa tuhansien yksilöiden parvia, jotka tyhjentävät vesialueen kerrallaan. Sen jälkeen ne siirtyvät seuraavalle paikalle. Tänä keväänä merimetsot ovat Loviisanlahdella ja kaupungin vierasvenesataman liepeillä, jossa ne eivät vielä edellisenä kesänä olleet, kertoo Lindholm.

– Seuraavaksi ne siirtyvät Järvi-Suomeen!

Kummallekin ongelmalle pitäisi tehdä jotain – ja pikaisesti, Lindholm pohtii.

– Jos hylkeiden ja merimetsojen kantoja ei voida rajoittaa, loppuu kalastajilta työt parissa vuodessa.

Kalastajan kannalta hylkeitä on liikaa

Micke Lindholm murehtii tulevaisuuttaan kalastajana. Hänen mielestään luonnon tasapaino järkkyy, kun jotain lajia suojellaan liikaa. Näin on käynyt esimerkiksi hylkeiden kanssa.

– Se suojeleminen pitäisi myös lopettaa, kun sopiva kanta on saavutettu.

Aiheesta keskusteleminen esimerkiksi luonnonsuojelutahojen kanssa on usein haastavaa ja Lindholm näkeekin suojeluasiassa kahtiajakautuneen tilanteen.

– Selvästi tässä on kaksi leiriä, joista toinen haluaa tehdä asialle jotain ja toinen haluaa vain suojella.

Älykäs hylje oppi kerrasta miten pyydys aukeaa

Haasteista huolimatta meri ja kalastaminen kiehtovat Micke Lindholmia edelleen. Uudet keksinnöt tekevät työstä kiinnostavaa.

Tulevana kesänä hän odottaa saavansa käyttöön hyljekarkottiminen, joka asennetaan kalarysään. Ainakin Virossa siitä on saatu positiivisia kokemuksia.

– On näyttöä, että saaliit ovat jopa viisinkertaisia pyydyksissä, joissa hyljekarkoitin on.

Micke Lindholm pesee perattuja kaloja.
Kalarysän anti: neljä siikaa ja yksi kuha. Nopea perkaus, pesu, kalat jäihin ja kylmään. Olli-Pekka Kursi / Yle

Vaikka hylkeet nakertavat kalastajan elinkeinoa, Lindholm ei voi olla kehumatta hylkeen fiksuutta. Varmemmaksi vakuudeksi Micke kertoo tarinan vetoketjuja avaavasta hylkeestä:

Lindholm oli mukana vuonna 2010 silloisen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus) tutkimuksessa, jossa muutamiin kalarysiin asennettiin hyljeansoja. Kun hylje jäi nalkkiin rysään, sai Lindholm siitä viestin kännykkään.

Siinä joko voittaa tai häviää, mutta kyllä koko ajan tässä pitää olla kehittämässä kalastusta.

Kalastaja Micke Lindholm

Hylkeeseen asennettiin seurantalaite ja se vapautettiin takaisin mereen aukosta, joka avattiin ja suljettiin vetoketjulla. Ei kestänyt kuin pari päivää, kun Lindholm sai uudelleen hälytyksen kännykkään: hylje oli jäänyt rysään. Mutta hallia ei näkynyt rysässä, kun kalastaja saapui paikalle. Sen sijaan vetoketju on puolen metrin matkalta auki.

Tämän jälkeen Micke kiepsautti vetoketjun vielä nippusiteellä kiinni. Muutaman päivän kuluttua hyljehälytin pärähti. Takaisin rysälle!

– Sama veijari oli taas siellä. Kovasti se yritti räpytellä sitä vetoketjua päästäkseen pois pyydyksestä. Kyllä ne oppivat, vaikka näkevät vain kerran, viisas eläin se on.

Lindholmin kalarysissä on hylkeiden varalta hengityssylintereitä, mutta vapauteen eivät pyydykseen uiskennelleet hallit normaalitilanteessa enää pääse.

– Se lopetaan tässä paikan päällä ja viedään tutkittavaksi.

Kalastajan tytär tuo kalaonnea

Vaikka kalastus on perinteinen ammatti, siihenkin kuuluu jatkuva uudistuminen ja kehittyminen. Lindholmin mukaan vajaan kymmenen vuoden aikana kalastaminen on muuttunut paljon. Koko ajan pitää miettiä uusia tapoja tehdä työstä kannattavaa.

– Siinä joko voittaa tai häviää, mutta kyllä koko ajan tässä pitää olla kehittämässä kalastusta.

Vaikka yhteistyötä tehdäänkin muiden kalastajien ja tahojen kanssa, on päivätyö pitkälti yksikseen puurtamista.

Micke Lindholm veneen kyydissä.
Kalastaja Micke Lindholm ottaa lohimerkit mukaan veneeseen. Saalislohta ei voi rantaan tuoda ilman merkkiä. Olli-Pekka Kursi / Yle

Pyydyksiä paikkaillessa seurana on usein radio. Aikaa omille ajatuksille riittää.

– Tulee kyllä mietittyä asioita, kun yksin on. Välillä vähän liikaakin.

Seuraa kalareissuille Lindholm saa kuitenkin yhä useammin 10-vuotiaasta tyttärestään Fiasta. Isä kuvailee tyttöä hyväksi kalakaveriksi. Eikä ihme, sillä aina kun Fia on ollut mukana, on matkassa myös kalaonnea. Kuten muutama päivä aikaisemmin, kun tytär lähti tarkistamaan rysän isänsä kanssa.

– Saimme tämän kevään ensimmäisen lohen, joka oli kymmenkiloinen.

Auringon paisteesta huolimatta viileä merituuli pakottaa lähtemään laiturilta. Meri jää pihapiirin pienen mäen taakse ja lokin kirkuna vaihtuu mustarastaan liverrykseen. Vielä lopuksi: Milloin kalastaja on onnellisimmillaan? Silloin kun saalis on suuri?

– Kun kaikki asiat ovat hyvin. Eikös jokainen ole silloin onnellisimmillaan? pohtii Micke Lindholm.

Tänään päivän saalis on neljä siikaa ja yksi kuha. Olisi pitänyt olla kalastajan tytär mukana.